Perustelut
Oikeus valita asiakkaat
Majoitus- ja ravitsemisliikkeitä koskevan lakiehdotuksen
(1. lakiehdotus) 5 §:n 1 momenttiin sisältyy voimassa
olevan asetuksen kaltainen säännös, jonka
mukaan majoitus- ja ravitsemistoiminnan harjoittajalla ja liikkeen
henkilökunnalla on oikeus evätä asiakkaaksi
pyrkivältä pääsy liikkeeseen,
jos siihen on järjestyksenpidon tai liikkeen toiminta-ajatuksen
vuoksi perusteltu syy. Perustelujen mukaan asiakasvalintaoikeudella
tarkoitetaan liikkeen oikeutta valita asiakkaansa ilman syrjintää.
Ravitsemistoiminnan harjoittaja on voinut asettaa liikkeeseen sisäänpääsyn
edellytykseksi esimerkiksi 24 vuoden ikärajan.
Valiokunta katsoo, että liikkeenharjoittajan oikeus
valita asiakkaansa on perustuslain 18 §:ssä turvatun
elinkeinonvapauden ja perustuslain 15 §:n 1 momentissa
turvatun omaisuudensuojan näkökulmasta perusteltua.
Liikkeen toiminta-ajatusta on kuitenkin pidettävä täsmentymättömänä käsitteenä,
jonka soveltaminen asiakasvalinnassa saattaa käytännön
tilanteissa johtaa perustuslain 6 §:n 2 momentin vastaiseen syrjintään.
Koska majoitus- ja ravitsemisliikkeissä edelleenkin tapahtuu
etniseen alkuperään tai kansalaisuuteen perustuvaa
syrjintää, pitää valiokunta
tärkeänä, että lakiehdotuksen
5 §:n 1 momenttiin lisätään
maininta syrjintäkiellosta tai viittaus yhdenvertaisuuslain
6 §:ään ja rikoslain 11 luvun 9 §:ään.
Järjestyksenvalvojien alue
Ehdotuksen 5 §:n 2 momentin mukaan järjestyksen
ja turvallisuuden ylläpitämiseksi majoitus- ja
ravitsemisliikkeen harjoittaja voi asettaa tai kihlakunnan poliisilaitos
määrätä liikkeeseen tai sen
välittömään läheisyyteen
järjestyksenvalvojia. Järjestyksenvalvojista annetun
lain 7 §:n nojalla järjestyksenvalvoja voi muun
muassa poistaa tarvittaessa voimakeinoin muita henkilöitä häiritsevän
tai uhkaavasti käyttäytyvän henkilön
liikkeestä tai ottaa hänet kiinni ja luovuttaa poliisille.
Saman lain 2 § edellyttää, että järjestyksenvalvojilla
on määrätty toimialue. Voimassa olevan
majoitus- ja ravitsemusliikeasetuksen 10 §:n 2 momentin
mukaan järjestyksenvalvoja on voitu asettaa tai määrätä liikkeeseen.
Perustelujen mukaan hänen on perinteisesti edellytetty huolehtivan
myös järjestyksen ja turvallisuuden säilymisestä majoitus-
ja ravitsemisliikkeeseen sisäänpääsyä odottavista
asiakkaista muodostuneessa jonossa liikkeen sisäänkäynnin
ulkopuolella. Ehdotuksen mukaan välittömään
läheisyyteen kuuluvia alueita ja paikkoja on vaikea määritellä tyhjentävästi,
minkä vuoksi kysymys on aina tapauskohtaisesta harkinnasta.
Järjestyslain 22 §:n perusteluissa järjestyksenvalvojan
toimialue on kuvailtu esimerkiksi liikenneaseman osalta asemalle
johtavan ulko-oven tai muun käytävän
edustaksi. Paikka on pitänyt määritellä ainoastaan
sen laajuiseksi kuin se on välttämätöntä kyseisen
kohteen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi
(HE 20/2002 vp s. 47). Valiokunta pitää tärkeänä, että käsitettä välitön
läheisyys tässä tapauksessa tulkitaan
suppeasti. Yleensä sillä tarkoitetaan majoitus-
ja ravitsemisliikkeen sisäänkäyntioven
edustalla olevaa katu- tai tiealueen osaa, joka käsittää vain
muutaman metrin säteellä muodostettavan alueen
liikkeen sisäänkäynnin edessä.
Muulla katu- tai tiealueella yleisestä järjestyksestä ja
turvallisuudesta huolehtii poliisi.
