Perustelut
Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntopyyntö
Maa- ja metsätalousvaliokunta on viitannut lausuntopyynnössään
luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden
merkinnöistä annettua neuvoston asetusta 834/2007
täydentävään komission asetukseen 889/2008
(ns. toimeenpanoasetus), jossa on säännöksiä muun
muassa luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta ja siihen liittyvistä tarkastuksista.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on pyytänyt perustuslakivaliokunnan
lausuntoa etenkin siitä, edellyttääkö tarkoitettu
tarkastustoiminta kansallista lainsäädäntöä,
ja jos edellyttää, mitä pitäisi
ottaa huomioon kansallisten säännösten
muotoilussa erityisesti luomuelintarvikkeiden valmistamisen mahdollistamiseksi kotirauhan
suojaamissa tiloissa.
Tarkastusoikeus
Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntopyyntö liittyy
erityisesti 1. lakiehdotuksen 13 §:ään. Sen
1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi
yleisesti valvontaviranomaisten ja valtuutettujen tarkastajien oikeudesta
päästä lain ja EU:n asetusten noudattamisen
valvomiseksi viljelyalueille ja tiloihin sekä tarkastaa
toimijan kirjanpitoa ja ottaa näytteitä tutkimuksia
varten. Pykälän 2 momentin mukaan pysyväisluonteiseen
asumiseen käytetyissä tiloissa tarkastuksen saa
tehdä vain valvontaviranomainen. Tällaisissa tiloissa tarkastus
saadaan säännöksen perusteella toimittaa
vain, jos on perusteltua syytä epäillä lain
tai EU:n lainsäädännön säännöksiä rikotun
tai rikottavan laissa rangaistavaksi säädetyllä tavalla ja
tarkastus on välttämätöntä tarkastuksen
kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.
Ehdotetut tarkastusvaltuudet perustuvat edellä mainitun
EU:n toimeenpanoasetuksen 65 ja 67 artiklaan. Asetuksen
65 artiklan 1 kohdan mukaan tarkastusviranomaisen
tai -laitoksen on tarkastettava kaikki toimijat fyysisesti vähintään
kerran vuodessa. Lisäksi tarkastusviranomainen tai -laitos
voi artiklan 4 kohdan perusteella tehdä myös satunnaisia
tarkastuskäyntejä. Toimijan on 67 artiklan 1 kohdan
a alakohdan nojalla päästettävä tarkastusviranomainen
tai -laitos tarkastamaan yksikön kaikki
osat ja kaikki tuotantopaikat sekä kirjanpito ja siihen
liittyvät tositteet.
Asetus on EU:n säädös, joka on kaikilta
osiltaan velvoittava ja jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön
mukaan unionin lainsäädäntö on
ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin
oikeuskäytännössä määriteltyjen
edellytysten mukaisesti (ks. myös Lissabonin sopimuksen
hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetty
Julistus N:o 17 Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuudesta). Perustuslakivaliokunta
pitää kuitenkin
tärkeänä, että siltä osin
kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista
sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista
liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon
perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. PeVL
25/2005 vp).
Perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisiin tehtäviin
ei kuulu kansallisen täytäntöönpanosääntelyn
arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön
kannalta. Nyt käsillä olevan ehdotuksen valtiosääntöinen
arviointi kuitenkin edellyttää EU:n lainsäädännöstä seuraavien
vaikutusten huomioon ottamista. Valiokunta katsoo mainitun toimeenpanoasetuksen
säännösten olevan niin täsmällisiä,
että tarkastustoiminta voidaan valiokunnan mielestä perustaa
kokonaankin niiden varaan. Maa- ja metsätalousvaliokunnan esittämään
kysymykseen liittyen perustuslakivaliokunta toteaa, että EU:n
asetuksessa ei ole asetettu rajoituksia kotirauhan piiriin kohdistuville elinkeinotoiminnan
tarkastuksille muutoin kuin juuri elinkeinotoimintaan liittyvän
tarkoituksen kautta. Vaikuttaisi siltä, että 13 §:n
2 momenttiin sisältyvät pysyväisluonteiseen
asumiseen käytettävään tilaan
tehtäviin tarkastuksiin liittyvät rajaukset eivät
kaikilta osin ole EU:n asetuksen mukaisia, koska tarkastukset on
asetuksen perusteella ulotettava kaikkiin tiloihin vähintään
kerran vuodessa, vaikka toimijaan ei kohdistu minkäänlaisia
rikosepäilyjä. Ehdotettu luonnonmukaisen tuotannon
valvonnasta annetun lain 13 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä oleva
säännös tulisi siksi unionin lainsäädännöstä seuraavista
syistä valiokunnan mielestä joko poistaa tai kirjoittaa
toisin.
Kansallisen lainsäätäjän
harkintavaltaan kuuluu siitä säätäminen,
mitkä ovat Suomessa tarkastuksen suorittamiseen oikeutettuja
tarkastusviranomaisia ja -laitoksia. Lakiehdotuksen 13 §:n
1 momentin viittaussäännöksen
perusteella näitä ovat elintarviketurvallisuusvirasto, elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus, sosiaali- ja terveysalan
lupa- ja valvontavirasto sekä Tulli. Lakiehdotuksen 12 §:n
perusteella viranomainen voi käyttää valvonnassa
apunaan valtuutettuja tarkastajia. Valiokunnalla ei ole perustuslain
124 §:n näkökulmasta huomautettavaa tästä kansallisella
tasolla tehdystä ratkaisusta (ks. esim. PeVL 56/2002
vp, s. 5). Lakiehdotuksen 13 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä ehdotetaan
perustuslain 124 §:n kannalta asianmukaisella tavalla säädettäväksi
siitä, että pysyväisluonteiseen asumiseen
käytetyissä tiloissa tarkastuksen saa tehdä vain
valvontaviranomainen (ks. PeVL 62/2010 vp,
s. 6 ja PeVL 46/2001 vp, s. 4—5).
Tämän vuoksi 13 §:n 2 momentin ensimmäinen
virke on valtiosääntöisistä syistä tarpeen
jättää lakiin.
Muita seikkoja
EU:ssa on esityksen perustelujen mukaan (s. 10) käynnissä luonnonmukaista
tuotantoa koskevan lainsäädännön
kokonaisuudistus. Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä,
että valtioneuvosto pyrkii tässä yhteydessä vaikuttamaan
siihen, että lainsäädännön
valmistelussa otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista johtuvat
vaatimukset. Asiaa koskevat valtioneuvoston kirjelmät eduskunnalle
on tarvittaessa syytä saattaa perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.