Perustelut
Henkilötietojen suoja
Lakiehdotus sisältää säännöksiä tartuntatauti-ilmoituksista
(23 §) ja niiden perusteella pidettävistä rekistereistä (23
a §) samoin kuin rekistereihin talletettujen henkilötietojen
salassapidosta ja luovuttamisesta (23 b §). Säännökset
ovat valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellisiä perustuslain
10 §:n 1 momentin vuoksi.
Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä on
turvattu. Lisäksi tämän perustuslainkohdan
mukaan henkilötietojen suojasta säädetään
tarkemmin lailla. Perustuslain lakiviittaus henkilötietojen
suojasta edellyttää perusoikeusuudistuksen tarkoituksen
mukaisesti (PeVM 25/1994 vp, s. 6/I)
lainsäätäjän säätävän tästä oikeudesta,
mutta perustuslaki jättää sääntelyn
yksityiskohdat lainsäätäjän
harkintaan. Tällainen perusoikeussäännös
sitoo lainsäätäjän sisällöllistä harkintaa
vähemmän kuin sen tapaisen sääntelyvarauksen
sisältävä säännös,
jossa perusoikeuden todetaan olevan olemassa sen mukaan kuin lailla
säädetään.
Perustuslakivaliokunnan käytännön
mukaan (PeVL 14/2002 vp, s. 2, PeVL
51/2002 vp, s. 2/I) lainsäätäjän
liikkuma-alaa rajoittaa kuitenkin se, että henkilötietojen
suoja osittain sisältyy samassa momentissa turvatun yksityiselämän
piiriin. Kysymys on kaiken kaikkiaan siitä, että lainsäätäjän
tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan
pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän
kokonaisuudessa. Lainsäätäjän
harkintaa sitoo se, että henkilötietojen suojan
kannalta tärkeitä sääntelykohteita
rekisteröinnissä ovat ainakin rekisteröinnin
tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen
sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset
tietojen luovutettavuus mukaan luettuna sekä tietojen säilytysaika
henkilörekistereissä ja rekisteröidyn
oikeusturva, minkä lisäksi näiden seikkojen
sääntelyn lain tasolla tulee olla kattavaa ja
yksityiskohtaista. Lailla säätämisen
vaatimus ulottuu myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja
teknisen käyttöyhteyden avulla. Nämä näkökohdat
soveltuvat henkilötietojen käytön sääntelyyn
laajemminkin.
Lakiehdotuksen säännökset henkilötietojen käsittelystä vastaavat
perustuslain 10 §:n 1 momentin vaatimuksia henkilötietojen
suojasta ja valiokunnan vakiintunutta tulkintakäytäntöä. Lakiehdotuksen
23 a §:n 5 momentin 3 kohdassa mainittu henkilötietojen
50 vuoden säilytysaika on poikkeuksellisen pitkä,
mutta se on lainkohdassa tarkoitetut tilanteet huomioon ottaen perusoikeusjärjestelmän
kokonaisuuden kannalta hyväksyttävä.
Esityksen perustelujen mukaan Kansanterveyslaitos täydentää tartuntatauti-ilmoituksiin
perustuvia valtakunnallisen tartuntatautirekisterin tietoja väestötietojärjestelmästä
saatavilla
erinäisillä henkilötiedoilla. Valiokunta
huomauttaa, että tällaisesta rekisteritietojen
täydentämismahdollisuudesta tulee perustuslain
10 §:n 1 momentin takia säätää lailla.
Lakiehdotuksen 23 a §:n 4 momentissa säädetään velvollisuudesta
muuttaa valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin merkityt henkilötunnukset sellaiseen
muotoon, ettei niiden perusteella voida tunnistaa yksittäisiä henkilöitä.
Valiokunnan mielestä on aiheellista vielä harkita
velvollisuuden ulottamista koskemaan muitakin lakiehdotuksessa tarkoitettuja
rekistereitä.
Viranomaisvaltuudet
Lakiehdotus sisältää useita säännöksiä viranomaisen
toimivallasta puuttua yksilön perusoikeuksiin.
