Perustelut
Työvoima- ja elinkeinokeskus (TE-keskus) voi lakiehdotuksen
perusteella rajoittaa kalastuslain 8 §:ssä tarkoitettua
kalastusta ja 9 §:ssä tarkoitettujen lupien myöntämistä tai
kieltää ne, jos rajoitus tai kielto on tarpeen
11 §:n 1 momentin 1—6 kohdassa mainituista syistä.
Vastaavanlainen sääntely sisältyy nykyisinkin
kalastuslain 11 §:ään. Kielto
ja rajoitus voidaan kuitenkin nykyisestä poiketen määrätä myös
silloin, jos se on tarpeen kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa
tehtyjen kala- tai rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen
turvaamiseksi. Tällöin kiellon ja rajoituksen
edellytyksenä on vesialueen omistajan tai kalastusoikeuden
haltijan suostumus.
TE-keskus voi määrätä kiellon
ja rajoituksen enintään viideksi vuodeksi kerrallaan
sekä sisällyttää rajoitus- ja
kieltopäätökseen tarpeellisiksi katsomiaan
ehtoja. Rajoitus- ja kieltoalueet voivat olla yhteensä enintään
25 prosenttia asianomaisen kalastusalueen vesipinta-alasta. Kielto ja
rajoitus voidaan lakkauttaa tai sen ehtoja muuttaa, jos syytä kiellon
tai rajoituksen säilyttämiselle sellaisenaan ei
enää ole.
Kalastusalue voi 11 §:n 3 momentin nojalla määrätä vastaavan
kiellon tai rajoituksen enintään kuuden kuukauden
ajaksi. Edellytyksenä on, että määräys
on kalaveden tuoton pienuuden vuoksi tai muusta syystä tarpeen.
Jos kielto tai rajoitus on tarpeen toistuvasti, määräys
on alistettava TE-keskuksen vahvistettavaksi.
Sääntely koskee kalastuslain 8 ja 9 §:ssä säänneltyjä ns.
yleiskalastusoikeuksia. Niissä on kysymys jokaisen oikeudesta
onkimisen, pilkkimisen ja viehekalastuksen harjoittamiseen samoin
kuin oikeudesta saada lupa harjoittaa kotitarve- ja virkistyskalastusta.
Tällaisilla ns. jokamiehenoikeuksiin rinnastettavilla yleiskalastusoikeuksilla
ei ole perustuslainsuojaa (PeVL 49/2002 vp,
s. 2/II). Ne eivät kuitenkaan valiokunnan mielestä jää kokonaan
vaille merkitystä arvioitaessa, millaisia kalastusrajoituksia
perustuslaki sallii. Nykyisellä ja ehdotetulla 11 §:n sääntelyllä suojataan
vesialueen omistajan oikeuksia ja vesialueen luonnonarvoja
tavalla, joka ei ole perustuslain kannalta ongelmallinen (ks. myös PeVL
8/1996 vp).
Lakiehdotuksen väljiä ilmaisuja on valiokunnan
mielestä kuitenkin aiheellista täsmentää. Esimerkiksi
11 §:n 1 momentin 5 kohtaa on syytä täydentää maininnoilla
niistä suojattavista seikoista, joihin kohdistuvaa "liiallista
häirintää" voidaan säännöksen
perusteella rajoittaa. Rajoitusperuste "muu pätevä syy"
on 3 momentissa asianmukaista sitoa sääntelyn
hyväksyttäviin tarkoituksiin. 2 momentista on
aiheellista ilmetä, millaisia ja miltä kannalta
"tarpeellisia ehtoja" rajoitus- tai kieltopäätökseen
voidaan sisällyttää.