Perustelut
Palveluehtojen ja hinnoittelumenetelmien vahvistaminen
Maakaasumarkkinaviranomainen vahvistaa 7 luvun 1 a §:n
1—4 kohdassa mainitut palveluehdot ja hinnoittelumenetelmät
verkonhaltijan ja järjestelmävastuuseen määrätyn
siirtoverkonhaltijan noudatettavaksi.
Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin arvioinut ehdotuksia,
joissa muun ohella sähkö-, maakaasu- ja teleyritysten
omistajille on asetettu omaisuuden käyttöön
kohdistuvia velvollisuuksia tai rajoituksia kilpailuedellytysten
luomiseksi tai turvaamiseksi. Valiokunta on näissä yhteyksissä lähtenyt
vakiintuneesti siitä, että velvoitteet ja rajoitukset
ovat kulloinkin kysymyksessä olevan omaisuuden erityisluonne
huomioon ottaen perustuslainmukaisia, jos ne perustuvat lain täsmällisiin
säännöksiin ja ovat omistajan kannalta
kohtuullisia (ks. esim. PeVL 4/2000 vp,
s. 2/I, PeVL 34/2000 vp, s.
2, PeVL 8/2002 vp, s. 3—4, PeVL
63/2002 vp, s. 2/I, PeVL 36/2004
vp, s. 2/I).
Aineellisen oikeuden näkökulmasta ehdotus ei
merkitse olennaista muutosta nykyiseen oikeustilaan. Verkonhaltijan
ja järjestelmävastuuseen määrätyn
on nimittäin nykyisinkin noudatettava maakaasumarkkinalain
säännöksiä esimerkiksi hinnoitteluperiaatteista
ja verkkotoiminnassa noudatettavista yleisistä velvoitteista. Käytännössä ehdotus
merkitsee siirtymistä lain noudattamisen jälkikäteisvalvonnasta
menettelyyn, jossa maakaasumarkkinaviranomainen vahvistaa etukäteen
lain vaatimuksia vastaavat palveluehdot ja hinnoittelumenetelmät
asianomaisen toimijan noudatettavaksi.
Maakaasun siirto- ja jakeluverkkotoiminnassa vallitsee ns. luonnollinen
monopoli. Sen vuoksi perustuslakivaliokunta on aiemmin pitänyt
maakaasuverkkotoiminnan sääntelyä tarpeellisena
ja hyväksyttävänä (PeVL
4/2000 vp, s. 2). Tällaisessa markkinatilanteessa
on valiokunnan mielestä perusteltua pyrkiä edistämään kilpailua
ja suojaamaan asiakkaiden varallisuusarvoisia oikeuksia tavanomaista
tehokkaammilla sääntelykeinoilla.
Maakaasumarkkinaviranomaisen päätöksen tulee
7 luvun 1 a §:n 2 momentin mukaan perustua maakaasumarkkinalain
2 ja 3 luvussa sekä 4 luvun 6 §:ssä säädettyihin
perusteisiin. Maakaasumarkkinalaki on säädetty
perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL
4/2000 vp). Valiokunnalla ei ole huomautettavaa
sääntelyn täsmällisyydestä.
Viranomaisen päätös hinnoittelumenetelmien vahvistamisesta
on 7 luvun 1 a §:n 3 momentin pääsäännön
mukaan voimassa neljä vuotta. Ensimmäinen valvontajakso
kestää kuitenkin voimaantulosäännöksen
3 momentin perusteella viisi vuotta. Päätöstä voidaan
7 luvun 1 b §:n nojalla muuttaa verkonhaltijan tai järjestelmävastuuseen
määrätyn hakemuksesta taikka maakaasumarkkinaviranomaisen
aloitteesta. Edellytyksenä viranomaisaloitteisen muutoksen
tekemiselle on muun ohella, että siihen on painava syy olosuhteiden
olennaisen muutoksen taikka vanhentuneiden ehtojen tai hinnoittelujärjestelyjen uudistamisen
johdosta. Jos verkkotoiminnan tuotto alittaa valvontajakson kuluessa
kohtuullisen tuoton määrän, tulee maakaasumarkkinaviranomaisen
7 luvun 1 c §:n 1 momentin perusteella oikeuttaa verkonhaltija
korottamaan siirtopalvelumaksujaan. Sääntely ei
valiokunnan mielestä kokonaisuutena muodostu omistajien kannalta
kohtuuttomaksi. — Oikeusturvan näkökulmasta
lakiehdotuksen 9 luvun 4 § sisältää asianmukaiset
säännökset muutoksenhakuoikeudesta.
Sääntely ei näiltä osin
vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Asetuksenantovaltuus ja sääntelyn taannehtivuus
Asetuksenantovaltuus.
