Perustelut

Oikeus valita asiakkaat

Majoitus- ja ravitsemisliikkeitä koskevan lakiehdotuksen (1. lakiehdotus) 5 §:n 1 momenttiin sisältyy voimassa olevan asetuksen kaltainen säännös, jonka mukaan majoitus- ja ravitsemistoiminnan harjoittajalla ja liikkeen henkilökunnalla on oikeus evätä asiakkaaksi pyrkivältä pääsy liikkeeseen, jos siihen on järjestyksenpidon tai liikkeen toiminta-ajatuksen vuoksi perusteltu syy. Perustelujen mukaan asiakasvalintaoikeudella tarkoitetaan liikkeen oikeutta valita asiakkaansa ilman syrjintää. Ravitsemistoiminnan harjoittaja on voinut asettaa liikkeeseen sisäänpääsyn edellytykseksi esimerkiksi 24 vuoden ikärajan.

Valiokunta katsoo, että liikkeenharjoittajan oikeus valita asiakkaansa on perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinonvapauden ja perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvatun omaisuudensuojan näkökulmasta perusteltua. Liikkeen toiminta-ajatusta on kuitenkin pidettävä täsmentymättömänä käsitteenä, jonka soveltaminen asiakasvalinnassa saattaa käytännön tilanteissa johtaa perustuslain 6 §:n 2 momentin vastaiseen syrjintään. Koska majoitus- ja ravitsemisliikkeissä edelleenkin tapahtuu etniseen alkuperään tai kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, pitää valiokunta tärkeänä, että lakiehdotuksen 5 §:n 1 momenttiin lisätään maininta syrjintäkiellosta tai viittaus yhdenvertaisuuslain 6 §:ään ja rikoslain 11 luvun 9 §:ään.

Järjestyksenvalvojien alue

Ehdotuksen 5 §:n 2 momentin mukaan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi majoitus- ja ravitsemisliikkeen harjoittaja voi asettaa tai kihlakunnan poliisilaitos määrätä liikkeeseen tai sen välittömään läheisyyteen järjestyksenvalvojia. Järjestyksenvalvojista annetun lain 7 §:n nojalla järjestyksenvalvoja voi muun muassa poistaa tarvittaessa voimakeinoin muita henkilöitä häiritsevän tai uhkaavasti käyttäytyvän henkilön liikkeestä tai ottaa hänet kiinni ja luovuttaa poliisille. Saman lain 2 § edellyttää, että järjestyksenvalvojilla on määrätty toimialue. Voimassa olevan majoitus- ja ravitsemusliikeasetuksen 10 §:n 2 momentin mukaan järjestyksenvalvoja on voitu asettaa tai määrätä liikkeeseen. Perustelujen mukaan hänen on perinteisesti edellytetty huolehtivan myös järjestyksen ja turvallisuuden säilymisestä majoitus- ja ravitsemisliikkeeseen sisäänpääsyä odottavista asiakkaista muodostuneessa jonossa liikkeen sisäänkäynnin ulkopuolella. Ehdotuksen mukaan välittömään läheisyyteen kuuluvia alueita ja paikkoja on vaikea määritellä tyhjentävästi, minkä vuoksi kysymys on aina tapauskohtaisesta harkinnasta.

Järjestyslain 22 §:n perusteluissa järjestyksenvalvojan toimialue on kuvailtu esimerkiksi liikenneaseman osalta asemalle johtavan ulko-oven tai muun käytävän edustaksi. Paikka on pitänyt määritellä ainoastaan sen laajuiseksi kuin se on välttämätöntä kyseisen kohteen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi (HE 20/2002 vp s. 47). Valiokunta pitää tärkeänä, että käsitettä välitön läheisyys tässä tapauksessa tulkitaan suppeasti. Yleensä sillä tarkoitetaan majoitus- ja ravitsemisliikkeen sisäänkäyntioven edustalla olevaa katu- tai tiealueen osaa, joka käsittää vain muutaman metrin säteellä muodostettavan alueen liikkeen sisäänkäynnin edessä. Muulla katu- tai tiealueella yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta huolehtii poliisi.

