PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 28/2004 vp

PeVL 28/2004 vp - HE 168/2003 vp

Tarkistettu versio 2.1

Hallituksen esitys laiksi poliisikoulutuksesta sekä laeiksi poliisin hallinnosta annetun lain ja poliisilain 7 §:n muuttamisesta

Hallintovaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 5 päivänä helmikuuta 2004 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi poliisikoulutuksesta sekä laeiksi poliisin hallinnosta annetun lain ja poliisilain 7 §:n muuttamisesta (HE 168/2003 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi hallintovaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto hallintovaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

lainsäädäntöneuvos Kirsti Vihermaa, sisäasiainministeriö

johtaja Anja Mikkola, poliisikorkeakoulu

hallitusneuvos Matti Rajakylä, opetusministeriö

oikeustieteen kandidaatti Kristiina Harenko

professori Mikael Hidén

oikeustieteen lisensiaatti Kirsi Neiglick

professori Tuomas Ojanen

professori Kaarlo Tuori

professori Veli-Pekka Viljanen

Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut

  • oikeusministeriö.

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki poliisikoulutuksesta. Ehdotus sisältää säännöksiä poliisin tutkintokoulutuksen valintaperusteista, koulutukseen hakeutuvien ja tutkintoa suorittavien päihdetestauksesta samoin kuin poliisioppilaitosten opiskelijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Laissa ehdotetaan säädettäväksi myös opiskelijoiden kurinpidosta ja oikeusturvasta. Esitys sisältää ehdotukset myös laeiksi poliisin hallinnosta annetun lain ja poliisilain 7 §:n muuttamisesta.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan noin kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta.

Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa sääntelyä arvioidaan perustuslain 7 §:ssä turvattujen henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden, 6 §:n 2 momentissa säädetyn syrjintäkiellon sekä 10 §:ssä turvattujen yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Perusteluissa mainitaan myös perustuslain 125 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan lailla voidaan säätää, että määrättyihin julkisiin virkoihin tai tehtäviin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen. Lisäksi sääntelyä arvioidaan perustuslain 80 §:n näkökulmasta. Perustelujen mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus on pitänyt kuitenkin tärkeänä, että perustuslakivaliokunnalle varataan tilaisuus antaa esityksestä lausunto.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Opiskelijaksi ottaminen
Vaatimus suoritetusta varusmiespalveluksesta.

Poliisin perustutkintokoulutukseen valittavan on 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tullut suorittaa asevelvollisuuslaissa tarkoitettu varusmiespalvelus. Vaatimus ei 2 momentin perusteella koske naisia eikä niitä, joilla on Ahvenanmaan kotiseutuoikeus. Poliisikoulu voi erityisestä syystä myöntää vaatimuksesta poikkeuksen.

Ehdotusta on näiltä osin arvioitava perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten ja etenkin pykälän 2 momentissa säädetyn syrjintäkiellon kannalta. Kiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Vaatimus varusmiespalveluksen suorittamisesta ei ulotu naisiin eikä Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden haltijoihin. Heidän asettamiselleen eri asemaan asevelvollisiin miehiin verrattuna on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. On tärkeää turvata naisten mahdollisuus saada poliisikoulutusta ja kehittää poliisin henkilöstörakennetta perustuslain 6 §:n 4 momentista ilmenevien periaatteiden mukaisesti sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta nykyistä tasapainoisemmaksi. Perusteltua on myös pyrkiä turvaamaan Ahvenanmaan poliisin mahdollisuuksia saada palvelukseensa koulutettuja poliisimiehiä.

Ehdotus asettaa myös varusmiespalveluksen suorittaneet miehet eri asemaan muiden miesten kanssa. Perustelujen mukaan varusmiespalveluksen suorittamisen esteenä ovat yleensä sellaiset uskonnolliseen tai eettiseen vakaumukseen perustuvat omantunnon syyt, jotka liittyvät ehdottomaan väkivallasta kieltäytymiseen tai ehdottomaan kieltäytymiseen ampuma-aseiden käytöstä. Samojen syiden todetaan mitä todennäköisimmin estävän myös poliisin perustutkinnon täysipainoisen suorittamisen ja täysipainoisen toimimisen poliisimiehen tehtävissä.

