Perustelut
Tarkastusoikeus
Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella
on 1. lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin
nojalla oikeus tehdä työnantajan talouteen ja
toimintaan kohdistuvia tarkastuksia hakemuksen ja tehdyn päätöksen
oikeellisuuden selvittämiseksi. Lakiehdotus ei sisällä säännöstä viranomaisen
oikeudesta päästä tarkastettavan tiloihin.
Esityksen perusteluiden mukaan tarkastuksen tekijä voi
kuitenkin päästä tuen saajan toimitiloihin
tarkastettavan suostumuksella, ei kuitenkaan kotirauhan piiriin
kuuluviin tiloihin. (s. 10, 12). Mikäli tarkastajan on
tarkastusten toimittamiseksi tarpeen päästä tarkastettavan toimitiloihin,
on siitä perustuslain 2 §:n 3 momentin vuoksi
säädettävä laissa. Tällaisiin
tiloihin voi ilmeisesti sisältyä myös
kotirauhan piiriin kuuluvia pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuja
tiloja. Säännöstä on siksi perustuslain
10 §:n 1 ja 3 momentin johdosta tärkeää täydentää maininnalla
siitä, että tarkastuksia ei voida suorittaa kotirauhan
piiriin kuuluvissa tiloissa (PeVL 5/2010 vp,
s. 3/II, PeVL 15/2008 vp, s. 4/I, PeVL
30/2005 vp, s. 6/I). Jos tarkoituksena
on mahdollistaa tarkastukset myös kotirauhan piiriin kuuluvissa
tiloissa, on tarkastusvaltuuksien edellytykset sidottava perustuslain 10 §:n
3 momentin vaatimusten mukaisesti ja niitä on täsmennettävä olennaisesti.
Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin nojalla valtuuttaa
Keskuskauppakamarin tai kauppakamarin hyväksymän
tilintarkastajan tekemään momentissa tarkoitetun
tarkastuksen. Säännös on merkityksellinen
perustuslain 124 §:n kannalta, koska kysymys on julkisen hallintotehtävän
antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Esityksessä ei
perustella, miksi tehtävän antaminen viranomaiskoneiston
ulkopuolelle on tarkoituksenmukaista. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan tarkastustehtävän antaminen ulkopuolisen
tarkastajan tehtäväksi on tarpeen silloin, kun
tarkastuksen tekeminen edellyttää osaamista tai
resursseja, joita viranomaisella ei ole. Lisäksi tarkoituksena
on keskittää lain täytäntöönpanotehtävät
yhteen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen
ja tarkastuksen kohteet sijaitsevat eri puolilla maata. Tältä osin
ehdotetusta sääntelystä ei ole perustuslain
124 §:n kannalta huomauttamista.
Tarkastajan on ehdotuksen mukaan oltava Keskuskauppakamarin
tai kauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja, jonka
pätevyysvaatimuksista säädetään
tilintarkastuslaissa. Tämän lisäksi on
säädösperusteisesti huolehdittava siitä,
että ulkopuoliseen tarkastajaan sovelletaan tehtäväänsä suorittaessaan
samoja säännöksiä kuin viranomaisvastuulla
toimivaan tarkastajaan. Näitä seikkoja koskevat
säännökset on perustuslain 124 §:n
takia lisättävä 1. lakiehdotuksen 6 §:ään,
jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (vrt. PeVL
5/2010 vp, s. 4/I, PeVL 3/2009
vp, s. 5). Lisäksi valiokunta huomauttaa, että mahdollista
ulkopuolista tarkastajaa ei voida määrätä ainakaan
yksin suorittamaan tarkastusta kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa,
vaikka tällainen valtuus myönnettäisiinkin
laissa viranomaiselle (ks. PeVL 5/2010 vp,
s. 4/I, PeVL 42/2005 vp, s.
3/I).
Valiokunta on viimeaikaisessa käytännössään
kiinnittänyt huomiota siihen, että valvontatyyppisten
tarkastusten sääntelyssä on syytä viitata
hallintolain 39 §:n säännöksiin
hallintoasian käsittelyyn liittyvässä tarkastuksessa
noudatettavasta menettelystä (ks. PeVL 22/2013 vp, s. 4, PeVL
11/2013 vp, s. 2/II, PeVL 5/2013
vp, s. 3/II, PeVL 32/2010 vp,
s. 10—11, PeVL 5/2010 vp, s.
3). Tämän vuoksi lakiehdotukseen on tässäkin
tapauksessa syytä lisätä viittaus hallintolain
39 §:ään (ks. esim. kaivoslain
153 §:n 1 momentti ja valmistusverotuslain
96 §:n 1 momentti). Koska tarkastusmenettelyssä noudatetaan
tällöin hallintolain säännöksiä,
on asetuksenantovaltuutus tarpeeton ja 6 §:n
3 momentti on syytä poistaa.
Muutoksenhaku
Esityksen 1. lakiehdotuksen 9 §:ssä säädetään muutoksenhausta.
Pykälän 1 momentissa luetellaan päätökset,
joihin saa vaatia oikaisua päätöksen
tehneeltä viranomaiselta siten kuin hallintolain 7 a luvussa
säädetään. Tällainen
sallivaksi muotoiltu luettelo ei valiokunnan vakiintuneen kannan
mukaan voi vaikuttaa eräänlaisena välillisenä muutoksenhakukieltona
(ks. esim. PeVL 15/2012 vp, s. 3/II, PeVL
20/2005 vp, s. 7 ja PeVL 21/2006
vp, s. 6). Muutoksenhakuoikeus on tämän
vuoksi syytä muotoilla yleiseksi oikeudeksi. Perustuslain
kannalta hyväksyttävistä muutoksenhakuoikeuden
rajoituksista on tällöin mahdollista säätää lakiin
otettavilla yksilöidyillä muutoksenhakukielloilla
(ks. PeVL 20/2005 vp, s. 8/I).
Hallinto-oikeuden matkakustannusten korvaamista koskevaan päätökseen
saa 3 momentin perusteella hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein
hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Korkeinta
hallinto-oikeutta edeltävinä muutoksenhaun vaiheina
ovat oikaisuvaatimusmenettely ja valittaminen hallinto-oikeuteen.
Valituslupaa edellyttävän päätöksen
taloudellinen merkitys on korvauksen saajalle vähäinen
sekä oikeus-ja näyttökysymyksenä yksinkertainen.
Ehdotettu sääntely vastaa kaiken kaikkiaan hyvin
niitä lähtökohtia, joita perustuslakivaliokunta
on viimeaikaisessa käytännössään
esittänyt (PeVL 32/2012 vp).