Matkustajatiedot

Majoitustoiminnan harjoittajan on 1. lakiehdotuksen 8 §:n mukaan poliisille toimitettavassa matkustajailmoituksessa annettava salassapitosäännösten estämättä ulkomaalaisia koskevat 6 §:n 1 momentissa luetellut matkustajatiedot. Matkustajatiedoissa on mainittava muun muassa matkustajan nimen lisäksi hänen mukanaan olevien puolison ja alaikäisten lasten suomalaiset henkilötunnukset tai niiden puuttuessa syntymäajat, matkustusasiakirjan numero ja se, tapahtuuko majoittuminen vapaa-ajanvieton, työn, kokouksen vai muun syyn vuoksi.

Valiokunta toteaa, että ehdotuksen mukainen tietojenantovelvollisuus on laajempi kuin voimassa olevassa asetuksessa. Se on myös laajempi kuin Schengenin säännöstö edellyttää. Perustelujen mukaan majoitustoiminnan harjoittaja voi käyttää matkustajatietoja asiakaspalveluun ja suoramarkkinointiin. Valiokunta pitää arveluttavana siirtää voimassa olevaan asetukseen perustuvaa käytäntöä sellaisenaan lain tasoon. Tietoja vaaditaan perustuslakivaliokunnan mielestä hyvin laajasti yksityiselämän suojan piiriin kuuluvista seikoista kuten henkilötunnuksesta. Samoin majoituksen tarkoituksen vaatiminen matkustajailmoitukseen vain asiakaspalvelun ja suoramarkkinoinnin perusteella huolimatta siitä, että henkilötietolain 30 §:n mukaan sen antamisesta voi kieltäytyä, ei ole asianmukaista. Valiokunta pitää tärkeänä, että sääntely rajoitetaan koskemaan vain Schengenin säännöstön täytäntöönpanemiseksi välttämättömiä matkustajatietoja.

Poliisilla on 1. lakiehdotuksen 8 §:n mukaan oikeus saada majoitustoiminnan harjoittajalta myös muiden kuin ulkomaalaisten matkustajien matkustajatietoja. Säännös on avoin. Valiokunta pitää asianmukaisena, että poliisilla on oikeus saada matkustajatietoja vain, jos ne ovat virkatehtävien suorittamiseksi tarpeen.

Pakkokeinot

1. lakiehdotuksen 12 §:n 3 momentin mukaan, jos ravitsemistoiminnan harjoittaja toistuvasti ja olennaisesti rikkoo 3 tai 4 §:n säännöksiä aukioloajoista taikka jos toiminnan harjoittamisesta on aiheutunut kohtuutonta haittaa asuinympäristölle tai vakavaa häiriötä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, voi poliisilaitos antaa toiminnanharjoittajalle varoituksen. Jos varoitus ei tehoa, voi poliisilaitos kieltää aukioloajan pidennyksen taikka määräajaksi kieltää toiminnan harjoittamisen kokonaan tai osaksi. Toimintakiellon pituus ei saa ylittää kolmea kuukautta. Päätökseen voi 14 §:n mukaan hakea muutosta hallinto-oikeudelta, mutta päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden rikkomista ja ympäristölle aiheutettua vakavaa häiriötä on pidettävä hyväksyttävänä perusteena puuttua perustuslain 18 §:n 1 momentin suojaamaan elinkeinovapauteen. Kiellon sitominen kohtuuttoman haitan aiheuttamiseen ja vakavaan häiriöön sekä siihen, että toiminnan harjoittajalle mahdollisesti annettu varoitus ei ole johtanut toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen, täyttää myös sääntelyn oikeasuhtaisuuden periaatteen vaatimukset (PeVL 14/2004 vp s. 3/I). Kieltoajan lyhyyden vuoksi saattaa valitusoikeudesta kuitenkin tulla pelkästään muodollinen oikeusturvakeino. Valitusta ei ehkä ehditä käsitellä kieltoajan kuluessa. Perustuslain 21 §:n nojalla jokaisella on kuitenkin oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. Sen vuoksi valiokunta pitää asianmukaisena, että 1. lakiehdotuksen 14 §:n 2 momenttiin lisätään maininta asian käsittelyn kiireellisyydestä.