Perustelut
Pöytäkirja
Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus.
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta
hyväksyisi maasta toiseen ulottuvien vesistöjen
sekä kansainvälisten järvien suojelusta
ja käytöstä tehdyn vuoden 1992 yleissopimuksen
vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan
siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy
muun ohella sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset
velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä. Esityksestä ilmenee,
että pöytäkirja sisältää lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan
suostumus pöytäkirjaan on siten tarpeen.
Hyväksymispäätöksen ala.
Pöytäkirjassa on kysymys jaetun toimivallan
sopimuksesta (sekasopimus), koska sen määräykset
kuuluvat osaksi Euroopan yhteisöjen (EY) toimivaltaan ja
osaksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaan. Sen
vuoksi esityksessä ehdotetaan, että eduskunta
hyväksyisi pöytäkirjan vain siltä osin kuin
se kuuluu Suomen toimivaltaan. Eduskunnan hyväksymispäätöksen
muotoilu vastaa vakiintunutta käytäntöä (esim. PeVL
31/2001 vp s. 3, PeVL 16/2004
vp s. 2—3 ja PeVL 24/2004 vp s.
2).
Suhde perustuslakiin.
Pöytäkirjan määräykset ovat
pääosiltaan tavoitteellisia. Ne ovat merkityksellisiä muun
ohella perustuslain 20 §:n mukaisen ympäristövastuun,
terveellisen ympäristön sekä elinympäristöön
vaikuttamisen näkökulmasta samoin kuin perustuslain
21 §:n mukaisen oikeusturvan ja hyvän hallinnon
takeiden kannalta. Pöytäkirjan määräykset
eivät koske perustuslakia perustuslain 94 §:n
mielessä. Niiden hyväksymisestä päätetään
siten äänten enemmistöllä.
Voimaansaattamislaki
Koska pöytäkirjan määräykset
eivät ole ongelmallisia perustuslain kannalta eikä ehdotuksesta laiksi
pöytäkirjan määräysten
lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta ole muutenkaan
huomautettavaa perustuslain näkökulmasta, voidaan
lakiehdotus käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Pöytäkirja sisältää myös
Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan kuuluvia määräyksiä.
Niiden saattaminen voimaan maakunnassa edellyttää Ahvenanmaan
itsehallintolain 59 §:n 2 momentin mukaisesti, että maakuntapäivät
hyväksyy tätä tarkoittavan säädöksen.
Muut lakiehdotukset
Vesienhoitosuunnitelmat
Vesienhoidon järjestämistä koskevan
lakiehdotuksen (1. lakiehdotus) 28 §:n nojalla valtion
ja kuntien viranomaisten on soveltuvin osin toiminnassaan otettava
huomioon valtioneuvoston 17 §:n mukaisesti hyväksymät
vesienhoitosuunnitelmat. Ympäristönsuojelulakiin
ehdotetun 50 §:n 2 momentin (2. lakiehdotus) ja
vesilakiin ehdotetun 2 luvun 11 a §:n
(3. lakiehdotus) mukaan vesienhoitosuunnitelmat on otettava huomioon
lupaan liittyvässä harkinnassa. Viranomaisten
varsinainen päätöksenteko liittyy muuhun
aineelliseen lainsäädäntöön,
joten vesienhoitosuunnitelmat otetaan huomioon muutoin asiaan liittyvänä aineistona.
Vesienhoitosuunnitelmat eivät siten aseta välittömiä velvoitteita kansalaisille
tai toiminnan harjoittajille. Sääntelyä on
pidettävä asianmukaisena. Valiokunta kuitenkin
korostaa, että vesienhoitosuunnitelmat voivat vaikuttaa
lupaviranomaisen lakiin perustuvaan harkintaan vain liitännäisaineistona.
Vesienhoitosuunnitelmien valmistelun yhteistyöstä ja
vuorovaikutuksesta sekä osallistumisesta ja tiedottamisesta
on säädetty 1. lakiehdotuksen 14 ja 15 §:ssä.
Muutosta valtioneuvoston hyväksymään
vesienhoitosuunnitelmaan saa hakea 18 §:n 1 momentin
nojalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta sillä perusteella,
että päätös on lainvastainen.
Vaikka muutosta haetaan hallintolainkäyttölain
mukaisesti, on valitusoikeus hallintolainkäyttölakia
laajempi. Valitusoikeus on 18 §:n 2 momentin mukaan
sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös
saattaa vaikuttaa. Lisäksi valitusoikeus on kunnalla ja yleistä etua
valvovalla viranomaisella sekä sellaisella rekisteröidyllä paikallisella
tai alueellisella yhdistyksellä tai säätiöllä,
jonka tarkoituksena on ympäristönsuojelun edistäminen
ja jonka toiminta-aluetta vesienhoitosuunnitelma koskee.
