Perustelut
Valiokunta arvioi pian perusoikeusuudistuksen voimaantulon jälkeen
silloisen hallitusmuodon 15 a §:n (nykyisen perustuslain
19 §) kannalta ehdotusta sairauspäivärahajärjestelmän
muuttamiseksi siten, että päiväraha olisi
pelkästään menetettyä ansiota
korvaava etuus (PeVL 15/1995 vp). Hallituksen
ehdottama muutos merkitsi vähimmäispäivärahasta
luopumista ja vähintään 5 000 markan
vuositulojen asettamista päivärahan saamisedellytykseksi.
Valiokunta katsoi, että perustuslain 19 §:n 2
momentin mukaisten perustoimeentuloa turvaavien sosiaaliturvajärjestelmien
ei tarvitse ulottua henkilöihin, joilla lakisääteiset
turvajärjestelmät ja oma tilanteensa kuten esimerkiksi
perhesuhteensa muutoin kokonaisuutena arvioiden on toimeentulon
edellytykset, vaikka heidän normaalit toimeentulomahdollisuutensa
ovatkin esimerkiksi sairauden johdosta heikentyneet. Valiokunta
piti tämäntapaisiin seikkoihin liittyvää tarveharkintaa
sallittuna perustuslain kannalta. Valiokunta myös totesi,
ettei perustuslaki edellytä pelkästään
perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaisen turvan varassa
olevan henkilön saattamista sairastumisen johdosta 2 momentin
mukaisen järjestelmän piiriin. Säätämisjärjestystä arvioitaessa
oli valiokunnan mielestä tuolloin oleellista, syntyykö perustuslain
19 §:n 2 momentin suhteen väliinputoajaryhmiä.
Käsiteltävänä olevan 1.
lakiehdotuksen 18 a § tarkoittaa, että siinä tarkoitettujen
henkilöiden sairauspäivärahan määrää laskettaessa
otetaan huomioon tulot työkyvyttömyyden alkamista edeltävän
neljän kuukauden ajalta, kun ne nykyisin otetaan huomioon
vain kuukauden ajalta. Uudistus parantaa päivärahan
saajan asemaa ja on ongelmaton perustuslain 19 §:n 2 momentin kannalta.
Vaikutukseltaan samanlainen on ehdotettu 18 b §,
joka merkitsee tarveharkinnasta riippumattoman vähimmäispäivärahan
säätämistä. Uusi vähimmäisoikeus
koskee kaikkia 55 päivää työkyvyttömänä olleita
henkilöitä. Tämän odotusajan
jälkeen vähimmäispäivärahan
saavat ensiksikin ne, jotka eivät nykysäännösten
mukaan ole saaneet lainkaan päivärahaa, ja toiseksi ne,
joiden päiväraha on ollut vähimmäismäärää pienempi.
Muutettava sääntely liittyy siihen valiokunnan
aiemmin lausumaan käsitykseen, että tulottomien
ja vähätuloisten pitkäaikaissairasryhmien
asema rinnastuu väliinputoajaryhmiin, minkä vuoksi
heidät tuli saattaa etuusjärjestelmän
piiriin kohtuullisen ajan kuluessa sairastumisesta (PeVL
15/1995 vp, s.3/II). Muutosehdotus
tarkoittaa tämän ajan lyhentämistä ja
on ongelmaton perustuslain 19 §:n 2 momentin kannalta.
Tähän muutokseen liittyen lain 19 §:ää muutetaan
tavalla, joka merkitsee sitä, että kyseinen 55
päivän odotusaika lyhentää sairauspäivärahan
saamisen enimmäisaikaa. Tämä päivärahan
suorituspäivien laskemista koskevaan nykyiseen sääntöön
johdonmukaisesti kytkeytyvä muutos on valiokunnan käsityksen
mukaan valtiosääntöoikeudellisesti merkityksetön.
Lakiehdotuksen 23 g §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella
annetaan tarkemmat määräykset
(po. säännökset) muun muassa siitä,
milloin vakuutetun työtehtävät tai työolot
vaarantavat hänen tai sikiön terveyden. Tämä erityisäitiysrahan
suorittamiseen liittyvä ehdotus on yhteydessä saman
pykälän lailla 63/2001 muutettuun
1 momenttiin. Siinä säädetään
erityisäitiysrahan edellytyksistä tavalla,
jonka perusteella on selvää, ettei ehdotettu asetuksenantovaltuus
voi ulottua erityisäitiysrahan materiaalisiin
saamisedellytyksiin. Sanamuotoa on kuitenkin syytä tarkistaa
vastaamaan paremmin valtuuden teknistä luonnetta.