Perustelut
Teollis- ja tekijänoikeudellisten asioiden keskittäminen
markkinaoikeuteen
Esityksessä ehdotetaan, että markkinaoikeuteen keskitetään
sekä muutoksenhaku teollisoikeuksia myöntävien
rekisteriviranomaisten päätöksistä että kaikkien
teollis- ja tekijänoikeudellisten riita- ja hakemusasioiden
käsittely. Tämä laajentaa markkinaoikeuden
toimialaa nykyisestä. Asiaryhmiä siirretään
markkinaoikeuteen sekä lakkautettavasta Patentti- ja rekisterihallituksen
valituslautakunnasta että käräjäoikeuksista.
Markkinaoikeus on perustuslaissa tarkoitettu erityistuomioistuin.
Tuomioistuinlaitoksen rakenteesta on säännökset
perustuslain 98 §:ssä. Tuomioistuinlaitos rakentuu
jaolle yleisiin tuomioistuimiin, joista säädetään
perustuslain 98 §:n 1 momentissa, ja
hallintotuomioistuimiin, joista säädetään
pykälän 2 momentissa. Tätä jakoa
täydentää perustuslain 98 §:n
3 momentti, jonka mukaan tuomiovaltaa erikseen määrätyillä toimialoilla
käyttävistä erityistuomioistuimista säädetään
lailla. Mainittu perustuslakisääntely merkitsee
sitä, että erityistuomioistuimet muodostavat perustuslain
salliman poikkeuksen pääsääntöön
lainkäyttöasian kuulumisesta joko yleisen tuomioistuimen
tai hallintotuomioistuimen toimivaltaan. Toisaalta sekä tuomioistuinlaitoksen
kaksilinjaisuuden periaate että viittaus määrättyihin
toimialoihin rajaavat merkittävästi mahdollisuutta
säätää erityistuomioistuimen
tehtävien laajuudesta. Erityistuomioistuimen toimialan
tulee siten olla täsmällisesti rajattu ja kapea
suhteessa yleisten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten toimialaan.
Erityistuomioistuimelle voidaan antaa käsiteltäväksi
vain sellaisia asiaryhmiä, joiden käsittely erityistuomioistuimessa
on sen toimiala ja tuomioistuinjärjestelmän kokonaisuus huomioon
ottaen perusteltua.
Markkinaoikeuden ehdotettu toimiala on täsmällisesti
määritelty, ja esityksessä on esitetty perustuslain
kannalta riittävät perusteet immateriaalioikeudellisten
asioiden keskittämiselle markkinaoikeuteen. Hallituksen
esityksen perustelujen (s. 29) mukaan keskittämisen
seurauksena markkinaoikeuden asiamäärä kasvaisi noin
300 asialla vuodessa, joista teollisoikeudellisia valitusasioita
olisi noin 200 ja immateriaalioikeudellisia riita- ja hakemusasioita
noin 100. Tällainen markkinaoikeuden toimialan laajennus
pysyy valiokunnan mielestä vielä perustuslain
98 §:n puitteissa.
Muutoksenhaku
Yleisiä lähtökohtia.
Esityksen mukaan valitukset rekisteriviranomaisten teollisoikeuden myöntämistä tai
rekisteröintiä koskevista päätöksistä käsitellään
markkinaoikeudessa hallintolainkäyttölain järjestyksessä.
Teollis- ja tekijänoikeudelliset riita- ja hakemusasiat
käsitellään markkinaoikeudessa lähtökohtaisesti
oikeudenkäymiskaaren mukaisesti. Rekisteriviranomaisten
päätösten osalta markkinaoikeuden ratkaisuihin
on mahdollista hakea muutosta edelleen valittamalla korkeimpaan
hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Muutoksenhaku markkinaoikeuden ratkaisuista teollis- ja tekijänoikeudellisissa riita-
ja hakemusasioissa tapahtuu valittamalla korkeimpaan oikeuteen valituslupajärjestelmää
noudattaen.
Ehdotus merkitsee sitä, että kummallakin muutoksenhakulinjalla
markkinaoikeuden ratkaisun saamiseen ylimpään
tuomioistuimeen edellytetään valituslupaa. Hallintotuomioistuinlinjalla
ehdotus merkitsee siirtymistä yleisestä valitusoikeudesta
valituslupajärjestelmään. Yleisellä tuomioistuinlinjalla
markkinaoikeuden ratkaisuihin markkinaoikeudellisissa asioissa voidaan
nykyisin hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan.
Muutoksenhakua koskeva sääntely on merkityksellistä perustuslain
21 §:n kannalta. Sen 1 momentin nojalla
jokaisella on muun ohella oikeus saada asiansa käsitellyksi
asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan
toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Perustuslakivaliokunta on tämän
säännöksen yhteydessä korostanut
muun muassa tuomioistuinkäsittelyjen joutuisuuden merkitystä (ks.
esim. PeVL 35/2009 vp, s. 2/II
ja PeVL 33/2008 vp, s. 2/II).
Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon
takeisiin sisältyvä oikeus hakea muutosta turvataan
puolestaan 2 momentin mukaan lailla. Muutoksenhakuoikeus on perustuslain
mukainen pääsääntö,
josta on toisaalta mahdollista säätää lailla
vähäisiä poikkeuksia (HE 309/1993 vp,
s. 74/II, PeVL 10/2012 vp,
s. 6/I, PeVL 18/2007 vp, s. 4).
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan
jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen
ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa
riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun
päätetään hänen oikeuksistaan
ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta
rikossyytteestä. Artikla ei kuitenkaan edellytä muutoksenhakuoikeuden
turvaamista toiseen oikeusasteeseen (ks. PeVL 4/2010 vp, s. 3/II, PeVL
35/2002 vp, s. 2/II).
Arvioitaessa ehdotusta perustuslain mainitun säännöksen
kannalta on todettava, ettei sääntely rajoita
oikeutta saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös
tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen
käsiteltäväksi. Valitusoikeutta markkinaoikeuteen
ei rajoiteta. Sen sijaan ehdotus rajoittaa valitusoikeutta
markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan
hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen.
Muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen.
Markkinaoikeuden ratkaisuun sen toimivaltaan kuuluvassa riita-
ja hakemusasiassa sekä markkinaoikeudellisessa
asiassa haetaan 2. lakiehdotuksen 7 luvun 4 §:n 1 momentin
perusteella muutosta valittamalla korkeimpaan oikeuteen, jos korkein
oikeus myöntää valitusluvan oikeudenkäymiskaaren
30 luvun 3 §:n nojalla.
Kuten edellä on todettu, markkinaoikeuden päätöksiin
markkinaoikeudellisissa asioissa saa nykyisin hakea muutosta valittamalla
korkeimpaan oikeuteen valituslupajärjestelmää noudattaen.
Ehdotettu sääntely merkitsee siis asiallisesti
menettelyn laajentamista markkina-oikeuden käsiteltäviksi
ehdotettaviin teollis- ja tekijänoikeudellisiin riita-
ja hakemusasioihin. Nykyinen sääntely perustuu
perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädetyn
eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain
21 §:ään. Perustuslakivaliokunta ei vuonna 2001
tuolloin ehdotettua sääntelyä käsitellessään
ottanut nimenomaisesti kantaa muutoksenhakujärjestelmään,
jota oli sivuttu hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa.
Valiokunta totesi kuitenkin yhtyvänsä muiden esityksen
säätämisjärjestysperusteluissa
käsiteltyjen seikkojen osalta perusteluissa todettuihin
loppupäätelmiin (PeVL 35/2001
vp, s. 2/II).
Perustuslakivaliokunta on käytännössään
hyväksynyt ns. jatkokäsittelylupajärjestelmän
valitettaessa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen
(PeVL 4/2010 vp). Jatkokäsittelylupajärjestelmän
ei katsottu rajoittaneen muutoksenhakuoikeutta muun muassa sen vuoksi,
että kaikista käräjäoikeuden
ratkaisuista saa valittaa hovioikeuteen. Edelleen valiokunta
on todennut, että hovioikeus käsittelee jatkovalitusluvan
myöntämisen kirjallisessa menettelyssä,
mikä ei vastaa valitusasian täysimääräistä käsittelyä hovioikeudessa.
On tosin huomattava, että jatkokäsittelylupajärjestelmää ei
voi suoraan rinnastaa valituslupajärjestelmään,
koska se on soveltamisalaltaan kapeampi ja luvan myöntämisperusteiden
osalta valituslupajärjestelmää tiukempi.
Immateriaalioikeudellisia asioita koskeva ratkaisutoiminta keskitetään
esityksellä markkinaoikeuteen. Keskeisenä tavoitteena
on tällöin tuomioistuintoiminnan asiantuntemuksen
turvaaminen. Alan erityisasiantuntemus pyritään
takaamaan muun muassa tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoja ja jäsenten
kelpoisuusehtoja koskevalla sääntelyllä.
Tällä on merkitystä asianosaisten
oikeusturvan kannalta. Ehdotettu menettely kokonaisuudessaan todennäköisesti myös
lyhentää erityisesti teollisoikeudellisissa asioissa
pitkiksi muodostuneita käsittelyaikoja ja edistää näin
oikeudenkäyntimenettelyn joutuisuutta. Lisäksi
valiokunta huomauttaa, että korkein oikeus voi myöntää valitusluvan
oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n perusteella
ennakkopäätösperusteen lisäksi
myös silloin, jos valitusluvan myöntämiseen
on muu painava syy. Muun painavan syyn käsillä olon
arvioimiselle saattaa näissä asioissa olla oikeusturvan
takaamisen näkökulmasta korostettua tarvetta.
Ehdotettu muutoksenhakuoikeuden sitominen korkeimman oikeuden
myöntämään valituslupaan ei
tällaisessa yhteydessä valiokunnan mielestä vaaranna
asianosaisten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
eikä muodostu perustuslain 21 §:n 2 momentin vastaiseksi.
Mitään estettä ei perustuslain näkökulmasta
kuitenkaan ole sillekään, että muutoksenhaku
ohjataan hovioikeuteen.
Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Esityksessä tarkoitetun oikeuden myöntämistä tai
rekisteröintiä koskeviin rekisteriviranomaisten
päätöksiin haetaan ehdotuksen mukaan
muutosta markkinaoikeudelta hallintolainkäyttölain
järjestyksessä. Markkinaoikeuden päätöksestä saa
hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos korkein hallinto-oikeus myöntää
valitusluvan.
Perustuslakivaliokunta on hiljattain antamassaan lausunnossa
pitänyt tarpeellisena tarkistaa aiempaa kantaansa hallinto-oikeudellisen
valituslupajärjestelmän poikkeuksellisuudesta
todeten lisäksi, että valituslupajärjestelmään
ja sen laajentamiseen ei enää ole perusteita suhtautua lähtökohtaisen
pidättyvästi (PeVL 32/2012 vp). Hallinto-oikeudellista
muutoksenhakujärjestelmää on sen sijaan
syytä arvioida kokonaisuutena, josta valitusmahdollisuus
korkeimpaan hallinto-oikeuteen muodostaa yhden osan. Valituslupajärjestelmän
hyväksyttävyyttä ja oikeasuhtaisuutta
on muutoin syytä kussakin tapauksessa arvioida valiokunnan
aiemman käytännön pohjalta. Perustuslain
21 §:n kannalta asiaa tarkasteltaessa keskeistä on
siten varmistua siitä, että muutoksenhakujärjestelmä kokonaisuutena
turvaa sekä oikeusturvan saatavuuden ja riittävyyden
että asian käsittelyn niin joutuisasti kuin se on
oikeusturvavaatimuksen valossa mahdollista. Järjestelmän
soveltamisen tulisikin kaikissa asiaryhmissä perustua yhtenäiseen
ja johdonmukaiseen arvioon perustellun oikeussuojan tarpeesta. Tällöin
on tarkasteltava etenkin sitä, turvaavatko korkeinta hallinto-oikeutta
edeltävät muutoksenhakujärjestelyt kyseisessä asiaryhmässä asian
laadun ja merkittävyyden edellyttämät
oikeusturvatakeet. Merkitystä on myös sillä,
riittääkö korkeimman hallinto-oikeuden
velvollisuus tai mahdollisuus valitusluvan myöntämiseen
laissa säädettyjen perusteiden täyttyessä turvaamaan
oikeusturvan saatavuuden kyseisessä asiaryhmässä.
Myönteisissä tapauksissa valituslupajärjestelmän
soveltaminen on valiokunnan mielestä perustuslain 21 §:n
valossa yleensä perusteltua.
Oikeusturvan takeiden kannalta on olennaista, että rekisteriviranomaisen
päätöksiin haettaisiin jatkossa muutosta
riippumattomattomalta tuomioistuimelta, markkinaoikeudelta, jossa noudatettava
oikeudenkäyntimenettely täyttää perustuslain
21 §:ssä oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille
asetetut vaatimukset. Teollisoikeuksien asiantuntemus
on tarkoitus turvata keskittämällä nämä asiat
markkinaoikeuteen. Merkityksellistä on myös se,
että teollisoikeuden tuottama yksinoikeus on ajallisesti
rajoitettu. Valituslupajärjestelmä todennäköisesti
lyhentää keskimääräisiä asioiden
käsittelyaikoja tällaisissa asioissa, joissa asioiden
käsittelyn joutuisuuden vaatimus on keskeinen. Tapauskohtaista
tarvetta saada asia ylimmän tuomioistuimen käsiteltäväksi
turvaa näissä tapauksissa puolestaan se, että korkeimman
hallinto-oikeuden on myönnettävä valituslupa,
jos siihen on jokin hallintolainkäyttölain 13 §:n
2 momentissa mainittu peruste. Ehdotettu valituslupasääntely
ei kaiken kaikkiaan muodostu ongelmalliseksi perustuslain 21 §:n
kannalta.
Muita seikkoja
Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnassa päätoimisesti
toimivat ja kelpoisuusehdot täyttävät
virkamiehet voidaan 16. lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin
perusteella määrätä hoitamaan
markkinaoikeuden markkinaoikeustuomarin tai markkinaoikeusinsinöörin
virkaa enintään kahden vuoden määräajaksi.
Pykälän 2 momentin mukaan siirtämisestä päättää oikeusministeriö ja
siirtäminen edellyttää virkamiehen suostumusta.
Tasavallan presidentti nimittää perustuslain 102 §:n
mukaan vakinaiset tuomarit laissa säädetyn menettelyn
mukaisesti. Muiden tuomareiden nimittämisestä säädetään
lailla. Perustuslain 103 §:n perusteella tuomaria
ei saa ilman hänen suostumustaan siirtää toiseen
virkaan, ellei siirto aiheudu tuomioistuinlaitoksen uudelleen järjestämisestä.
Ehdotettu sääntely ei ole edellä mainittujen perustuslain
säännösten vastaista. Valiokunta pitää kuitenkin
perustuslain 102 §:n ja perustuslain 3 §:n 3 momentissa
turvatun tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta perustellumpana,
että oikeusministeriön asemesta virkamiehet määrää tehtäviinsä markkinaoikeus.