Perustelut
Sananvapaus
1. lakiehdotus.
Lähtökohtana lakiehdotuksessa on sen taustana
olevan sähköistä kaupankäyntiä koskevan
direktiivin mukaisesti edistää sähköistä kaupankäyntiä varmistamalla
tietoyhteiskunnan palvelujen vapaa tarjonta. Välittäjänä toimiva
palvelun tarjoaja ei yleensä ole vastuussa siirtämiensä ja
tallentamiensa tietojen lainvastaisesta sisällöstä tai
oikeudettomasta välittämisestä. Vastuuvapaudesta
säädetään lakiehdotuksen 4 luvussa.
Tuomioistuin voi lakiehdotuksen 16 §:n nojalla määrätä sakon
uhalla tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan estämään
tämän tallentaman tiedon saannin. Estomääräyksen
antaminen tulee kysymykseen, jos on ilmeistä, että tieto
on sisällöltään lainvastainen
tai että sitä välitetään lainvastaisesti.
Palvelun tarjoajan vastuuvapauden edellytyksiä tallennettujen
tietojen sisällöstä ja välittämisestä koskee
lakiehdotuksen 15 §. Palvelun tarjoajan tulee viipymättä toimia
tallentamansa tiedon saannin estämiseksi, kun
hän on saanut tietoonsa tuomioistuimen määräyksen tiedon
saannin estosta tai tekijänoikeuden loukkaamistapauksissa
5 luvun mukaisen ilmoituksen tai kun tallennettu tieto on sisällöltään selvästi
rikoslain kiihottamista kansanryhmää vastaan tai
sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä koskevien
rangaistussäännösten vastainen.
Näitä ehdotuksia on arvioitava perustuslain 12 §:n
1 momentissa turvatun sananvapauden kannalta. Tähän
perusoikeuteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa
tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
ennakolta estämättä. Sananvapaus ymmärretään
perustuslaissa laajasti ja välineneutraalina (HE
309/1993 vp, s. 56—57). Tietoverkoissa
tapahtuvan viestinnän erityisen suuri nopeus ja kattavuus
voi kuitenkin tuoda esiin uusia sananvapauden käyttämisen
kannalta merkityksellisiä näkökulmia. Sananvapauden
rajoitusten sallittavuutta on arvioitava perusoikeuksien yleisten
rajoitusedellytysten (PeVM 25/1994 vp,
s. 4—5) valossa niiltä osin kuin kysymys ei ole
kyseisen perustuslainkohdan loppuosan kvalifioidusta lakivarauksesta. — Palvelun
tarjoajan kannalta sääntely on merkityksellinen
myös perustuslain 18 §:n 1 momentissa
tarkoitetun elinkeinovapauden näkökulmasta.
Rajoituksen täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen osalta
15 §:n 1 momentin 1 kohdan alkuosan sisältämä vastuurajaus
on ongelmaton, koska palvelun tarjoajan vastuualue määräytyy tuomioistuimen
antaman määräyksen perusteella. Kohdan
loppuosa on ongelmallisempi liittyessään
vain tekijänoikeuden loukkaamista koskevaan 22 §:n
mukaiseen ilmoitukseen. Ilmoituksen perustana on näet ilmoittajan
yksipuolinen ja subjektiivinen käsitys asiasta. Valiokunta
katsoo sääntelyn kuitenkin tältäkin
osin pohjautuvan sillä tavoin objektiivisesti havaittavissa
olevaan kriteeriin, että sääntelyä voidaan pitää hyväksyttävänä täsmällisyys-
ja tarkkarajaisuusvaatimuksen näkökulmasta.
Lakiehdotuksen 15 §:n 1 momentin 2 kohta on myös
hyväksyttävissä tämän
saman vaatimuksen näkökulmasta, koska vastuusta
vapautuminen on säännöksessä sidottu
rikoslain tunnusmerkistöjen täyttymiseen. Säännöksen
muotoilu ei kuitenkaan ole täysin onnistunut, sillä vasta rikosoikeudenkäynnin
lopputuloksena määräytyy, onko jokin
tallennettu tieto sisällöltään
selvästi rikoslain asianomaisten säännösten
vastainen. Sanamuotoa onkin syytä perustuslain 21 §:n ja
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen sisältämä syyttömyysolettama
huomioon ottaen muuttaa esimerkiksi ilmeisyyskriteeriin
perustuvaksi (vrt. 16,1 §).
