Perustelut
Yhdenvertaisuus
Tukien määrä voidaan 1. lakiehdotuksen
8 §:n 1 momentin mukaan eriyttää alueittain
metsätaloudellisten olosuhteiden ja hallinnollisten rajojen
perusteella sekä sen mukaan, onko kyseessä oma
työ, työn teettäminen tai yhteishanke.
Sääntelyä on tarpeen arvioida perustuslain 6 §:n
yhdenvertaisuussäännöksen kannalta. Sen mukaan
ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään
ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa
eri asemaan minkään henkilöön
liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuussäännös
kohdistuu myös lainsäätäjään.
Lainsäädännölle on toisaalta
ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän
yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen
muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa. Perusoikeusuudistuksen esitöiden
ja perustuslakivaliokunnan käytännön valossa
on kuitenkin katsottu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu
tiukkoja rajoja lainsäätäjän
harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen
vaatimaan sääntelyyn (HE 309/1993
vp, s. 42—43, PeVL 59/2002
vp, s. 2/II, PeVL 1/2006
vp, s. 2/I, PeVL 38/2006 vp,
s. 2/I). Valiokunta ei ole pitänyt pelkkää maantieteellistä kriteeriä hyväksyttävänä
erotteluperusteena
perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta (PeVL 59/2001
vp, s. 2/I). Olennaista kuitenkin on, voidaanko
erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttävällä tavalla
(HE 309/1993 vp, s. 44/I, PeVL
14/2006 vp, s. 2/I, PeVL
25/2006 vp, s. 2/I).
Sääntelyn tarkoituksena on pyrkiä vähentämään
maanomistajien välistä eriarvoisuutta siten, että suhteessa
suurempi tuki kohdistettaisiin niille maanomistajille, jotka harjoittavat metsätaloutta
heikommissa olosuhteissa. Alueellisen eriyttämisen
toteuttaminen metsäkeskus- ja kuntarajoja noudattaen on
hallinnollisesti yksinkertaista. Myös hankkeiden toteuttaminen
suurempina kokonaisuuksina on taloudellisesti tarkoituksenmukaista.
Kun lakiehdotuksen tarkoituksena on sen 1 §:n mukaan edistää metsien
hyvää hoitoa ja käyttöä,
edistää se eriarvoisuuden vähentämisen
ohella myös perustuslain 20 §:n mukaista
vastuuta ympäristöstä. Lisäksi
tukien hakeminen on metsänomistajille vapaaehtoista ja
rahoituksen myöntäminen harkinnanvaraista. Kenelläkään
ei siten ole subjektiivista oikeutta saada laissa mainittua rahoitusta.
Perustuslakivaliokunnan mielestä metsänomistajien
muodollisen yhdenvertaisuuden kannalta sääntelyn
merkitys on verrattain vähäinen eikä muodostu
perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksen
kannalta ongelmalliseksi (PeVL 4/2003 vp,
s. 2).
Asetuksenantovaltuudet
Lakiehdotukseen sisältyy lukuisia säännöksiä asetuksenantovaltuuksista
sekä valtioneuvostolle (8 §:n 1 momentti, 9 §:n
5 momentti, 10 §:n 4 momentti, 11 §:n
3 momentti, 12 §:n 4 momentti, 13 §:n 6 momentti,
14 §:n 4 momentti, 15 §:n 3 momentti,
16 §:n 5 momentti, 18 §:n 3 momentti
ja 19 §:n 3 momentti) että maa- ja metsätalousministeriölle
(4 §:n 5 momentti, 7 §:n
4 momentti, 8 §:n 1 momentti, 12 §:n 5 momentti,
15 §:n 3 momentti, 21 §:n 3 momentti, 22 §:n
4 momentti ja 33 §:n 3 momentti). Asetuksenantovaltaa rajoittaa
perustuslain 80 §:n 1 momentti, jonka mukaan lailla
on kuitenkin säädettävä yksilön
oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista,
jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslain
esitöiden mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään
laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista
sekä muista asioista, joiden merkitys sitä vaatii.
Ministeriölle voitaisiin osoittaa asetuksenantovaltaa teknisluonteisemmissa
sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään
vähäisemmissä asioissa ja toimeenpanovaltaan
kuuluvissa asioissa (HE 1/1998 vp, s.
132). Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan sääntelyssä on
mainittuja periaatteita noudatettu.
Sääntely on paikoin verrattain avointa, kuten 8 §:n
1 momentissa, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään
tukien määrästä ja niiden määräytymisen
perusteista. Sääntelyn väljyyttä voidaan
perustella sillä, että lakiehdotuksessa tarkoitetut
tuet ovat harkinnanvaraisia ja että niitä voidaan
myöntää vain valtion talousarvioon
otettavan määrärahan puitteissa. Kenelläkään
ei ole subjektiivista oikeutta saada tukea. Valtion talousarviolain
7 c §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa
tarkempia säännöksiä määrärahan
talousarvion mukaisesta käyttämisestä.