Kuluttajiin sovellettavista maakaasun myyntiä ja verkkopalveluja koskevista
yleisistä sopimusehdoista säädetään 4
luvun 7 §:n perusteella kauppa- ja teollisuusministeriön
asetuksella.
Esityksen perusteluista ilmenee, että valtuuden nojalla
on tarkoitus panna täytäntöön
maakaasun sisämarkkinoita koskevista yleisistä säännöistä annetun
direktiivin A liitteen mukaiset kuluttajansuojatoimenpiteet. Mainitun
liitteen säännöksissä on riidatta
kysymys sellaisista asiakkaan oikeuksista ja palveluntarjoajan velvollisuuksista,
joiden perusteista on perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan
säädettävä lailla. Koska lakiehdotukseen
tai voimassa olevaan maakaasumarkkinalakiin ei sisälly
säännöksiä näistä seikoista,
on valtuussäännös vastoin perustuslakia.
Maakaasumarkkinalakia on siksi täydennettävä direktiivin
A liitteen täytäntöön panemiseksi
tarvittavilla ja perustuslain kannalta riittävän
täsmällisillä säännöksillä asiakkaan ja
palveluntarjoajan oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Jos
tämä ei ole käsiteltävänä olevan
esityksen jatkovalmistelun yhteydessä mahdollista, on asiasta
tarpeen antaa erillinen hallituksen esitys. Tässä tapauksessa
valtuussäännös on poistettava lakiehdotuksesta,
jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Sääntelyn taannehtivuus.
Ministeriön asetuksella 4 luvun 7 §:n nojalla
annettuja säännöksiä sovelletaan
voimaantulosäännöksen 2 momentin perusteella
myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin maakaasusopimuksiin.
Perustuslain omaisuudensuoja turvaa myös sopimussuhteiden
pysyvyyttä, joskaan kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden
koskemattomuuteen ei ole perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostunut
ehdottomaksi. Valiokunta on arvioinut tällaistakin omaisuuden
suojaan puuttuvaa sääntelyä perusoikeuksien
yleisten rajoitusedellytysten kannalta (ks. esim. PeVL
1/2003 vp, s. 1—3). Ehdotus asetuksella annettavien
säännösten taannehtivasta soveltamisesta
ei täytä mainittuihin rajoitusedellytyksiin kuuluvaa
lailla säätämisen vaatimusta ja on siksi
vastoin perustuslakia. Voimaantulosäännöksen
2 momentti on sen vuoksi poistettava lakiehdotuksesta, jotta se
voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Muita seikkoja
Kotirauhan suoja.
Lakiehdotuksen 7 luvun 5 §:n 2 momentista ilmenee välillisesti,
että siinä mainittu tarkastus ei käytännössä voi
ulottua perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun kotirauhan piiriin
kuuluviin tiloihin. Valiokunta on aiemmin kuitenkin katsonut, että tarkastuskohteen
tämän kaltaisesta rajauksesta on syytä lisätä lakiin maininta
(PeVL 63/2002 vp, s. 3/II).
Valiokunta pitää ehdotuksen täydentämistä tältä osin
tärkeänä (PeVL 36/2004
vp, s. 4/II), etenkin kun ehdotettu säännös
ei sisällä nimenomaista mainintaa tarkastuksen
kohdistumisesta valvottavaa toimintaa harjoittavan yhteisön
tai laitoksen hallinnassa oleviin tiloihin (vrt. sähkömarkkinalain 42 §:n
2 mom.).
Maakaasumarkkinaviranomaisen valitusoikeus.
Maakaasumarkkinaviranomaisella on 9 luvun 4 §:n
3 momentin perusteella oikeus valittaa hallinto-oikeuden ja markkinaoikeuden
sellaisesta päätöksestä, jolla
on kumottu maakaasumarkkinaviranomaisen päätös
tai muutettu sitä.
Ehdotus on poikkeuksellinen hallintolainkäyttöjärjestelmässä.
Viranomaisen yleinen muutoksenhakuoikeus voi muodostua ongelmalliseksi
perustuslain 21 §:n 1 momentissa vaaditun asianmukaisen
menettelyn kannalta, koska tällöin viranomainen
saatetaan nähdä asianosaisen muodolliseksi vastapuoleksi
(PeVL 4/2004 vp, s. 10/I).
Esityksessä ei lainkaan perustella ehdotusta viranomaisen
poikkeuksellisesta valitusoikeudesta. Säännös
maakaasumarkkinaviranomaisen yleisestä valitusoikeudesta
on valiokunnan mielestä syytä poistaa lakiehdotuksesta (PeVL
36/2004 vp, s. 4/II).