Henkilöiden erilaista kohtelua merkitsevän sääntelyn perusteleminen uskonnolliseen tai eettiseen vakaumukseen tukeutuvilla omantunnon syillä on ongelmallista perustuslain 6 §:n 2 momenttiin sisältyvän syrjintäkiellon kannalta. Uskonto ja vakaumus ovat momentissa erikseen mainittuja kiellettyjä perusteita asettaa henkilöitä eri asemaan. Uskonnon ja omantunnon vapaus ovat turvatut perustuslain 11 §:ssä. Uskontoon ja vakaumukseen perustuvan syrjinnän kielto on olennainen osa perustuslain 6 §:n 2 momentin ja 11 §:n sisältämää sääntelyä (HE 309/1993 vp, s. 55/I). Lisäksi oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään perustuslain 127 §:n 2 momentin nojalla lailla. Oikeuden käyttämisestä on säädetty tarkemmin lähinnä siviilipalveluslailla, mutta asiaa koskee myös laki Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa. Nämäkin sääntelyt liittyvät perustuslaissa turvattuun uskonnon ja omantunnon vapauteen (HE 309/1993 vp, s. 77—78).

Ehdotus asettaa henkilön muita epäedullisempaan asemaan sillä perusteella, että hän käyttää perusoikeuteen kytkeytyvää ja perustuslain nimenomaiseen säännökseen perustuvalla lailla säädettyä oikeuttaan. Vaatimusta varusmiespalveluksen suorittamisesta voidaan toisaalta pitää hyväksyttävänä ja perusteltuna esimerkiksi sotilasuralle hakeutuvien valintaa säänneltäessä. Uskonnolliseen ja eettiseen vakaumukseen perustuvat sellaiset omantunnon syyt, jotka estävät henkilöä osallistumasta sotilaalliseen maanpuolustukseen, eivät valiokunnan mielestä kuitenkaan välttämättä kaikissa tapauksissa merkitse, että henkilö katsoisi olevansa estynyt käyttämästä poliisitoimeen kuuluvien tehtävien suorittamisessa tarvittavia pakko- ja voimakeinoja. On lisäksi mahdollista, että henkilön vakaumus ajan kuluessa muuttuu. Vakaumuksen ja omantunnon syiden merkitystä voi valiokunnan mielestä arvioida vaikuttavasti vain asianomainen itse; jos hän katsoo vakaumuksensa olevan esteenä poliisitehtävien suorittamiselle, ei hän todennäköisesti hakeudu poliisikoulutukseen ja poliisiuralle. Ehdotettu sääntely ei jätä henkilön omalle arviolle riittävästi sijaa, vaan ratkaisun henkilön vakaumuksesta ja sen merkityksestä tekee lainsäätäjä tai — poikkeuslupahakemuksen perusteella — Poliisikoulu.

Sääntelylle ei valiokunnan mielestä ole perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita, minkä vuoksi se on vastoin perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädettyä syrjintäkieltoa. Sääntely ei ole sopusoinnussa myöskään perustuslain 11 §:ssä turvattujen uskonnon ja omantunnon vapauden eikä perustuslain 127 §:n 2 momentin mukaisen oikeuden kanssa. Jotta lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, on siitä poistettava 6 §:n 1 momentin 3 kohta. Valiokunnan mielestä on kuitenkin hyväksyttävää ja perusteltua, että varusmiespalveluksen tai vapaa-ehtoisen asepalveluksen suorittaminen lasketaan hakijalle lisäansioksi poliisioppilaitoksen opiskelijoita valittaessa.

Kansalaisuusvaatimus.

Poliisin perustutkintokoulutukseen valittavan tulee 6 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella olla Suomen kansalainen. Poliisikoulu voi erityisistä syistä myöntää poikkeuksen tästä vaatimuksesta pykälän 2 momentin nojalla. Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetyn syrjintäkiellon näkökulmasta.

Lailla voidaan perustuslain 125 §:n 1 momentin mukaan säätää, että määrättyihin julkisiin virkoihin tai tehtäviin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen. Sanonnalla "määrätty" julkinen virka tai tehtävä on ilmaistu periaate, jonka mukaan kansalaisuusvaatimuksia tulee asettaa vain rajoitetusti ja perustelluista syistä (HE 1/1998 vp, s. 180/I).