Tällaisia ovat säännökset pakollisesta
rokotuksesta (12 §), tutkimusten tekemisestä ja
näytteiden ottamisesta (13 §), oppilaitosten, päiväkotien
ja huoltolaitosten sulkemisesta (14 §) samoin
kuin saapumiskiellon määräämisestä tällaiseen
laitokseen (16 §), ansiotyössä käynnin
rajoittamisesta (16 ja 20 §), henkilön eristämisestä (17
ja 18 §) sekä terveystietojen ja yksityiselämän
piiriin kuuluvien erinäisten muiden tietojen esittämisestä (20
ja 22 §). Sääntely on merkityksellistä perustuslain
7 §:ssä turvatun henkilökohtaisen vapauden
ja koskemattomuuden, 9 §:ssä turvatun
liikkumisvapauden, 10 §:ssä turvatun
yksityiselämän suojan, 18 §:ssä suojatun
työn ja ammatinharjoittamisen vapauden samoin kuin 16 §:ssä suojattujen sivistyksellisten
oikeuksien kannalta. Lisäksi lakiehdotuksen säännökset
laboratorion hyväksymisestä ja hyväksymisen
peruuttamisesta (10 §) sivuavat perustuslain säännöksiä elinkeinovapaudesta.
Julkisen vallan on perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan
edistettävä väestön terveyttä. Ehdotetuille
säännöksille mahdollisuudesta rajoittaa
yksilön perusoikeuksia tartuntatautien leviämisen
estämiseksi on siten perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttävät ja painavat perusteet.
Sääntely vastaa perustuslakivaliokunnan käytännön
mukaisia tarkkuuden ja täsmällisyyden vaatimuksia.
Sääntely ei muodostu oikeasuhtaisuuden kannalta
epäasianmukaiseksi, kun otetaan huomioon tartuntatautien
erilaisuus ja niiden leviämisen estämiseksi välttämättömien toimenpiteiden
vaihtelevuus. Yksilön oikeusturva on asianmukaisesti järjestetty
(29 ja 30 §). Sääntely ei näiltä osin
vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Sosiaali- ja terveysministeriö voi lakiehdotuksen 15 §:n
nojalla päättää yleisvaarallisten tartuntautien
leviämisen estämiseksi käytettävissä olevien
toimenpiteiden määräaikaisesta soveltamisesta
sekä tavaroiden siirtämisen rajoittamisesta, jos
pikaiset toimenpiteet ovat välttämättömiä väestön
terveyttä vakavasti uhkaavan tartuntataudin leviämisen
estämiseksi. Lääninhallituksella on sama
toimivalta läänin alueella.
Sääntely on esityksen perustelujen mukaan tarpeen
ennen muuta uuden, ennalta tuntemattoman vakavan tartuntataudin
leviämisen estämiseksi silloin, kun tautia ei
ole ehditty eikä ehditä määritellä laissa
tarkoitetuksi yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi. Tämä ei
aivan selvästi ilmene säännöksestä,
jonka perusteella viranomaisen toimivalta ulottuu kaikkiin tartuntatauteihin. Sääntelyä
on
tältä osin asianmukaista täsmentää.
Valiokunnan mielestä on lisäksi aiheellista harkita,
tulisiko säännöstä täydentää maininnalla
määräajan enimmäispituudesta
ja tähän liittyen mahdollisuudesta jatkaa
määräaikaa.
Sosiaali- ja terveysministeriö päättää 12 §:n 3 momentin
nojalla pakollisten rokotusten toimeenpanemisesta puolustusvoimissa
ja rajavartiolaitoksessa. Esityksen perusteluista ilmenee, että rokotussuoja
on tarkoitus antaa kaikille varusmiehille. Ministeriö päättää asiallisesti
vain kunkin ikäluokan rokotusohjelman sisällöstä. Säännöksen
sanamuotoa on asianmukaista täsmentää sääntelyn
tarkoitusta paremmin vastaavaksi. Momentin viimeinen sivulause on
tarpeeton.
Työntekijä ei saa toimia lakiehdotuksen 20 §:n
2 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa muussa tehtävässä ennen
kuin hän on esittänyt pykälän
1 momentissa mainitun terveysselvityksen. Lainkohdassa selvitysvelvollisuus
on rajattu tehtäviin, joissa yleisvaarallisen tartuntataudin
leviämisen vaara on ilmeinen. Sääntelyä on valiokunnan
mielestä tältä osin aiheellista täydentää niin,
että selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvat tehtävät
nimetään valtioneuvoston asetuksella.
