Perustelut
Ikärajasääntely
Koulutusta vailla olevalla alle 25-vuotiaalla nuorella ei 1.
lakiehdotuksen 2 luvun 13 §:n nojalla ole oikeutta työttömyyden
perusteella maksettavaan työttömyysetuuteen syyslukukauden alkamisesta
lukien, jos hän on ilman pätevää syytä laissa
tarkemmin säädetyin perustein jättänyt
hakematta opiskelupaikkaa tai omalla menettelyllään
aiheuttanut opiskelupaikan saamatta jäämisen taikka
kieltäytynyt opiskelupaikasta.
Ehdotus vastaa pitkälti nykylainsäädäntöä, joka
on syntynyt perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella
(PeVL 46/2002 vp, s. 6/I, PeVL 17/1996
vp, s. 2—3 ja PeVL 17/1995
vp, s. 1—2). Eräiden nuoren yksilöllistä tilannetta
nykyistä paremmin huomioon ottavien muutosten lisäksi
ehdotettu sääntely sisältää myös
ikärajasääntelyn henkilöllisen
soveltamisalan laajennuksen. Työttömyysetuuden
saamisen edellytyksenä oleva velvollisuus hakea koulutukseen laajenee
koskemaan myös työttömyyspäivärahaa
saavia ammatillista koulutusta vailla olevia nuoria. Esityksen perustelujen
(s. 27/I) mukaan mainittua muutosta on päädytty
esittämään, koska pysyväisluonteinen
sijoittuminen työmarkkinoille edellyttää useimmiten
ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta ja koska nuoria tulee
kohdella yhdenvertaisesti heille maksettavasta etuudesta riippumatta.
Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt mahdollisena,
ettei kaikkien työttömyyden aikaista toimeentuloa
turvata samalla tavoin. Erottelujen tulee kuitenkin olla hyväksyttäviä perusoikeusjärjestelmän
kannalta (PeVL 27/2009 vp, s. 2/I, PeVL
46/2002 vp, s. 5—6). Nyt ehdotetun kaltaista
erityiskohtelua, jossa alle 25-vuotiaille on asetettu muita tiukempia ehtoja
työmarkkinatuen saamiselle, valiokunta on pitänyt
mahdollisena perustuslain yhdenvertaisuussäännösten
kannalta nuorisotyöttömyyden erityisongelmien
takia (PeVL 46/2002 vp, s. 6/I, PeVL 17/1996
vp, s. 2—3, PeVL 17/1995 vp,
s. 1—2). Arviossa on muun ohella otettu huomioon se seikka,
että ammatillista koulutusta vailla oleviin nuoriin kohdistuu
työelämästä syrjäytymisen
uhka (PeVL 27/2009 vp, s. 2/I, PeVL 17/1996
vp, s. 2—3). Merkitystä on myös sillä,
että nuori voi omin aktiivisin toimin varmistaa
työmarkkinatukioikeuden (PeVL 46/2002
vp, s. 6/I, ks. myös PeVL 50/2005
vp, s. 2—3). Toisaalta valiokunta on
katsonut, että tällaisen ikärajan entisellään
säilyttämisellekin tulisi olla esitettävissä tietoja,
joiden pohjalta on mahdollista arvioida sääntelyn
hyväksyttävyys perustuslain kannalta (PeVL 27/2009
vp, s. 2/I, PeVL 46/2002
vp, s. 6/I).
Työ- ja elinkeinoministeriö on toimittanut
perustuslakivaliokunnalle selvityksen, jossa on nuorten työllistymisestä ja
työmarkkinoilla olosta tehtyjen tutkimusten perusteella
esitetty arvio, jonka mukaan ikärajasääntelyn
säilyttäminen on edelleen vallitsevan korkean
nuorisotyöttömyyden aikana perusteltua. Opiskelupaikan hakuvelvollisuuden
on muun muassa todettu tutkimuksissa lisänneen ammatilliseen
koulutukseen hakeutumista, ja koulutustason kohoamisen puolestaan
on todettu vähentäneen nuorten työttömäksi
joutumisen riskiä selvästi. Voimassa olevan — ja
nyt säilytettäväksi ehdotettavan — ikärajan
hyväksyttävyyttä voidaan selvityksen
mukaan perustella sillä, että 24—25 ikävuoden
kohdalla tapahtuu muutoksia, joiden vuoksi vain perusasteen suorittaneiden
henkilöiden työttömyysriski vähenee.