Matkustajatiedot
Majoitustoiminnan harjoittajan on 1. lakiehdotuksen 8 §:n
mukaan poliisille toimitettavassa matkustajailmoituksessa annettava
salassapitosäännösten estämättä ulkomaalaisia
koskevat 6 §:n 1 momentissa luetellut matkustajatiedot. Matkustajatiedoissa
on mainittava muun muassa matkustajan nimen lisäksi hänen
mukanaan olevien puolison ja alaikäisten lasten suomalaiset
henkilötunnukset tai niiden puuttuessa syntymäajat,
matkustusasiakirjan numero ja se, tapahtuuko majoittuminen vapaa-ajanvieton,
työn, kokouksen vai muun syyn vuoksi.
Valiokunta toteaa, että ehdotuksen mukainen tietojenantovelvollisuus
on laajempi kuin voimassa olevassa asetuksessa. Se on myös
laajempi kuin Schengenin säännöstö edellyttää.
Perustelujen mukaan majoitustoiminnan harjoittaja voi käyttää matkustajatietoja
asiakaspalveluun ja suoramarkkinointiin. Valiokunta pitää arveluttavana
siirtää voimassa olevaan asetukseen perustuvaa
käytäntöä sellaisenaan lain
tasoon. Tietoja vaaditaan perustuslakivaliokunnan mielestä hyvin
laajasti yksityiselämän suojan piiriin kuuluvista
seikoista kuten henkilötunnuksesta. Samoin majoituksen
tarkoituksen vaatiminen matkustajailmoitukseen vain asiakaspalvelun
ja suoramarkkinoinnin perusteella huolimatta siitä, että henkilötietolain
30 §:n mukaan sen antamisesta voi kieltäytyä,
ei ole asianmukaista. Valiokunta pitää tärkeänä,
että sääntely rajoitetaan koskemaan vain
Schengenin säännöstön täytäntöönpanemiseksi
välttämättömiä matkustajatietoja.
Poliisilla on 1. lakiehdotuksen 8 §:n mukaan oikeus
saada majoitustoiminnan harjoittajalta myös muiden kuin
ulkomaalaisten matkustajien matkustajatietoja. Säännös
on avoin. Valiokunta pitää asianmukaisena, että poliisilla
on oikeus saada matkustajatietoja vain, jos ne ovat virkatehtävien
suorittamiseksi tarpeen.
Pakkokeinot
1. lakiehdotuksen 12 §:n 3 momentin mukaan, jos ravitsemistoiminnan
harjoittaja toistuvasti ja olennaisesti rikkoo 3 tai 4 §:n
säännöksiä aukioloajoista taikka
jos toiminnan harjoittamisesta on aiheutunut kohtuutonta haittaa
asuinympäristölle tai vakavaa häiriötä yleiselle
järjestykselle ja turvallisuudelle, voi poliisilaitos antaa
toiminnanharjoittajalle varoituksen. Jos varoitus ei tehoa, voi
poliisilaitos kieltää aukioloajan pidennyksen
taikka määräajaksi kieltää toiminnan harjoittamisen
kokonaan tai osaksi. Toimintakiellon pituus ei saa ylittää kolmea
kuukautta. Päätökseen voi 14 §:n
mukaan hakea muutosta hallinto-oikeudelta, mutta päätöstä on
muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen
toisin määrää.
Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden rikkomista ja
ympäristölle aiheutettua vakavaa häiriötä on
pidettävä hyväksyttävänä perusteena puuttua
perustuslain 18 §:n 1 momentin suojaamaan elinkeinovapauteen.
Kiellon sitominen kohtuuttoman haitan aiheuttamiseen ja vakavaan
häiriöön sekä siihen, että toiminnan
harjoittajalle mahdollisesti annettu varoitus ei ole johtanut toiminnassa
esiintyneiden puutteiden korjaamiseen, täyttää myös
sääntelyn oikeasuhtaisuuden periaatteen vaatimukset
(PeVL 14/2004 vp s. 3/I). Kieltoajan
lyhyyden vuoksi saattaa valitusoikeudesta kuitenkin tulla pelkästään
muodollinen oikeusturvakeino. Valitusta ei ehkä ehditä käsitellä kieltoajan
kuluessa. Perustuslain 21 §:n nojalla jokaisella on kuitenkin oikeus saada
asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti ja
ilman aiheetonta viivytystä. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen
13 artiklan mukaan jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa
tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas
oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin
tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen
ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. Sen vuoksi
valiokunta pitää asianmukaisena, että 1. lakiehdotuksen
14 §:n 2 momenttiin lisätään maininta
asian käsittelyn kiireellisyydestä.