Perustelut
Rikosoikeudellinen legaliteettiperiaate
Yleistä.
Ehdotus uuden 34 a luvun lisäämisestä rikoslakiin
terrorismirikoksista on valtiosääntöoikeudellisesti
merkityksellinen perustuslain 8 §:ssä säädetyn
rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Sen mukaan ketään
ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita
rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole
laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei
saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on
laissa säädetty. Tämä sääntely
vastaa pitkälti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan
1 kappaletta samoin kuin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 15
artiklan 1 kappaletta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että rikosoikeudellinen
laillisuusperiaate kuuluu niiden loukkaamattomina pidettyjen ihmisoikeuksien
joukkoon, joista ei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 15 artiklan ja
KP-sopimuksen 4 artiklan määräysten perusteella
saa poiketa edes sodan tai muun yleisen hätätilan
aikana. Rikosoikeudellista laillisuusperiaatteesta poikkeamisen
kielto sisältyy vastaavasti perustuslain 23 §:n
sääntelyyn.
Ehdotuksen pääasiallisena tarkoituksena on panna
täytäntöön Euroopan unionin
neuvoston puitepäätös terrorismin torjumisesta.
Puitepäätöksellä ei sen 1 artiklan
2 kohdan mukaan muuteta velvollisuutta kunnioittaa Euroopan unionista
tehdyn sopimuksen 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja oikeusvaltion
periaatteita. Unioni pitää kyseisen artiklan 2
kohdan mukaan arvossa yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina perusoikeuksia,
sellaisina kuin ne taataan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
ja sellaisina kuin ne ilmenevät jäsenvaltioiden
yhteisessä valtiosääntöperinteessä.
Unionin todetaan puitepäätöksen johdannon
10 kohdassa noudattavan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa
ja varsinkin sen VI luvussa huomioon otettuja periaatteita. Perusoikeuskirjan
mainittuun lukuun sisältyvissä 48 ja 49 artiklassa
käsitellään syyttömyysolettamaa
ja laillisuusperiaatetta. Siltä osin kuin perusoikeuskirjan
oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia,
niiden merkitys on 52 artiklan 3 kohdan mukaan sama kuin mainitussa
sopimuksessa.
Terroristiryhmän toimintaan osallistuminen.
Terroristiryhmän toimintaan osallistuminen ehdotetaan
kriminalisoitavaksi rikoslain 34 a luvun 4 §:ssä.
Sen nojalla rangaistaan sitä, joka toimii jollakin pykälässä kuvatulla
tavalla edistääkseen terroristiryhmän
rikollista toimintaa tai tietoisena siitä, että hänen
toimintansa edistää sitä. Edellytyksenä on,
että teko ei ole rangaistava terroristisessa tarkoituksessa
tehtynä rikoksena (34 a luvun 1 §) tai terroristisessa
tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluna
(34 a luvun 2 §) eikä siitä säädetä muualla
laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta.
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää vaatimuksen
sääntelyn täsmällisyydestä.
Sen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava
laissa riittävällä täsmällisyydellä siten,
että säännöksen sanamuodon perusteella
on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti
rangaistavaa (PeVL 10/2000 vp, s. 2/I, PeVL
41/2001 vp, s. 2/II). Perustuslakivaliokunta
on käytännössään painottanut
täsmällisyysvaatimuksen korostuvan, jos osallisuutta
rikokseen säännellään rikosoikeudessa
vakiintuneista osallisuusopillisista käsityksistä poikkeavasti (PeVL
7/2002 vp, s. 2/II). Valiokunta on tällaisissa
yhteyksissä kiinnittänyt huomiota siihen, onko
rangaistava osallistuminen aktiivista, kohdistuuko se ryhmän
rikolliseen toimintaan, edellyttääkö osallistumisen
rangaistavuus pääteoksi katsottavan rikoksen tekemistä ja
onko osallistuminen rangaistavaa vain tahallisena.