Tuomioistuimen estomääräys on sidottu 16 §:n
1 momentissa tiedon sisällön tai välittämisen
lainvastaisuuteen. Lainvastaisuus on tällä tavoin
käytettynä täsmällisyys- ja
tarkkarajaisuusvaatimuksen näkökulmasta
tulkinnanvaraisuudessaan hyvin väljä ja laaja-alainen
käsite. Valiokunnan mielestä tämän
sääntelyn sanonnallinen täsmentäminen
esimerkiksi perusteluissa esitettyjen näkökohtien
mukaisesti on välttämätöntä.
Rajoituksen hyväksyttävyysvaatimuksen kannalta
on olennaista, että 16 §:n mukaisen estomääräyksen
avulla pyritään estämään
sisällöltään lainvastaisen tiedon
levittäminen tai tiedon lainvastainen välittäminen.
Rikoksen estämistavoite muodostaa hyväksyttävän
rajoitusperusteen. Sama koskee 15 §:n 1 momentista ilmenevää pyrkimystä tekijänoikeuden
suojaamiseen ennen muuta siksi, että tekijänoikeus
nauttii perustuslain suojaa 15 §:n omaisuudensuojasäännösten
kautta.
Suhteellisuusvaatimuksen näkökulmasta
huomio on syytä kiinnittää lakiehdotuksen
15 §:n 1 momentin 2 kohtaan, jossa kaksi rikosnimikettä asetetaan
erityisasemaan. Näiden rikosten osalta ei vaadita tuomioistuimen
antamaa estomääräystä, vaan
vastuuvapauteen liittyvä palvelun tarjoajan toimintavelvoite
syntyy tiedon tosiasiallisen saamisen perusteella. Näissä rikoksissa
on kysymys sellaisesta materiaalista, jonka sisältö on
erityisen moitittavaa ja jonka leviämisen ripeä estäminen
on tärkeää myös toisten ihmisten
perusoikeuksien kannalta. Kyseinen ehdotus on tästä syystä ongelmaton
suhteellisuusvaatimuksen valossa.
Suhteellisuusvaatimuksen kannalta on arvioitava myös
saman momentin 1 kohdan säännöstä tekijänoikeuden
loukkaamistilanteesta. Palvelun tarjoajan toimintavelvoite kytkeytyy
tältä osin tekijänoikeuden haltijan tai
tämän edustajan ilmoitukseen. Vastuusääntelyn
liittyminen pelkkään ilmoitukseen voi olla ongelmallista
silloin, kun kysymys tekijänoikeudesta on riitainen.
Ongelman merkittävyys kuitenkin pienenee, koska sisällön
tuottajan on perusteettomaksi katsomansa eston takia 23 §:n
mukaisesti mahdollista antaa vastine ilmoituksen johdosta, jolloin
aineisto on 24 §:n nojalla yleensä palautettava
yleisön saataville. Tämän mahdollisuuden
vuoksi valiokunta katsoo myös tekijänoikeuteen
liittyvän sääntelyn olevan sopusoinnussa
suhteellisuusvaatimuksen kanssa. On kuitenkin syytä harkita
tämän sääntelyn järjestämistä 16 §:n
mukaisesti tuomioistuinmenettelyyn, mikä johtaisi etenkin
palvelun tarjoajan kannalta selkeämpään
järjestelmään ja estäisi tekijänoikeuteen
vetoamisesta mahdollisesti aiheutuvan sananvapauden vaarantumisen.
Oikeusturvavaatimuksen kannalta on sinänsä tärkeää,
että 16 §:n perusteella estomääräyksen antaa
tuomioistuin ja että pykälän 4 momentissa ovat
säännökset oikeudesta hakea määräyksen kumoamista.
Sisällön tuottajan oikeusturvasta ovat asianmukaiset
säännökset 18 §:ssä.
Estomääräys voidaan ehdotuksen mukaan
antaa vastapuolta kuulematta, mikä merkittävästi supistaa
tuomioistuinmenettelyyn kuuluvia oikeusturvatakeita. Oikeus
tulla kuulluksi mainitaan erikseen yhtenä oikeudenmukaisen
oikeudenkäynnin takeena perustuslain 21 §:n 2
momentissa. Tähän nähden on valtiosääntöoikeudellisesti
välttämätöntä, että 16 §:n
1 momenttiin sisältyvä sääntely
on mahdollisimman pitkälle sanonnallisestikin sopusoinnussa
perustuslain mukaisen lähtökohdan kanssa. Siksi
on asiallisesti tärkeää, että vastapuolelle
varataan tilaisuus tulla kuulluksi, vaikkapa hyvin lyhyessä ajassa
estomääräyksen antamista tarkoittavan hakemuksen
johdosta. Näiden näkökohtien vuoksi lakiehdotuksessa
tulee luopua sääntelystä, joka mahdollistaisi
tällaisten hakemusten ratkaisemisen aina vastapuolta kuulematta.
