PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 34/2004 vp

PeVL 34/2004 vp - HE 102/2004 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys laiksi nuorisorangaistuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Lakivaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Lakivaliokunta on 23 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellään pyytänyt perustuslakivaliokunnan lausuntoa hallituksen esityksestä laiksi nuorisorangaistuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 102/2004 vp). Lausuntoa on pyydetty erityisesti pyynnön liitteenä olevasta oikeusministeriön muistiosta ilmenevistä sääntelyn voimaantulo- ja siirtymäjärjestelyistä.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva, oikeusministeriö

assistentti Juha Lavapuro

professori Veli-Pekka Viljanen

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki nuorisorangaistuksesta. Tarkoitus on ottaa nuorisorangaistus pysyvään käyttöön koko maassa alle 18-vuotiaana tehtyjen rikosten seuraamuksena vuoden 2005 alusta lukien eli nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun, soveltamisalaltaan alueellisesti rajoitetun lain voimassaolon päättyessä. Esitys sisältää lakiehdotukset myös rikoslain 6 ja 7 luvun muuttamisesta, rikosvahinkolain 8 §:n muuttamisesta sekä eräisiin rangaistus-, huolto- ja hoitolaitoksiin otettujen henkilöiden tapaturmakorvauksesta annetun lain 1 §:n muuttamisesta.

Esitys liittyy valtion talousarvioon.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Esitykseen ei sisälly erillisiä säätämisjärjestysperusteluja.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Nuorisorangaistuksen sisältö

Nuorisorangaistusta tuomitaan 2. lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin perusteella vähintään neljä kuukautta ja enintään yksi vuosi. Rangaistukseen tuomittu on tämän ajan valvonnassa. Rangaistus sisältää 2 momentin mukaan valvontatapaamisia, valvonnan alaisena suoritettavia sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia sekä niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta. Lisäksi rangaistus sisältää valvonnassa tapahtuvaa työelämään ja työn tekemiseen perehdyttämistä, jollei sitä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana tai se ei ole erityisen vaikeasti järjestettävissä.

Sääntely on merkityksellistä perustuslain 8 §:n kannalta. Sen mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Tähän säännökseen rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta sisältyy esitöiden mukaan myös vaatimus rikoksesta seuraavien rangaistusten määrittelemisestä laissa (HE 309/1993 vp, s. 50/II).

Ehdotettu sääntely nuorisorangaistuksen sisällöstä on lain tasolla huomattavan väljää. Rangaistuksen yksityiskohtainen sisältö määräytyy vasta tuomion jälkeen viranomaisen 5 §:n nojalla vahvistaman toimeenpanosuunnitelman perusteella. Sääntely ei perustuslain näkökulmasta riittävällä tarkkuudella rajoita viranomaisen harkintavaltaa määritellä rangaistuksen sisältö yksittäistapauksissa. Tämä voi käytännössä muodostua ongelmalliseksi myös nuorisorangaistukseen tuomittavien henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Sääntelyä on näistä syistä välttämätöntä täsmentää esimerkiksi niin, että laista ilmenevät siinä tarkoitettuihin tehtäviin, ohjelmiin ja perehdyttämiseen määräämistä rajoittavat, käytettävissä olevat vähimmäis- ja enimmäisviikkotuntimäärät. Sääntelyn tällainen täsmentäminen on edellytys sille, että lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Voimaantulo- ja siirtymäjärjestelyt
Voimaantulon porrastaminen.

Lakivaliokunnan lausuntopyynnön liitteenä olevassa oikeusministeriön muistiossa ehdotetaan, että laki nuorisorangaistuksesta ja laki rikoslain 6 ja 7 luvun muuttamisesta tulevat voimaan hallituksen esityksessä ehdotetusta voimaantuloajankohdasta poiketen 1.7.2005. Lakeja kuitenkin sovellettaisiin Espoon, Helsingin, Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeuksissa ratkaistavissa rikosasioissa jo 1.1.2005 lukien. Tämä merkitsee, että hallituksen esityksen mukainen nuorisorangaistus on puolen vuoden ajan käytettävissä vain nykyisen — vuoden 2004 loppuun voimassa olevan — kokeilulain soveltamisalueella. Koko maassa sääntelyä sovelletaan vasta 1.7.2005 lukien. Sääntelyä perustellaan muistiossa budjettitaloudellisilla näkökohdilla.

Voimassa oleva laki nuorisorangaistuksen kokeilemisesta on säädetty ja sen voimassaoloaikaa eri yhteyksissä pidennetty perustuslain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta katsoi vuoden 2001 valtiopäivillä, etteivät seuraamusjärjestelmän testaamiseen liittyneet syyt muodostaneet perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita jatkaa rikosoikeudellisen rangaistusseuraamuksen alueellisesti rajattua kokeilua, ja piti ehdotusta perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten vastaisena (PeVL 59/2001 vp, s. 2). Valiokunta katsoi sääntelyn olevan lisäksi altis ihmisoikeussopimusten ja ennen muuta YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 26 artiklan yhdenvertaisuusmääräyksille pohjautuville valvonta-arvioinneille.