Koska vesienhoitosuunnitelmat koskevat erityisesti vesienomistajia
ja maanomistajia, pitää valiokunta asianmukaisena,
että myös maan- ja vesienomistajien etua valvovilla
rekisteröidyillä paikallisilla tai alueellisilla
yhdistyksillä on muutoksenhakuoikeus.
Kunnan ympäristönsuojelumääräykset
Ympäristönsuojelulain 19 §:n
2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi
uusi 7 kohta, jonka mukaan määräykset
voivat koskea vesien tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat
vesienhoidon järjestämisestä annetun
lain mukaisen vesienhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. Perusteluissa
korostetaan kuntien ympäristönsuojelumääräysten
käyttöä vesien tilan parantamiseksi.
Ehdotetun 92 §:n 2 momentin mukaan alueellisella ympäristökeskuksella
on vireillepano-oikeus ympäristönsuojelumääräysten
antamiseksi muun muassa, jos kunta ei ole ryhtynyt toimiin tällaisten
määräysten antamiseksi. Ehdotuksesta voi
saada sen käsityksen, että vesienhoidon järjestämisessä kuntien
ympäristönsuojelumääräyksillä on
keskeinen merkitys. Perustuslakiuudistuksen esitöiden mukaan
kunnille on kuitenkin vanhastaan osoitettu kunnalliseen itsehallintoon
perustuvaa säädösvaltaa. Nykyistä oikeustilaa
ei ole ollut tarkoitus tältä osin olennaisesti muuttaa
(HE 1/1998 vp s. 133). Kunnallisilla ympäristönsuojelumääräyksillä voi
kuitenkin olla vain lakia täydentävä rooli
(vrt. PeVL 3/2000 vp s. 3/I).
Ehdotettu valtuutus on hyvin avoin. Valiokunta on pitänyt
ympäristönsuojelulain 19 §:n mukaisia
ympäristönsuojelumääräyksiä yleisluontoisia
ja joustavia ilmaisuja sisältävinä säännöksinä.
Kunta on oikeutettu niitä antamaan huolimatta siitä,
että ne jäävät jonkin verran
sitä tasoa yleisluonteisemmaksi, joita perusoikeuksia koskevan
sääntelyn tarkkuudelta on vaadittu (PeVL
11/1999 vp s. 4/II, vrt. PeVL 61/2002
vp, s. 8/I). Perusteena on ollut, että niiden
hyväksymispäätös voidaan saattaa
riippumattoman tuomioistuimen arvioitavaksi.
Valiokunta pitää sääntelyä asianmukaisena muistuttaen
kuitenkin, että kunta voi alueellisen ympäristökeskuksen
vireillepanosta huolimatta tehdä kielteisen päätöksen
antaa ympäristönsuojelulain 19 §:n 2
momentin 7 kohdan mukaisia ympäristönsuojelumääräyksiä.
Ympäristönsuojelumääräykset
ovat paikallisista olosuhteista johtuvia ympäristönsuojelulain
täytäntöönpanomääräyksiä,
joiden antamisen on katsottu kuuluvan kuntien toimivaltaan. Kunnalla
on harkintavalta sen suhteen, että se voi ympäristönsuojelulain
19 §:n 1 momentin mukaan antaa tällaisia määräyksiä tai
olla antamatta.
Tietojen luovuttamisvelvollisuus
Viranomaisten ja muiden tahojen on 1. lakiehdotuksen 11 §:n
3 momentin mukaan annettava maksutta alueelliselle ympäristökeskukselle
hallussaan olevia tarpeellisia tietoja vesienhoitosuunnitelman laatimiseksi.
Säännös on perustuslain 10 §:n
henkilötietojen suojan kannalta yleisluontoinen ja mahdollistaa
salassapitovelvoitteista poikkeamisen. Säännöksen
muotoilua ja tietojensaannin kynnystasoa on tarpeen täsmentää siten,
että tietojen tulee olla välttämättömiä vesienhoitosuunnitelman
laatimiseksi (vrt. PeVL 7/2000 vp s.
4/I ja PeVL 7a/2000 vp s. 2/II).
Muut asiat
Ehdotukseen vesienhoidon järjestämisestä liittyy
lukuisia asetuksenantovaltuuksia. Perustuslakivaliokunta kiinnittää ympäristövaliokunnan
huomiota
siihen, että ehdotuksen 20 §:n 2 momenttiin ja
26 §:ään saattaa liittyä päällekkäisyyksiä.