Poliisimiehen virkaan voidaan perustuslakiuudistusta täytäntöönpantaessa (HE 189/1999 vp) säädetyn valtion virkamieslain 7 §:n mukaan nimittää vain Suomen kansalainen. Perustuslakivaliokunta on pitänyt kansalaisuusvaatimusta tuomarin virassa hyväksyttävänä perustuslain näkökulmasta, koska virkaan kuuluu merkittävää julkisen vallan käyttämistä (ks. PeVL 13/1999 vp, s. 3/II). Poliisimiehen viran kohdalla kansalaisuusvaatimus on samoista syistä perusteltu. Ehdotetun kansalaisuusvaatimuksen säätämiselle on näin ollen poliisimiehen virkakelpoisuuteen liittyvä hyväksyttävä peruste, eikä sääntely siksi vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Perustuslakivaliokunta pitää kuitenkin yhteiskunnan monikulttuuristumisen näkökulmasta tärkeänä, että poliisin palveluksessa on henkilöitä eri kansallisen tai etnisen alkuperän omaavista väestöryhmistä. Siksi lakiehdotuksen sisältämää mahdollisuutta poiketa kansalaisvaatimuksesta on valiokunnan mielestä syytä käyttää myös tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Päihdetestaus

Poliisin perustutkintokoulutukseen hakeutuva on 7 §:n 1 momentin perusteella velvollinen osallistumaan päihdetestiin ennen koulutukseen hyväksymistä. Perustutkintoa suorittavan on osallistuttava testiin poliisioppilaitoksen määräyksestä, jos on perusteltua aihetta epäillä, että hän esiintyy päihtyneenä koulutuksessa tai harjoitteluun liittyvässä työssä.

Sääntely on merkityksellinen perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattujen yksityiselämän suojan ja henkilötietojen suojan kannalta. Sillä puututaan myös perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja rajoitetaan henkilön itsemääräämisoikeutta (PeVL 10/2004 vp, s. 2/II).

Sääntelylle on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. On tärkeää torjua päihteiden käyttöä poliisiksi opiskelevien keskuudessa. Kysymys on opiskelijayhteisöön kuuluvien ja viime kädessä myös muiden henkilöiden oikeuksien ja turvallisuuden suojaamisesta. Sääntely täyttää täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden samoin kuin oikeasuhtaisuuden vaatimukset. Oikeusturvan kannalta merkityksellisiä ovat 20 §:n 1 ja 3 momentin säännökset. Lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Päihdetestistä saatu tieto on 7 §:n 2 momentin mukaan terveydentilatieto. Poliisioppilaitoksen on säilytettävä tällaiset tiedot erillään muista keräämistään henkilötiedoista. Ehdotus ei sisällä säännöstä tietojen säilytysajasta. Perustuslakivaliokunnan käytännössä tietojen säilytysaikaa on vakiintuneesti pidetty eräänä perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun henkilötietojen suojan kannalta tärkeänä sääntelykohteena (ks. esim. PeVL 51/2002 vp, s. 2/I ja 3/II, PeVL 6/2003 vp, s. 2/I).

Terveydentilatiedot ovat henkilötietolain 11 §:ssä tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja, jotka on lain 12 §:n 2 momentissa ilmaistun pääsäännön mukaan poistettava rekisteristä välittömästi sen jälkeen, kun käsittelylle ei ole laissa säädettyä perustetta. Henkilötietolain yleisiä säännöksiä sovelletaan myös ehdotetussa laissa tarkoitettujen terveydentilatietojen käsittelyyn, eikä ehdotus siksi muodostu henkilötietojen perustuslainsuojan kannalta ongelmalliseksi. — Tietojen säilytysajasta on valiokunnan mielestä kuitenkin selvyyden vuoksi asianmukaista lisätä lakiehdotukseen säännös.

Opinnäytetyöt

Poliisin tutkintokoulutukseen sisältyvän opinnäytetyön tekijänoikeudet siirtyvät 19 §:n perusteella opiskelijalta asianomaiselle poliisioppilaitokselle työn tultua oppilaitoksessa hyväksytyksi.

Tekijänoikeuteen sisältyvät taloudelliset oikeudet kuuluvat perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan piiriin (HE 309/1993 vp, s. 62/II, PeVL 1/1995 vp, s. 1/II). Lisäksi tekijän moraalisilla oikeuksilla on liittymäkohtia perusoikeuksiin, kuten perustuslain 10 §:ssä turvattuun kunnian suojaan ja 7 §:ään sisältyviin tahdonvapauteen ja itsemääräämisoikeuteen.