Asiaan vaikuttaa myös se, että tuet kytkeytyvät
EY:n taloustukilainsäädäntöön ja
edellyttävät komission hyväksyntää (ks. PeVL 43/2006
vp, s. 2/II, PeVL 48/2001 vp,
s. 3/II). Vaikka lakiehdotuksessa onkin joitakin säännöksiä eri
tukien määräytymisen perusteista, pitää perustuslakivaliokunta
asianmukaisena, että 8 §:n 1 momenttia vielä täsmennetään
siten, että valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin tukien
määrästä ja niiden määräytymisen perusteista
(PeVL 25/2005 vp, s. 4/II, PeVL 39/2001
vp, s. 2/II).
Oikeusturva ja takaisinperintä
Metsäkeskus voi 1. lakiehdotuksen 24 §:n 1
momentin edellytyksin antaa asiamiehelle huomautuksen ja maaseutuvirasto
saman pykälän 2 momentin mukaisin edellytyksin
enintään vuoden pituisen kiellon laatia 1 momentissa
tarkoitettuja asiakirjoja. Maaseutuvirasto voi 35 §:n 1
momentin nojalla määrätä ympäristötukisopimuksen
purettavaksi ja jo maksetun tuen takaisinperittäväksi
sekä 36 §:n 1 momentin perusteella ympäristötukisopimuksen
irtisanottavaksi ja jo maksetun tuen osittain takaisinperittäväksi
mainituissa lainkohdissa mainituin edellytyksin.
Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan oikeus tulla
kuulluksi ja muut hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Perustuslakivaliokunta pitää asianmukaisena, että ennen
mainittuja päätöksiä asianosaista
tulee kuulla. Sääntelyä on tältä osin
syytä vielä täsmentää.
Tuki, joka tulee valtionavustuslain 20 §:n nojalla
palauttaa, tulee 1. lakiehdotuksen 34 §:n 1 momentin
nojalla maksaa takaisin metsäkeskukselle. Palautuksen edellytyksenä on
mainitun valtionavustuslain säännöksen
mukaan virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saatu
valtionavustus. Perustuslakivaliokunta on sääntelyn
oikeasuhtaisuuden näkökulmasta viimeaikaisessa
käytännössään kiinnittänyt
huomiota siihen, että liikaa maksettu tuki on voinut johtua
myös tuen saajasta riippumattomista syistä tai
jostakin vähäisestä virheestä,
väärinkäsityksestä tai tiedosta
(PeVL 45/2006 vp, 3/II, PeVL
43/2006 vp, s. 3/II). Perustuslakivaliokunta
on erilaisten tukien takaisinperinnän ja lupien peruuttamisien
yhteydessä pitänyt välttämättömänä sitoa
toimenpide vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin
sekä siihen, että asianosaiselle annetut huomautukset
tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden
puutteellisuuksien korjaamiseen ja ettei mainittuja toimenpiteitä tule
toteuttaa ennen kuin asianosaiselle on annettu mahdollisuus korjata
virheensä (PeVL 45/2006 vp,
s. 3—4, PeVL 43/2006 vp, s.
3/II, PeVL 41/2006 vp, s. 3/I, PeVL
28/2005 vp, s. 2/I, PeVL 7/2005
vp, s. 9). Valiokunta pitää aiheellisena,
että sääntelyä vielä tältä osin
täydennetään.
Lain voimaantulo
Lain voimaantulosta säädetään
1. lakiehdotuksen 42 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella.
Tuen myöntämispäätöksiä voidaan tämän
lain nojalla tehdä 31 päivään
joulukuuta 2013 asti. Tämän lain tarkoitukseen
osoitettuja varoja voidaan käyttää 31
päivään joulukuuta 2018 asti, jos kyse
on tämän lain mukaisesti metsänuudistamiseen
taikka yhteishankkeena toteutettavaan suometsän hoitoon
tai metsätien tekemiseen myönnetyn tuen maksamisesta.
Muiden tämän lain mukaisesti myönnettyjen
tukien maksamiseen varoja voidaan käyttää 31
päivään joulukuuta 2016 asti. Esityksen
perustelujen mukaan Euroopan yhteisön valtiontukisääntöjen vuoksi
laki voi tulla voimaan vasta sen jälkeen, kun Euroopan
yhteisöjen komissio on hyväksynyt esitetyt tuet.
Valtiontukisääntöjen uudistamistyön
vuoksi komission hyväksyntä on mahdollista saada
vain määräajan voimassa oleville tukijärjestelmille.
Perustuslain 79 §:n 3 momentin mukaan laista tulee
käydä ilmi, milloin se tulee voimaan. Erityisestä syystä laissa
voidaan säätää, että sen voimaantuloajankohdasta
säädetään asetuksella. Erityisenä syynä perustuslakivaliokunnan käytännössä on
pidetty lain voimaantulon sidonnaisuutta Euroopan unionin lainsäädännön
voimaantuloon (PeVL 41/2006 vp, s. 4/I, PeVL 39/2006
vp, s. 3/II, PeVL 18/2006 vp,
s. 5, PeVL 7/2005 vp, s. 11/II, PeVL
14/2004 vp, s. 5). Tällä perusteella
ottaen lisäksi huomioon tukijärjestelmien määräaikaisuus
sääntelylle on valiokunnan mielestä olemassa
perustuslain 79 §:n 3 momentin mukainen erityinen syy.