Valiokunnan näiden kannanottojen valossa on selvää, etteivät oikeusministeriön muistiossa mainitut rahoitukselliset syyt ole perustuslain kannalta hyväksyttäviä perusteita nuorisorangaistusjärjestelmän soveltamisen eriyttämiselle ja porrastamiselle muistiossa ehdotetulla tavalla eikä tätä merkitseviä 1. ja 2. lakiehdotuksen voimaantulosäännöksiä siten voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Poikkeuslain välttämisen periaate.

Perustuslakivaliokunta piti poikkeuslakimenettelyn käyttämistä nuorisorangaistuskokeilun voimassaolon jatkamisen yhteydessä vuonna 2001 mahdollisena sillä edellytyksellä, että poikkeuslain vaihtoehdoksi olisi käytännössä jäänyt vain kokeilusta luopuminen (PeVL 59/2001 vp, s. 2/II). Poikkeuslain välttämisen periaatteen kannalta oli valiokunnan mielestä kuitenkin ensisijaista muokata lakiehdotusta niin, että se olisi voitu käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Tämä olisi valiokunnan tuolloisen huomautuksen mukaan edellyttänyt nuorisorangaistuksen sääntelyn ulottamista koskemaan koko maata.

Pysyvästi koko maahan ulottuvan nuorisorangaistussääntelyn täytäntöönpanoon liittyvät sinänsä vähäiset taloudelliset syyt eivät valiokunnan mielestä muodosta hyväksyttävää perustetta poikkeuslakimenettelyn käyttämiselle. Poikkeuslain säätäminen on käsillä olevassa tapauksessa sääntelyn ihmisoikeuskytkentöjen vuoksi lisäksi erityisen ongelmallista. Siksi lakiehdotukset voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä ainoastaan, jos nuorisorangaistussääntely tulee voimaan koko maassa samanaikaisesti.

Muita seikkoja
Perustuslain 124 §.

Erityisestä syystä valvojan avuksi voidaan 2. lakiehdotuksen 10 §:n 2 momentin nojalla määrätä tehtävään sopiva ja siihen suostunut henkilö, johon tässä tehtävässä sovelletaan kielilakia ja säännöksiä rikosoikeudellisesta virkavastuusta. Sääntely on merkityksellistä perustuslain 124 §:n kannalta, koska tehtävään määrättävä henkilö voi olla muukin kuin virkamies.

Henkilön määrääminen virkamiehenä olevan valvojan avuksi voi joissakin tilanteissa olla tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Ehdotuksen mukainen avustajan tehtävä ei valiokunnan mielestä ole sillä tavoin itsenäinen, että sääntely sen vuoksi muodostuisi perustuslain kannalta ongelmalliseksi. Oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten turvaamisen näkökulmasta on kuitenkin puute, että lakiehdotus ei henkilön sopivuutta koskevan maininnan lisäksi sisällä säännöksiä valvojan avuksi määrättävän henkilön pätevyysvaatimuksista tai kelpoisuusehdoista. Lakiehdotusta on siksi täydennettävä säännöksillä näistä seikoista.

Perustuslain 71 §.

Ehdotus nuorisorangaistussääntelyn voimaantulo- ja siirtymäjärjestelyistä sisältyy oikeusministeriössä laadittuun muistioon. Tällainen menettely ei perustuslain esitöiden (HE 309/1998 vp, s. 121/II) mukaan sovellu hyvin yhteen valtiosäännön periaatteiden kanssa silloin, kun on kyse laajojen sisällöllisten muutosehdotusten tekemisestä. Menettelyssä nimittäin sivuutetaan hallituksen esityksen antamiseen perustuslakien mukaan osallistuvat toimielimet ja eduskunnan täysistunto. Valiokunta muistuttaa, että perustuslain 71 §:ään on juuri näistä syistä sisällytetty säännökset hallituksen esityksen täydentämismahdollisuudesta. Valiokunta katsoo omien tehtäviensä kannalta, että tätä mahdollisuutta on syytä käyttää myös silloin, kun muutosehdotukset edellyttävät hallituksen alkuperäiseen esitykseen verrattuna olennaisesti uusien säätämisjärjestysarvioiden tekemistä.

Lausunto

Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää,

että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. ja 2. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan niiden voimaantulojärjestelyistä sekä 2. lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentista tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.

Helsingissä 28 päivänä lokakuuta 2004

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Kimmo Sasi /kok
  • vpj. Arja Alho /sd
  • jäs. Leena Harkimo /kok
  • Hannu Hoskonen /kesk
  • Irina Krohn /vihr
  • Annika Lapintie /vas
  • Simo Rundgren /kesk
  • Seppo Särkiniemi /kesk
  • Ilkka Taipale /sd
  • Astrid Thors /r
  • vjäs. Anne Holmlund /kok
  • Veijo Puhjo /vas

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Sami Manninen