Terroristiryhmän toimintaan osallistuminen on ehdotuksen
mukaan rangaistavaa vain tahallisena. Rangaistavuus edellyttää,
että henkilö toimii terroristiryhmän
rikollisen toiminnan edistämisen tarkoituksessa tai tietoisena
siitä, että hänen toimintansa edistää ryhmän
rikollista toimintaa. Sääntely kiinnittyy 6 §:n
2 momentissa määriteltyyn terroristiryhmän
käsitteeseen ja määritelmäsäännöksessä mainitun
1 §:n nojalla rangaistaviin terroristisessa tarkoituksessa
tehtyihin rikoksiin. Sääntely sisältää myös
kuvaukset rangaistavan osallistumisen tekotavoista. Terroristiryhmän
toimintaan osallistuminen on ehdotuksen mukaan kuitenkin itsenäinen
rikos, jonka rangaistavuus ei — toisin kuin terroristiryhmän
johtamisen rangaistavuus 3 §:ssä — edellytä,
että ryhmä olisi tehnyt tai yrittänyt
tehdä 1 §:ssä tarkoitetun rikoksen tai
että ryhmän toiminta olisi 2 §:n perusteella
rangaistavaa, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän
rikoksen valmistelua.
Kriminalisoinnilla täytäntöönpantavan
puitepäätöksen 2 artiklan 2 kohdan perusteella
jäsenvaltion on säädettävä terroristiryhmän
toimintaan osallistuminen rangaistavaksi. Puitepäätöksessä ei
kuitenkaan oteta kantaa kriminalisoinnin toteuttamisen tapaan. Euroopan
unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut,
jäsenvaltioiden lainsäädännön
lähentämistä merkitsevät puitepäätökset velvoittavat
jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden,
mutta jättävät jäsenvaltion
harkittaviksi muodon ja keinot. Tältä kannalta
arvioituna puitepäätöksessä on
jätetty jäsenvaltion harkittavaksi tapa, jolla
terroristiryhmän toimintaan osallistumisen kriminalisointi
toteutetaan.
Rikosten tekemiseksi muodostuneiden ryhmien toimintaan
osallistumisen kriminalisointi on uutta kotimaisessa rikosoikeudessa.
Tällöin kriminalisoinnin tarkkarajaisuuteen liittyy
myös sääntely- ja soveltamiskokemusten
puuttumisesta johtuvia, uuden tyyppisiä epävarmuustekijöitä.
Ehdotuksessa tällaisia seikkoja liittyy esimerkiksi terroristiryhmän
ja terroristisen tarkoituksen käsitteisiin. Tällaisessa
tilanteessa on sääntelyn täsmällisyyden
kannalta valiokunnan mielestä tärkeää liittää terroristiryhmän
toimintaan osallistumisen rangaistavuus 3 §:ssä käytetyn
sääntelymallin mukaisesti siihen, että ryhmän
toiminnan voidaan todeta edistyneen vähintään
terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen
valmistelun asteelle.
Sääntelyn tarkkuuden kannalta on arveluttava
myös 4 §:n 6 kohta. Sen mukaan on rangaistavaa
toimia vakavuudeltaan pykälän muissa kohdissa
kuvattuihin tekotapoihin rinnastettavalla muulla tavalla terroristiryhmän
hyväksi. Teon rangaistavuus perustuu sanonnan väljyyden
vuoksi terroristiryhmän käsitteeseen ja viime
kädessä henkilön subjektiiviseen tarkoitukseen.
Valiokunnan mielestä 6 kohdan poistamista lakiehdotuksesta
on syytä harkita.
Terroristiryhmän johtaminen.
Terroristiryhmän johtaminen ehdotetaan kriminalisoitavaksi rikoslain
34 a luvun 3 §:ssä. Sen 3 momentin mukaan henkilö,
joka tuomitaan terroristiryhmän johtamisesta, on tuomittava
myös tekemästään tai johtamansa
terroristiryhmän tekemästä rikoksesta.
Säännös laajentaa johtajan vastuun tekoihin,
joita ei vakiintuneiden osallisuuskäsitysten perusteella
voitaisi lukea henkilön syyksi. Säännöksellä ei
perustelujen mukaan kuitenkaan tarkoiteta syyksiluettavuudesta riippumatonta
objektiivista vastuuta ryhmän tekemistä rikoksista.
Tämä vastaa rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen
sisältyvän syyttömyysolettaman vaatimuksia.
Säännöksen sanamuotoa on valiokunnan
mielestä kuitenkin aiheellista tarkistaa tätä tarkoitusta
paremmin ilmentäväksi (esim. "...rikoksesta, jonka
hän tai terroristiryhmä hänen johtamanaan on
tehnyt...").
Rikoslain 34 a luvun 6 §:n 3 kohta.
Rikoksentekijällä on lakiehdotuksen mukaan
terroristinen tarkoitus muun muassa silloin, jos hänen
tarkoituksenaan on kumota jonkin valtion valtiosääntö.
Säännöstä on välttämättä tarkistettava niin,
että vain tarkoitus kumota valtiosääntö "oikeudettomasti"
voi olla terroristinen.