Perustelut

Valiokunta arvioi pian perusoikeusuudistuksen voimaantulon jälkeen silloisen hallitusmuodon 15 a §:n (nykyisen perustuslain 19 §) kannalta ehdotusta sairauspäivärahajärjestelmän muuttamiseksi siten, että päiväraha olisi pelkästään menetettyä ansiota korvaava etuus (PeVL 15/1995 vp). Hallituksen ehdottama muutos merkitsi vähimmäispäivärahasta luopumista ja vähintään 5 000 markan vuositulojen asettamista päivärahan saamisedellytykseksi. Valiokunta katsoi, että perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaisten perustoimeentuloa turvaavien sosiaaliturvajärjestelmien ei tarvitse ulottua henkilöihin, joilla lakisääteiset turvajärjestelmät ja oma tilanteensa kuten esimerkiksi perhesuhteensa muutoin kokonaisuutena arvioiden on toimeentulon edellytykset, vaikka heidän normaalit toimeentulomahdollisuutensa ovatkin esimerkiksi sairauden johdosta heikentyneet. Valiokunta piti tämäntapaisiin seikkoihin liittyvää tarveharkintaa sallittuna perustuslain kannalta. Valiokunta myös totesi, ettei perustuslaki edellytä pelkästään perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaisen turvan varassa olevan henkilön saattamista sairastumisen johdosta 2 momentin mukaisen järjestelmän piiriin. Säätämisjärjestystä arvioitaessa oli valiokunnan mielestä tuolloin oleellista, syntyykö perustuslain 19 §:n 2 momentin suhteen väliinputoajaryhmiä.

Käsiteltävänä olevan 1. lakiehdotuksen 18 a § tarkoittaa, että siinä tarkoitettujen henkilöiden sairauspäivärahan määrää laskettaessa otetaan huomioon tulot työkyvyttömyyden alkamista edeltävän neljän kuukauden ajalta, kun ne nykyisin otetaan huomioon vain kuukauden ajalta. Uudistus parantaa päivärahan saajan asemaa ja on ongelmaton perustuslain 19 §:n 2 momentin kannalta.

Vaikutukseltaan samanlainen on ehdotettu 18 b §, joka merkitsee tarveharkinnasta riippumattoman vähimmäispäivärahan säätämistä. Uusi vähimmäisoikeus koskee kaikkia 55 päivää työkyvyttömänä olleita henkilöitä. Tämän odotusajan jälkeen vähimmäispäivärahan saavat ensiksikin ne, jotka eivät nykysäännösten mukaan ole saaneet lainkaan päivärahaa, ja toiseksi ne, joiden päiväraha on ollut vähimmäismäärää pienempi. Muutettava sääntely liittyy siihen valiokunnan aiemmin lausumaan käsitykseen, että tulottomien ja vähätuloisten pitkäaikaissairasryhmien asema rinnastuu väliinputoajaryhmiin, minkä vuoksi heidät tuli saattaa etuusjärjestelmän piiriin kohtuullisen ajan kuluessa sairastumisesta (PeVL 15/1995 vp, s.3/II). Muutosehdotus tarkoittaa tämän ajan lyhentämistä ja on ongelmaton perustuslain 19 §:n 2 momentin kannalta.

Tähän muutokseen liittyen lain 19 §:ää muutetaan tavalla, joka merkitsee sitä, että kyseinen 55 päivän odotusaika lyhentää sairauspäivärahan saamisen enimmäisaikaa. Tämä päivärahan suorituspäivien laskemista koskevaan nykyiseen sääntöön johdonmukaisesti kytkeytyvä muutos on valiokunnan käsityksen mukaan valtiosääntöoikeudellisesti merkityksetön.

Lakiehdotuksen 23 g §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat määräykset (po. säännökset) muun muassa siitä, milloin vakuutetun työtehtävät tai työolot vaarantavat hänen tai sikiön terveyden. Tämä erityisäitiysrahan suorittamiseen liittyvä ehdotus on yhteydessä saman pykälän lailla 63/2001 muutettuun 1 momenttiin. Siinä säädetään erityisäitiysrahan edellytyksistä tavalla, jonka perusteella on selvää, ettei ehdotettu asetuksenantovaltuus voi ulottua erityisäitiysrahan materiaalisiin saamisedellytyksiin. Sanamuotoa on kuitenkin syytä tarkistaa vastaamaan paremmin valtuuden teknistä luonnetta.