Perustelut
9 c §:n 4 momentti
Muutosehdotuksessa hallituksen esitykseen sisältyvän
lakiehdotuksen 9 c §:n 4 momentin säännökset
asetuksenantovaltuudesta on poistettu ja niiden tilalla ovat säännökset,
jotka koskevat verkkovierailusta aiheutuvia lisäinvestointeja.
Pakollinen verkkovierailu ei muutosehdotuksen mukaan saa johtaa
siihen, että televerkkoyritys velvoitetaan lisäämään
verkon välityskykyä pysyvästi ja olennaisesti,
ellei vierailevaa televerkkoyritystä velvoiteta korvaamaan
kustannuksia 2 momentin 3 kohdan mukaisesti. Muutos liittynee perustuslakivaliokunnan
alkuperäiseen lausuntoon.
Perustuslakivaliokunta piti asianmukaisena tämän
pykälän korvaussääntelyn täsmentämistä sanonnallisestikin
niin, ettei synny käsitystä, että verkkovierailusta
voisi seurata velvollisuutta lisäinvestointeihin. Muutosehdotus
merkitsee kuitenkin päinvastoin sitä, että Telehallintokeskus
voi velvoittaa televerkkoyrityksen lisäämään
verkon välityskykyä sekä pysyvästi
että olennaisesti verkkovierailun toteuttamiseksi, kunhan
vieraileva televerkkoyritys velvoitetaan korvaamaan välityskyvyn
lisäämisestä aiheutuvat kustannukset
siltä osin kuin ne johtuvat verkkovierailun toteuttamisesta.
Ehdotettu sanamuoto antaa mahdollisuuden myös tulkintaan,
että televerkkoyritys velvoitetaan verkon välityskyvyn
pysyväistä ja olennaista vähäisempään
lisäämiseen kokonaan korvauksetta.
Tämän kaltainen lisäinvestointeihin
velvoittava sääntely ei ole valiokunnan mielestä omaisuudensuojatarkastelussa
sovitettavissa yhteen suhteellisuusvaatimuksen kanssa. Ehdotettu 4 momentti
on siksi poistettava, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Valiokunnan alun alkaen tavoittelema korvaussääntelyn
sanonnallinen täsmentäminen olisi toteutettavissa
9 §:n 2 momentin 3 kohdassa esimerkiksi seuraavasti: "3)
pakollista verkkovierailua pyytävä televerkkoyritys
korvaa verkkovierailun järjestämiseen velvolliselle televerkkoyritykselle
tämän toimenpiteistä verkon välityskyvyn
tarpeelliseksi lisäämiseksi ne kustannukset,
jotka aiheutuvat sen verkkovierailusta (poist.), jos siitä aiheutuva
..."
15 §:n 1 momentti
Muutosehdotus perustuslain kannalta.
Muutosehdotuksessa on 15 §:n 1 momentin 2 a ja 2 b kohdasta
poistettu televerkkoyrityksen kohtuullista tulevaa tarvetta koskevat
maininnat kiinteän televerkon tilaajayhteyden
vapaana olevan välityskyvyn ja kiinteän televerkon
laitetilojen vuokraamisvelvoitteita rajoittavana tekijänä. Ehdotetun
sanamuodon mukaan näitä vuokraamisvelvoitteita
rajoittaa pelkästään televerkkoyrityksen
kohtuullinen oma tarve. Sanonnan muuttaminen johtaa hallituksen
esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen muotoilu
ja valiokunnan vakiintunut tulkintakäytäntö huomioon
ottaen sellaiseen vastakohtaispäätelmään
nojaavaan tulkintaan, jonka mukaan televerkkoyrityksen kohtuullinen
tuleva tarve ei rajoita vuokraamisvelvoitteita. Tätä tulkintaa
olisi omiaan vahvistamaan 15 §:n 3 momentin poistaminen
muutosehdotuksen mukaisesti.
Ehdotetut muutokset ovat vastoin omaisuuden perustuslainsuojaa.
Tältä osin edellytyksenä lakiehdotuksen
käsittelemiselle tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä on
kyseisten sanontojen palauttaminen hallituksen esitykseen sisältyvän
lakiehdotuksen mukaisiksi.
Omaisuudensuojasta EY:n oikeudessa.
EY:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan
omaisuudensuoja on suojattu perusoikeutena EY:n oikeuden
yleisissä oikeusperiaatteissa. Primäärioikeuden
tasolla on syytä mainita EY:n perustamissopimuksen 6 artiklan 2 kohta,
jossa viitataan Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja jäsenvaltioiden
yhteiseen valtiosääntöperinteeseen. Omaisuudensuoja
on mainittu myös viime vuoden lopulla hyväksytyn EU:n
perusoikeuskirjan 17 artiklassa.
EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön
valossa EY:n perusoikeudet ovat sekä tulkinnan että pätevyyden
perustana EY:n toimielinten antamille säädöksille.
Esimerkiksi tilaajayhteyksien eriytettyä tarjoamista koskevaa
asetusta on tulkittava ns. perusoikeusmukaisella tai -ystävällisellä tavalla.
Jos tällaisin tulkinnoinkaan ei saada asetukselle hyväksyttävää sisältöä,
asetus on pätemätön.
Asetuksen 3 artiklan 2 kohta.
Liikennevaliokunta on pitänyt asetuksen 3 artiklan
2 kohtaa ongelmallisena telemarkkinalain 15 §:n 1 momentin
uusien, hallituksen esityksen mukaisten 2 a ja 2 b kohdan kannalta.
Näiden kohtien ehdotetulla uudella muotoilulla on pyritty
varmistamaan telemarkkinalain yhteensopivuus asetuksen kanssa.
Asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan "ilmoitettujen operaattoreiden
on toteutettava ... käyttöoikeuden saaneiden
kohtuulliset pyynnöt saada eriytetty oikeus käyttää tilaajayhteyksiä ja
liitännäispalveluja avoimin, kohtuullisin ja syrjimättömin
ehdoin". Näistä pyynnöistä "voidaan
kieltäytyä vain tekniseen toteutettavuuteen tai
verkon toimintakyvyn ylläpitotarpeeseen liittyvien objektiivisten
kriteereiden perusteella".
Valiokunnan käsityksen mukaan vaatimus objektiivisista
kriteereistä pyynnöstä kieltäytymisen
perusteena kohdistuu tässä asetuksenkohdassa vain
pyyntöihin, jotka ovat artiklassa tarkoitetulla tavalla
kohtuullisia. Yksittäisiä yhteisöoikeuden
säännöksiä ei saa tulkita perusoikeuksien
vastaisella tavalla (esim. C-100/88 Oyowe & Traore
v Commission [1989] ECR 4285, tuomion kohta
16). Jos jokin säännös antaa sijaa tulkintavaihtoehdoille,
niistä on valittava kaikkein perusoikeusmukaisin (esim. C-5/88 Wachauf
v Germany [1989] ECR 2609, tuomion kohta
19). Perusoikeusmyönteisimmän tulkintavaihtoehdon
mukaan kohtuullisia ovat valiokunnan mielestä sellaiset
pyynnöt, jotka paitsi ovat välttämättömiä ja
oikeasuhtaisia, myös jättävät kajoamatta
omaisuuden ydinsisältöön ja jotka lisäksi
eivät estä televerkkoyrityksen omaa nykyistä ja
kohtuullista tulevaa käyttöä. Tällaista tulkintaa
tukee 2 artiklan e kohta, jonka mukaan asetus ei merkitse omistusoikeuden
siirtymistä. Tästä voisi olla kysymys,
jos omistajan kohtuullista tulevaa käyttöä ei
suojata. Näin ymmärrettynä asetus on
parhaiten sopusoinnussa myös EY:n perustamissopimuksen
295 artiklan kanssa, joka estää antamasta yhteisötasolla
sellaista sääntelyä, joka muuttaisi kansallisen
omistusoikeusjärjestelmän perusteita.
Kansallinen sääntely.
EY:n asetusta ei saa panna toimeen tai täytäntöön
jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä,
ellei asetus nimenomaan salli tätä. Käsillä olevan
asetuksen 1 artiklan 4 kappaleessa tällainen mahdollisuus
on annettu, sillä asetus ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta
pitää voimassa tai ottaa käyttöön
yhteisön oikeuden mukaisia toimenpiteitä, jotka
sisältävät yksityiskohtaisempia säännöksiä kuin asetuksessa
tai sen soveltamisalan ulkopuolella olevat säännökset
(ks. myös johdanto-osan 14 kohta). Asetus näyttää kaiken
kaikkiaan antavan mahdollisuuden tavanomaista pidemmälle menevään
kansalliseen sääntelyyn.
Vaatimus omistajan oman nykyisen ja kohtuullisen tulevan tarpeen
turvaamisesta on valiokunnan käsityksen mukaan myös
EY:ssä omaisuudensuojasta johdettava vaatimus, joka perusoikeusmyönteisen
tulkinnan mukaan sisältyy myös asetuksen 3 artiklan
2 kohtaan. Tästä syystä valiokunta katsoo,
että hallituksen esityksen mukaiset telemarkkinalain 15 §:n
1 momentin 2 a ja 2 b kohdan muotoilut ovat sisällöltään
sopusoinnussa mainitun, perusoikeusmyönteisesti tulkitun
asetuksenkohdan kanssa ja että lakiehdotus on
tältä osin asianmukaista hyväksyä hallituksen
esityksen mukaisena.
Muita seikkoja
Perustuslakivaliokunta piti aiemmassa lausunnossaan valtiosääntöoikeudellisista
syistä välttämättömänä,
että 9 c §:n 2 momentissa säännellään
tyhjentävästi ne ehdot, jotka voivat sisältyä verkkovierailupäätökseen.
Koska hallituksen esitykseen sisältyvää lakiehdotusta
ei ole tältä osin ehdotettu muutettavaksi, Telehallintokeskuksen
päätökseen voi sisältyä vain
sellaisia ehtoja, jotka tässä lainkohdassa nimenomaan
mainitaan.
Hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen
9 c §:n 4 momentin asetuksenantovaltuus on poistettu muutosehdotuksessa.
Liikennevaliokunta on perustellut poistoa sillä seikalla,
että pykälän 5 momentin mukaan Telehallintokeskuksella
on riittävät valtuudet antaa teknisiä määräyksiä verkkovierailun
järjestämisestä.
Perustuslakivaliokunta ei alkuperäisessä lausunnossaan
vaatinut muutoksia kyseiseen asetuksenantovaltuuteen. Muutosehdotus
johtaa siihen, että asetuksella ei anneta lakia täsmentäviä säännöksiä siitä,
mitä Telehallintokeskuksen on otettava huomioon sen määrätessä pakollisen verkkovierailun
ehtoja. Mahdollisten täsmentävien määräysten
antaminen jää näin ollen tälle pakollisesta
verkkovierailusta yksittäisiä ratkaisuja tekevälle
viranomaiselle. Valiokunnan käsityksen mukaan tällaisia
toimivaltajärjestelyjä on mahdollisuuksien mukaan
yleensä syytä välttää.