Perustelut
Komission ehdotukset EU:n ja euroalueen talouspolitiikan koordinaation
tehostamiseksi
Komission ehdotusten keskeisenä tarkoituksena on tehostaa
perussopimuksessa vahvistettujen vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisten,
jäsenvaltioiden julkista taloutta ja velkaa koskevien vaatimusten
noudattamista. Ehdotuksiin sisältyy muun muassa jäsenvaltioihin
kohdistuvia uusia sisällöllisiä kriteerejä,
raportointivelvoitteita ja sanktiomahdollisuuksia. Vakaus- ja kasvusopimukseen
liittyvien sanktioiden automaattisuutta lisätään
ja samalla vähennetään poliittisen harkintavallan
osuutta niiden asettamisessa.
Komission ehdottamat talouspolitiikan koordinaation tehostamiseksi
annettavat asetukset ja direktiivi perustuvat Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen (SEUT) VIII osaston talouspolitiikkaa koskevan
1 luvun määräyksiin. Perustuslakivaliokunta
voi yhtyä valtioneuvoston näkemykseen siitä,
että ehdotusten oikeusperustat näyttäisivät
olevan riittäviä ja asianmukaisia. Tältä osin
jatkovalmistelussa on kuitenkin syytä kiinnittää erityistä huomiota uuden ja
melko tulkinnanvaraisen SEUT 136 artiklan käyttöön
oikeusperustana.
Useilla säädösehdotusten säännöksillä on
yhteys eduskunnalle perustuslain 3 §:n 1 momentin ja perustuslain
7 luvun säännösten perusteella kuuluvaan
budjettivaltaan. Tällaisia ovat etenkin julkisten menojen
kasvua koskevat rajoitukset ja niihin kytkeytyvä velvoite
veropoliittisiin toimiin sekä julkistalouden velkaa koskevat
rajoitukset, joihin liittyy myös sanktiomenettely. Valtiosäännön
kannalta olennaista on kuitenkin se, että ehdotukset eivät
sisällä jäsenvaltioille perussopimuksissa
määriteltyihin velvoitteisiin nähden
merkittäviä uusia menettelyjä tai muitakaan
sellaisia elementtejä, joita ei olisi jo hyväksytty
perussopimusten voimaansaattamisen yhteydessä (vrt. PeVL
46/1996 vp, s. 2/II). Ehdotukset eivät
valiokunnan mielestä ole liioin ongelmallisia perustuslain
täysivaltaisuutta tai kunnallista itsehallintoa koskevien
säännösten kannalta.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen,
että tosiasiallisesti ehdotetulla sääntelyllä — sen
tulevasta sisällöstä ja kehittyvistä käytänteistä riippuen — saattaa
olla melko merkittäviäkin vaikutuksia eduskunnan
budjettivallan ja yleisemminkin finanssivallan kokonaisuuden kannalta.
Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä,
että eduskunnan perustuslain 96 ja 97 §:n mukaiset
tiedonsaanti- ja vaikutusmahdollisuudet turvataan asianmukaisesti
erityisesti ennakollisen raportoinnin ja unionin toimielinten harjoittaman
kontrollin yhteydessä.
Ehdotusten jatkokäsittelyssä on syytä varmistua
siitä, että säännöksiä mahdollisesti
muutettaessa oikeusperustojen riittävyyteen ja
asianmukaisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Valtiosäännönkin
kannalta merkittävänä voidaan pitää myös
sitä, että ehdotetun kaltaisella sekundäärilainsäädännöllä ei
välillisestikään horjuteta perussopimuksissa
määriteltyä EU:n toimielinten välistä institutionaalista
tasapainoa (ks. PeVL 49/1998 vp, s.
2).
Mahdolliset perussopimusmuutokset
Olemassa oleva ja sekundäärilainsäädännön
tasolla toteutettavaksi ehdotettu talouspolitiikan koordinaation
keinovalikoima on viimeaikaisessa keskustelussa todettu riittämättömäksi.
Tämän vuoksi unionin piirissä on pohdittu
keinoja luoda keskipitkällä aikavälillä euroalueelle
tehostettu kriisinhallintajärjestelmä. Tämä edellyttää kuitenkin
perussopimustason muutoksia. Tarkoituksena onkin päättää jo
joulukuun Eurooppa-neuvostossa kriisinhallintamekanismin
yleisistä piirteistä ja perussopimuksen vähäisestä muuttamisesta.
Tavoitteena on, että perussopimusmuutos voisi tulla voimaan
vuoden 2013 puoliväliin mennessä, jolloin väliaikainen kriisijärjestely
päättyy.
Valtioneuvoston selvityksistä ilmenee, että muutosten
sisällöstä vallitsee vielä epävarmuus. Tarkoituksena
lienee kuitenkin SEUT 136 artiklan muuttaminen siten, että siitä ilmenisi
euroalueen jäsenvaltioiden toimivalta perustaa keskinäisenä järjestelynään
kriisinhallintamekanismi talouspolitiikan koordinaation tehostamiseksi.
Keskusteluissa on tuotu esille myös mahdollisuus sisällyttää määräykseen
maininta mekanismin yleispiirteistä. Joka tapauksessa jäsenvaltioiden
kesken näyttäisi vallitsevan yhteisymmärrys
siitä, että muutoksen tulee olla niin vähäinen,
että se voidaan hyväksyä SEU 48 artiklan
6 kohdan ns. yksinkertaistetussa tarkistusmenettelyssä.
Tämä merkitsee sitä, että valmistelussa
ei käytettäisi valmistelukuntaa (konventti) eikä muutoksesta
päätettäisi hallitusten välisessä konferenssissa
vaan Eurooppa-neuvoston yksimielisellä päätöksellä.
SEU 48 artiklan 6 kohdan yksinkertaistettuun tarkistusmenettelyynkin
liittyy kuitenkin kansallinen ratifiointimenettely.
Saamansa selvityksen perusteella perustuslakivaliokunta katsoo,
että kaavailtu muutos vaikuttaisi olevan sellainen, että se
on toteutettavissa SEU 48 artiklan 6 kohdan mukaisessa yksinkertaistetussa
tarkistusmenettelystä. Niin kauan kuin tarvittavien muutosten
sisällöstä vallitsee epävarmuus
tähän ei kuitenkaan voida ottaa lopullisesti kantaa.
Valiokunta huomauttaa, että tässä menettelyssä ei
voida päättää muutoksista, joilla
lisätään perussopimuksissa unionille
annettua toimivaltaa. Tämän vuoksi vaikuttaa selvältä,
että menettelyssä ei esimerkiksi voida päättää jäsenvaltion äänioikeuden
menettämiseen johtavasta sanktiosta.
Muita seikkoja
Talouspolitiikan koordinaation tehostamistarpeeseen liittyvät
Euroopan unionin eri toimielinten toimenpiteet ovat perustuslakivaliokunnan
mielestä osoittaneet, että eräät
Lissabonin sopimuksella luodut toimielinjärjestelmän
piirteet — erityisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan
asema — ovat pikemminkin sekoittaneet kuin selventäneet
toimielinten välisiä suhteita.