Norminantovaltuudet
Lakiehdotus sisältää useita säännöksiä valtioneuvoston
ja ministeriön asetuksenantovallasta. Valtuudet ovat pääosiltaan
lain säännöksin riittävästi
rajattuja ja asianmukaisesti valtioneuvoston tai ministeriön
tasolle osoitettuja.
Kunnan ja valtion tehtäväjaon tarkentamiseksi
voidaan 9 §:n 2 momentin nojalla annettavalla valtioneuvoston
asetuksella säätää, miltä osin tartuntatautien
ehkäisyssä puolustusvoimissa ja säännöksessä mainituissa
laitoksissa saadaan poiketa lain säännöksistä.
Valtuus on ehdotetussa muodossaan varsin väljä (PeVL
47/2001 vp, s. 3, PeVL 47/2002
vp, s. 4—5). Säännös
on kyllä rajattu koskemaan vain tiettyjä laitoksia,
mutta siinä ei ole mainittu poikkeamismahdollisuuden piiriin
kuuluvia lain säännöksiä. Valtuussäännöksen
sanamuodon mukaan poikkeamisvaltuus kattaa siten periaatteessa lain
kaikki säännökset. Perustuslain 121 §:n
2 momentin mukaan kunnille annettavista tehtävistä säädetään
lailla. Siksi on ongelmallista, että asetus poikkeamismahdollisuudesta
voidaan ehdotuksen perusteella antaa kunnan ja valtion tehtäväjaon
tarkentamiseksi. Ehdotus on väljyydessään vastoin
perustuslakia. Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen
käyttämisen edellytyksenä tältä osin
on, että 9 §:n 2 momentin valtuussäännös poistetaan
lakiehdotuksesta tai sitä täsmennetään
olennaisesti.
Lakiehdotus sisältää useita säännöksiä,
joiden perusteella ministeriö tai muu viranomainen voi
antaa ohjeita (11 §, 14 §:n 3 mom., 16 §:n 1 mom.,
20 §:n 4 mom., 23 §:n 5 mom. ja 33 §:n 2
mom.). Tällaiset säännökset
ovat tarpeettomia, koska viranomainen voi laissa säädetyn tehtävänsä alalla
antaa ohjeita ilman eri valtuutustakin. Lisäksi ohjeiden
antamista tarkoittavat lain säännökset
ovat omiaan hämärtämään
lain nojalla annettavaan ministeriön asetukseen tai viranomaismääräykseen
sisältyvien velvoittavien oikeussääntöjen
ja suositusluonteisten ohjeiden välistä eroa.
Säännökset ohjeiden antamisesta on valiokunnan
mielestä asianmukaista poistaa lakiehdotuksesta. Tarvittaessa
ne on mahdollista korvata perustuslain 80 §:n vaatimukset
täyttävillä valtuussäännöksillä ministeriön
asetuksen tai viranomaisen määräysten
antamisesta.
Muita seikkoja
Valtioneuvosto voi lakiehdotuksen 12 §:n 1 momentin
nojalla päättää yleisen pakollisen
rokotuksen toimeenpanemisesta kunnissa. Asiallisesti säännös
sisältää kuntiin kohdistuvan velvollisuuden
toimeenpanna pakollinen rokotus säännöksessä tarkoitettujen
tartuntatautien leviämisen estämiseksi. Valtioneuvosto
voi siten päättää vain tämän
tehtävän toteuttamisen tavasta. Näin
ymmärrettynä sääntely ei ole
ongelmallinen perustuslain 121 §:n 2 momentin sen säännöksen
kannalta, jonka mukaan kunnille annettavista tehtävistä säädetään
lailla. Ehdotettua säännöstä on
valiokunnan mielestä kuitenkin asianmukaista pyrkiä muotoilemaan
sen tarkoitusta paremmin vastaavaksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö voi 12 §:n
2 momentin nojalla antaa väliaikaisia määräyksiä pakollisen
rokotuksen toimeenpanemista varten, jos rokotusta on pidettävä erityisen
kiireellisenä. Määräysten antamiseen
viittaava säännöksen sanamuoto ei ole
onnistunut, jos tarkoitus on, että kiireellisessä tapauksessa
ministeriö voi tehdä 12 §:n 1 momentissa
tarkoitetun päätöksen.
Lakiehdotuksen 22 §:n 1 momentti on tarpeeton.