Valiokunta pitää 16 §:n 4 momentin säännöksistä huolimatta
edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, että 1
momentissa säilytetään perustuslain mukainen
pääsääntö vastapuolen
kuulemisesta. Momentissa voidaan valiokunnan mielestä tässä tarkoituksessa
säätää, että asian
saa ratkaista vastapuolta kuulematta, jos tätä ei
ole mahdollista kuulla niin nopeasti kuin asian kiireellisyys välttämättä vaatii.
Kuulematta jättäminen voisi näin ollen
tulla kysymykseen paitsi siitä syystä, että kuulemista
ei käytännössä ole mahdollista toimittaa
pikaisesti eikä kuulemista voida odottaa kauemmin asiaan
liittyvän erityisen kiireellisyysintressin takia, myös
sen perusteella, että vastapuoli ei ole ensinkään
tiedossa tai kuulemista varten saavutettavissa.
Markkinoinnin rajoitukset.
Myös 2.—4. lakiehdotukseen sisältyviä markkinoinnin
rajoituksia on arvioitava sananvapauden kannalta. Mainontakin kuuluu
lähtökohtaisesti sananvapauden suojan piiriin,
mutta mainontaan voidaan kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia
kuin sananvapauden sisällöllisellä ydinalueella
olisi mahdollista (HE 309/1993 vp, s.
56/II sekä PeVL 19/1998 vp,
s. 5—6 ja PeVL 23/2000 vp, s.
6).
Suoramarkkinointiin käytettävä sähköpostiviesti
on esityksen mukaan voitava vastaanotettaessa heti ja yksiselitteisesti
tunnistaa markkinoinniksi (2. lakiehdotus). Lisäksi ehdotetaan, että markkinoinnista
on käytävä selkeästi ilmi sen
kaupallinen tarkoitus ja se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan,
minkä lisäksi ehdotukset sisältävät
vaatimuksia markkinoitavaan toimintaan osallistumisen ehtojen selkeydestä (3. ja
4. lakiehdotus). Tällaiset sääntelyt
koskevat lähinnä markkinoinnin selkeyttä yksityiselämän suojan,
kuluttajansuojan ja kilpailun vilpittömyyden intressissä eivätkä estä asianmukaista
mainontaa.
Kyseisiä tarkoituksia voidaan pitää asiayhteydessään
sananvapauden hyväksyttävinä rajoitusperusteina.
Rajoitukset eivät muodostu kohtuuttomiksi markkinoinnin
harjoittajan kannalta. Nämä ehdotukset eivät
siten ole ongelmallisia perustuslain 12 §:n 1 momentin
kannalta.
Muita seikkoja
1. lakiehdotuksen 5 §.
Tämän pykälän 1 momentin
toisen virkkeen avulla on tarkoitus toimeenpanna direktiivin 3 artiklan
4 kohdan a alakohta. Direktiivin kohdan tarkoituksena on asettaa
rajat sellaisille kansallisille rajoitustoimille, jotka kohdistuvat
toisesta Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta peräisin
olevaan palvelun tarjoajaan. Esityksen perustelujen mukaan säännöksillä ei
anneta viranomaisille uusia toimivaltuuksia. Tästä huolimatta
sääntely vaikuttaa valtuuttavalta. Koska kysymys
on elinkeinon harjoittamiseen kohdistuvista rajoituksista, asia
on merkityksellinen perustuslain 18 §:n 1 momentin
kannalta. Ehdotuksen sanamuotoa on välttämätöntä tarkentaa.
1. lakiehdotuksen 7 §:n 1 momentin 2 kohta.
Säännöksen muotoilu on epäonnistunut;
ei nimittäin ole tarkoituksenmukaista säätää palvelun
tarjoajalle velvollisuutta pitää saatavilla kaupparekisteriä tai
muuta vastaavaa julkista rekisteriä. Ehdotusta on syytä muuttaa
esimerkiksi niin, että kysymys on velvollisuudesta pitää saatavilla
tieto rekisteristä, johon palvelun tarjoaja on merkitty.