Perustuslakivaliokunta pitää saatua selvitystä tässä vaiheessa
riittävänä, mutta korostaa, että tällaiselle
ikään perustuvalle erityiskohtelulle tulee jatkossa
olla osoitettavissa nimenomaan erityiskohtelun vaikutusten selvittämiseen
perustuvat hyväksyttävät perusteet. Tässä yhteydessä valiokunta
huomauttaa, että esimerkiksi pelkästään
säästötoimiin liittyvä ikärajan
asettaminen ei muodosta tällaista hyväksyttävää perustetta
(ks. PeVL 17/1996 vp). Ehdotettu ikärajasääntelyn
säilyttäminen ja säännöksen
soveltamisalan laajentaminen eivät muodostu perustuslain
kannalta ongelmallisiksi.
Työmarkkinatuen odotusaika
Työmarkkinatukea maksetaan 1. lakiehdotuksen 2 luvun
12 §:n 1 momentin mukaan 21 viikon odotusajan jälkeen
työnhakijalle, joka ei ole täyttänyt
lain mukaista työssäoloehtoa eikä ole suorittanut
peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa,
ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta. Työttömyysturvalain
voimassa olevan 8 luvun 4 §:n mukaan odotusaika on kestoltaan
viisi kuukautta. Perustuslakivaliokunta on pitänyt mainittua
viiden kuukauden korvauksetonta ajanjaksoa verraten pitkänä,
mutta ei perustuslain vastaisena (PeVL 50/2005
vp, s. 3/I). Sama koskee myös nyt ehdotettua
21 viikon jaksoa, joka käytännössä vastaa
nykyistä sääntelyä.
Yliopisto-opintojen keskeyttäminen
Esityksessä ehdotetaan kumottavaksi työttömyysturvalain
voimassa oleva säännös oikeudesta työttömyysetuuteen,
kun yliopisto-opinnot on keskeytetty vähintään
vuodeksi. Säännöksellä on esityksen
perustelujen mukaan haluttu luoda yliopistossa opiskeleville mahdollisuus
saada työttömyysetuutta aikana, jolloin yliopistosta
ei voinut erota. Vuoden 2006 jälkeen opinto-oikeudesta
luopuminen on rinnastunut oppilaitoksesta eroamiseen, joten poikkeussäännökselle
ei enää ole perusteita. Säännöksen
kumoamisen tarkoituksena on saattaa yliopisto-opiskelijat työttömyysetuuden
saamisen edellytysten osalta samaan asemaan muissa oppilaitoksissa
opiskelevien kanssa.
Etuusjärjestelmään ehdotettu muutos
on perustuslain 6 §:n kannalta asianmukainen, eikä se näyttäisi
muodostuvan myöskään perustuslain 19 §:n
kannalta ongelmalliseksi. Valiokunta pitää kuitenkin
mahdollisena, että ehdotettu sääntely
saattaa yksittäistapauksissa rajoittavasti tulkittuna mahdollistaa
tilanteita, joissa perustuslain 19 §:n 2 momentin soveltamisalan
piiriin kuuluva henkilö ei saisi säännöksen
edellyttämää perustoimeentulon turvaa.
Perusoikeusuudistuksen esitöissä ja valiokunnan
käytännössä on pidetty tärkeänä,
että perustoimeentuloa turvaavat järjestelmät
ovat sillä tavoin kattavia, ettei synny väliinputoajaryhmiä (HE
309/1993 vp, s. 70/II, PeVL
30/2005 vp, s. 2/II). Lakia onkin edellä mainittujen
tilanteiden välttämiseksi sovellettava perusoikeusmyönteisesti.