Ehdotus merkitsee tekijänoikeuden siirtämistä opinnäytetyön tekijältä kokonaisuudessaan — ilman ehtoja tai rajoituksia — suoraan lain perusteella poliisioppilaitokselle. Tekijä menettäisi siten hänelle tekijänoikeuslain perusteella kuuluvan yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta samoin kuin oikeuden tehdä esimerkiksi kustannussopimus teoksen julkaisemisesta. Omaisuuden suojaa nauttivan varallisuusarvoisen oikeuden tällainen pois ottaminen ja siirtäminen henkilöltä toiselle rinnastuu valiokunnan mielestä perustuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitettuun omaisuuden pakkolunastukseen. [Ks. Pekka Länsineva: Perusoikeudet ja varallisuussuhteet, Jyväskylä 2002, s. 203.] Tämän rinnastuksen näkökulmasta on puutteena, ettei lakiehdotus sisällä perustuslaissa säädettyä yleisen tarpeen edellytystä millään tavalla konkretisoivia mainintoja (ks. esim. PeVL 49/2002 vp, s. 4/II) eikä säännöksiä tekijälle suoritettavasta korvauksesta.

Tekijänoikeuden siirtäminen merkitsee lisäksi sitä, ettei tekijällä enää ole oikeutta määrätä teoksesta eikä siten esimerkiksi oikeutta päättää sen julkaisemisesta. Tältä osin ehdotus merkitsee puuttumista perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvattuun sananvapauteen, johon sisältyy oikeus julkistaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Niin ikään perustuslain 16 §:n 3 momentissa turvattu tieteen vapaus sisältää tutkijan sananvapauteen läheisesti liittyvän oikeuden julkaista tutkimustuloksensa. [Ks. Kaarlo Tuori: Sivistykselliset oikeudet, teoksessa Perusoikeudet (toim. Pekka Hallberg ym.), Juva 1999, s. 526.]

Ehdotusta perustellaan siten, että poliisialipäällystö- ja poliisipäällystötutkintoa suorittavat ovat virassaan komennettuina koulutukseen ja heille maksetaan koulutuksen ajalta palkkaa. Poliisin perustutkintoa suorittaville maksetaan päivärahaa. Tutkielmien aiheet tulevat poliisihallinnosta ja palvelevat sitä. Tällaiset seikat huomioon ottaen pidetään "varsin kohtuullisena", että opinnäytetöiden tekijänoikeus siirtyy poliisioppilaitokselle, joka myös osallistuu vahvasti opinnäytetöiden ohjaukseen.

Esityksessä ei valiokunnan mielestä ole tuotu esiin perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita rajoittaa sananvapautta ja tieteen vapautta. Oppilaitoksen näkökulmasta esitetty arvio kohtuudesta ei muodosta tällaista perustetta eikä se myöskään viittaa sellaisen yleisen tarpeen olemassaoloon, jonka takia olisi hyväksyttävää siirtää perustuslain omaisuudensuojan piiriin kuuluva tekijänoikeus ehdotetulla tavalla kokonaisuudessaan tekijältä oppilaitokselle. Esityksessä ei ole asiallisesti ottaen tehty lainkaan selkoa seikoista, joiden vuoksi tekijänoikeuden siirtäminen olisi tarpeen tai välttämätöntä. Tekijänoikeuden ottaminen pois opinnäytetyön tekijältä muodostuu tällaisessa asetelmassa myös sääntelyn oikeasuhtaisuuden vaatimusta rikkovaksi.

Ehdotus on edellä esitetyn perusteella vastoin perustuslakia. Siksi tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä tältä osin on, että 19 § poistetaan lakiehdotuksesta.

Muita seikkoja
Poliisioppilaitoksen hallitus.

Poliisioppilaitoksen hallituksen kokoonpanosta, asettamisesta ja tehtävistä samoin kuin toimikaudesta säädetään 3 §:n 3 momentin perusteella valtioneuvoston asetuksella.

Hallituksen tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä, kuten sen käsiteltäväksi säädettyjen oikaisuvaatimusten käsittely, minkä vuoksi hallituksen yleisistä perusteista on perustuslain 119 §:n 2 momentin takia säädettävä lailla. Perustuslain esitöiden mukaan "yleisillä perusteilla tarkoitetaan lähinnä yksikön nimeä, toimialaa sekä pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltuuksia" (HE 1/1998 vp, s. 174/II). Perustuslakivaliokunta on katsonut myös toimielimen toimikauden mahdollisen määräaikaisuuden kuuluvan yleisiin perusteisiin (PeVL 12/2004 vp, s. 3/I). Sääntelyä on siksi täydennettävä säännöksillä hallituksen toimikauden pituudesta, jotta lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Poliisioppilaitoksen järjestyssääntö.

