Perustelut
Arvioinnin lähtökohta
Ehdotettu sääntely sisältää eräitä alkoholijuomien
mainonnan ja markkinoinnin lisärajoituksia. Sääntelyä on
siksi arvioitava perustuslain 12 §:n 1 momentissa
turvatun sananvapauden kannalta. Perustuslakivaliokunta on käytännössään
vakiintuneesti katsonut, että sananvapauden suoja kattaa
lähtökohtaisesti myös mainonnan ja markkinoinnin.
Niihin voidaan kuitenkin kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia
kuin sananvapauden sisällöllisellä ydinalueella
olisi mahdollista. Toisaalta myös mainontaa ja markkinointia
koskevan sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta
rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset (ks. esim. PeVL
17/2011 vp, s. 2/II, PeVL 21/2010
vp, s. 3/II, PeVL 3/2010 vp,
s. 2/I ja PeVL 54/2006 vp,
s. 2/I).
Mainonnan aikarajoitukset
Mietojen alkoholijuomien televisiomainonnan aikarajaa ehdotetaan
pidennettäväksi tunnilla. Mainontakielto ulottuu
siten kello 22:een asti nykyisen kello 21:n asemesta. Vastaava mainontakielto
ehdotetaan säädettäväksi myös
radiotoimintaan.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut nykyistä mainonnan
aikarajoitusta lausunnossaan PeVL 54/2006 vp.
Valiokunta ei tuolloin pitänyt kieltoa perusoikeusrajoituksen
hyväksyttävyysvaatimuksen tai oikeasuhtaisuusvaatimuksen
kannalta ongelmallisena. Nyt ehdotetut kiellon pidentäminen
ja ulottaminen televisiotoiminnan ohella myös radiotoimintaan
eivät laajenna perusoikeusrajoitusta merkittävästi.
Rajoituksen taustalla on samat perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttävät kansanterveyden
edistämiseen ja lasten suojeluun liittyvät perusteet.
Sääntely ei muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi.
Ulkomainonnan kielto
Miedon alkoholijuoman mainonta on lakiehdotuksen 33 §:n
2 momentin 9 kohdan mukaan kielletty, jos se toteutetaan tai kohdistetaan
yleisölle järjestyslaissa tarkoitetulla yleisellä paikalla.
Saman pykälän 5 momentin perusteella kielto ei
kuitenkaan koske muun muassa kokoontumislaissa tarkoitettua yleisötilaisuutta
ja niihin pysyvästi käytettävää tilaa.
Myös ulkomainonnan kiellon yleisenä tarkoituksena
on ehkäistä ja vähentää lasten
ja nuorten altistumista alkoholijuomien mainonnalle ja sen myötä alkoholin
haittavaikutuksille. Erityisenä perusteena ulkomainonnan
kiellolle tuodaan esityksen säätämisjärjestysperusteluissa
(HE 70/2013 vp, s. 22/I) esiin
se, että ulkomainonta tavoittaa valikoimatta yleensä kaikki
yleisillä paikoilla kulkevat kuluttajaryhmät eikä esimerkiksi
vanhemmilla ole keinoja estää mainonnan näkyvyyttä lapsilleen.
Kiellon taustalla on tässäkin tapauksessa hyväksyttävät
ja painavat perusteet. Vaikka kielto on varsin pitkälle
menevä, se ei kuitenkaan muodostu oikeasuhtaisuusvaatimuksenkaan
kannalta ongelmalliseksi etenkään, kun mietojen
alkoholijuomien mainontaan on edelleen käytettävissä muita
vaihtoehtoisia keinoja ja kun mainonta yleiselläkin paikoilla
on 5 momentin perusteella edelleen sallittua muun muassa
vähittäismyynti- ja anniskelupaikoissa.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota yleisötilaisuuksia
koskevaan poikkeukseen. Poikkeus ei vaikuta johdonmukaiselta, koska lasten
ja nuorten tuskin voidaan katsoa altistuvan ainakaan vähäisemmässä määrin
yleisötilaisuuksissa — kuten urheilutapahtumissa — tapahtuvalle
mainonnalle. Esityksen perusteluissa (HE 70/2013
vp, s. 14/II) säännöstä on
perusteltu alkoholisponsoroinnin taloudellisella merkityksellä urheilutoiminnassa.
Vaikka tällainen perustelu onkin esityksen kansanterveyttä ja
lasten suojelua koskevien tavoitteiden näkökulmasta
arveluttava, ei säännös etenkään
sen sananvapauden rajoittamista kaventavan luonteen vuoksi muodostu
valtiosääntöisesti ongelmalliseksi.
Kuluttajien tuottama tai jakama sisältö
Mietojen alkoholijuomien mainonta on lakiehdotuksen
33 §:n 2 momentin 10 kohdan perusteella kielletty myös,
jos siinä käytetään kuluttajien
tuottamaa tai jakamaa sanallista tai kuvallista sisältöä.
Säännöksen taustalla on tässäkin
tapauksessa samat hyväksyttävät perusteet
kuin muillekin alkoholimainonnan rajoituksille. Rajoituksen tavoitteena
on lisäksi sinänsä hyväksyttävällä tavalla
ottaa huomioon kaupallisen viestinnän erityisesti sosiaaliseen
mediaan liittyvät uudenlaiset toteuttamistavat. Sananvapauden
suojan kannalta ongelmallista kuitenkin on, että säännöksen
sanamuoto ei näyttäisi ainakaan täysin
yksiselitteisesti sulkevan kiellon ulkopuolelle sananvapauden ydinalueelle
kuuluvaa kuluttajien välistä omaehtoista viestintää,
vaikka kuluttajien oikeutta lähettää tai
vastaanottaa haluamaansa aineistoa ei esityksen perustelujen (HE
70/2013 vp, s. 22/II) mukaan rajoitetakaan.
Ehdotus ei siten täytä sananvapauden rajoitukselta
edellytettävää täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden vaatimusta, ja sitä on täsmennettävä,
jotta lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Säännöksestä on käytävä selkeämmin
ja yksityiskohtaisemmin ilmi sekä mainostajan aktiivinen
myötävaikuttaminen että se, minkälaista
mainontaa kielto koskee. Täsmennetyn säännöksen
sisältönä voisi tällöin
olla esityksen perusteluja (HE 70/2013 vp,
s. 15/I) vastaavasti esimerkiksi se, että kielto
koskee vain sellaista mainontaa, jossa kuluttajat osallistuvat omilla
teksteillään, kuvillaan tai videoillaan alkoholijuoman
mainostajan verkkoyhteisön tai verkkosivuston toimintaan
taikka jossa toisten kuluttajien tai mainostajan tuottamia sisältöjä on
mainostajan myötävaikutuksella tarkoitus jakaa
eteenpäin toisille kuluttajille.
Lopuksi
Perustuslakivaliokunta kiinnittää yleisellä tasolla
huomiota siihen, että kaupallisen median riittävä rahoituspohja
tukee osaltaan sananvapautta.