Perustelut
Sääntelyn taannehtivat vaikutukset.
Korkolain muuttamista koskevaan lakiehdotukseen sisältyvän
voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan
lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen kertyvään
viivästyskorkoon, vaikka velan oikeusperuste on syntynyt
ennen lain voimaantuloa. Myös 3 ja 4 momentin säännöksillä on vaikutuksia
ennen lain voimaantuloa syntyneisiin velkasuhteisiin. Luonnollisen
henkilön maksettavia viivästyskorkoja voidaan
5 momentin mukaan sovitella taannehtivasti siten kuin lain 11 §:ssä säädetään.
Myös 3. lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen
sisältyy taannehtivan sovittelun mahdollisuus. Korkolain
voimaantulosäännöksen 7 momentti viitekoron
muuttumisesta vaikuttaa niin ikään lain voimaan
tullessa voimassa olevien sopimusten ehtoihin.
Ehdotetut siirtymäjärjestelyt merkitsevät puuttumista
ennen lain voimaantuloa syntyneisiin varallisuusoikeudellisiin sopimussuhteisiin.
Tällaisten sopimussuhteiden pysyvyys kuuluu perustuslain
15 §:n 1 momentissa jokaiselle turvatun omaisuuden suojan
piiriin. Taannehtivana pidettyyn puuttumiseen on perustuslakivaliokunnan
tulkintakäytännössä suhtauduttu
kielteisesti, joskaan sopimussuhteiden koskemattomuus ei ole muodostunut
ehdottomaksi (ks. esim. PeVL 37/1998 vp,
s. 2/I ja PeVL 48/1998 vp,
s. 2/II sekä niissä mainitut kannanotot). Omaisuuden
suojaan puuttuvaa sääntelyä on arvioitava
perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta, kuten hallituksen
esityksessä on tehty.
Viivästyskoron määrä.
Sopimus viivästyskoron määrästä on
lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa kulutus-
ja asuntoluotoissa tehoton siltä osin kuin velallinen on
sitoutunut maksamaan ehdotetun lain mukaista lakisääteistä viivästyskorkoa
korkeampaa korkoa. Viivästyskoron määrä on
lain 12 §:ssä tarkoitettu Euroopan keskuspankin
ohjauskorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.
Viivästyskoron määrä voi lain
johdosta laskea ennen lain voimaantuloa syntyneissä velkasuhteissa.
Ehdotukselle on perusoikeusjärjestelmän kannalta
hyväksyttävät perusteet. Tarkoituksena
on parantaa yksityishenkilöiden mahdollisuuksia selviytyä veloistaan
sellaisissa tilanteissa, joissa aikaisemman lain sallimat viivästyskorot
ovat korkotason yleisen laskun vuoksi muodostuneet kohtuuttoman
korkeiksi. Sääntelyllä pyritään
vaikuttamaan lähinnä 1990-luvun alun laman johdosta
velkaantuneiden asemaa parantavasti. Ehdotettu sääntely
on painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima. Ehdotus on perusteltu
myös velallisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta.
Perusoikeuteen puuttuvan sääntelyn oikeasuhtaisuuden
kannalta on merkityksellistä, että taannehtivat
vaikutukset kohdistuvat viivästyskorkoon.
Kyse on velan maksun viivästymisestä johtuvan
sanktioluonteisen seuraamuksen määrästä eikä sopimuksen
varsinaiseen ydinsisältöön kuuluvasta
sellaisesta ehdosta, jonka perusteella esimerkiksi velkojan tuotto-odotukset tyypillisesti
määräytyvät. Perustuslakivaliokunta
on pitänyt viivästyskorkosäännöksiä lähinnä täytäntöönpano-oikeudellisina
normeina, jotka voidaan saattaa omaisuuden suojaan kohdistuvinakin
pääsääntöisesti voimaan
tavallisella lailla (PeVL 9/1998 vp).
Ehdotetun suuruista lakisääteistä viivästyskorkoa
ei voida pitää velkojan kannalta kohtuuttomana.
Viivästyskorkosäännösten taannehtivuus
ei näin ollen vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Viivästyskoron sovittelu.
Sopimusehtojen sovittelussa pyritään oikeudenmukaisuuden
toteuttamiseen tilanteissa, joissa sopimuksen alkuperäinen
ehto on muodostunut sopijapuolelle kohtuuttomaksi. Perustuslakivaliokunta
on vakiintuneessa tulkintakäytännössään
(ks. PeVL 3/1982 vp) katsonut, etteivät
taannehtivatkaan säännökset kohtuuttomien
sopimusehtojen sovittelusta vaikuta lain säätämisjärjestykseen. Esityksen
1. ja 3. lakiehdotuksen sovittelusäännökset
eivät ole perustuslain kannalta ongelmallisia.
Viitekoron muuttuminen.
Tältä osin esitys perustuu yhtenäistä eurooppalaista
viitekorkoa koskeviin järjestelyihin Euroopan talous- ja
rahaliitossa. Viivästyskorko tai muu korko määräytyy
lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen 7 momentin
mukaan lain 12 §:ssä tarkoitetun viitekoron
perusteella myös silloin, kun ennen lain voimaantuloa tehdyssä sopimuksessa
on viitattu säännöksessä mainittuihin
ministeriön tai Suomen Pankin vahvistamiin viitekorkoihin. Tällaisessa
erikoistilanteessa on perustuslakivaliokunnan kannan mukaan lähtökohtaisesti
sallittua säätää tavallisella
lailla korkojen korvautumisesta tavalla, joka ulottuu myös
voimassa oleviin sopimussuhteisiin (PeVL 34/1998
vp, s. 2/I). Uudet säännökset
eivät muodostu kohtuuttomiksi alkuperäisiin sopimusehtoihin
verrattuna. Säännökset viitekoron muuttumisesta eivät
vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.