Poliisioppilaitos antaa 21 §:n nojalla järjestyssäännön, joka voi sisältää opiskeluyhteisön turvallisuuden ja viihtyvyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä muun ohella oleskelusta, käyttäytymisestä ja liikkumisesta oppilaitoksessa, sen alueella ja asuntolassa samoin kuin esimerkiksi määräyksiä virkapuvusta, aseistuksesta ja päivystystehtävistä oppilaitoksessa. Poliisioppilaitoksen opiskelijat ja henkilökunta ovat 21 §:n 2 momentin perusteella velvollisia noudattamaan järjestyssääntöä. Opiskelijalle voidaan 13 §:n nojalla antaa varoitus tai huomautus järjestyssäännön rikkomisesta. Lisäksi opiskelija voidaan 14 §:n perusteella erottaa koulutuksesta, jos hän on rikkonut järjestyssääntöä toistuvasti tai olennaisella tavalla.

Perustuslakivaliokunta ei ole sinänsä pitänyt perustuslain kannalta ongelmallisena säätää koulun tai oppilaitoksen mahdollisuudesta antaa määräyksiä esimerkiksi koulutyön käytännön järjestelyihin tai koulurakennusten ja niiden piha-alueiden käyttämiseen liittyvistä seikoista. Koulu- ja oppilaitoskohtaisten järjestyssääntöjen antamisessa ei valiokunnan mielestä ole ollut kysymys perustuslain 80 §:ssä säännellystä lainsäädäntövallan delegoinnista, vaan alueellisesti rajattujen yleisluonteisten hallintopäätösten tekemisestä. Valiokunta on toisaalta muistuttanut perustuslain 2 §:ssä vahvistetusta oikeusvaltioperiaatteesta, jonka mukaan julkisen vallan käytössä ja muussa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Valiokunta on lisäksi huomauttanut, että järjestyssäännöllä ei voida ilman laissa olevaa riittävän täsmällistä ja perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset muutoinkin täyttävää säännöstä antaa määräystä esimerkiksi jonkin perusoikeuden rajoittamisesta. Ilman lain riittävän täsmällisten säännösten tukea järjestyssäännöllä ei voida määrätä myöskään yksilön oikeuksista tai velvollisuuksista (PeVL 70/2002 vp, s. 5).

Ehdotettu valtuus poliisioppilaitoksen järjestyssäännön antamisesta jää perustuslakivaliokunnan edellä esitettyjen kantojen perusteella käyttöalaltaan hyvin vähäiseksi. Valiokunta huomauttaa, että valtuuden nojalla ei voida antaa määräyksiä esimerkiksi oppilaan velvollisuudesta käyttää virkapukua (PeVL 11/2001 vp, s. 3) tai huolehtia oppilaitoksen päivystystehtävistä, ellei näiden velvollisuuksien perusteista ole säännöksiä muualla laissa.

Norminasettamisvaltuudet.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan 24 §:n nojalla säätää muun ohella opiskelun keskeyttämismenettelystä ja opiskelijan erottamismenettelystä. Valiokunta huomauttaa, että menettelyyn näissä asioissa sovelletaan lakiehdotuksen 15 §:n lisäksi hallintolain yleisiä säännöksiä. Valtuuden asiallinen merkitys jää siksi näiltä osin vähäiseksi. Säännöstä on kuitenkin asianmukaista tarkistaa lakia tarkempien säännösten antamista tarkoittavaksi.

Sisäasiainministeriöllä on 2. lakiehdotuksen 16 §:n 2 momentin nojalla oikeus antaa tarkempia määräyksiä poliisiyksiköiden asemasta ja tehtävistä. Momentti on syytä tarkistaa vastaamaan valtuussäännösten nykyaikaista kirjoittamistapaa (ks. esim. PeVL 46/2001 vp, s. 2/II) siten, että ministeriön asetuksella voidaan antaa momentissa mainituista asioista tarkempia säännöksiä.

Lausunto

Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää,

että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 3 §:n 3 momentista, 6 §:n 1 momentin 3 kohdasta ja 19 §:stä tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.

Helsingissä 19 päivänä lokakuuta 2004

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Kimmo Sasi /kok
  • vpj. Arja Alho /sd
  • jäs. Leena Harkimo /kok
  • Hannu Hoskonen /kesk
  • Annika Lapintie /vas
  • Outi Ojala /vas
  • Klaus Pentti /kesk
  • Markku Rossi /kesk
  • Simo Rundgren /kesk
  • Arto Satonen /kok
  • Seppo Särkiniemi /kesk
  • Ilkka Taipale /sd
  • Astrid Thors /r
  • vjäs. Anne Holmlund /kok
  • Rosa Meriläinen /vihr
  • Veijo Puhjo /vas
  • Arto Seppälä /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Sami Manninen