Perustelut
Julkisen hallintotehtävän siirtäminen
Järjestelmävastuussa oleva kantaverkonhaltija voi
16 §:n 2 momentin nojalla asettaa järjestelmävastuun
toteuttamiseksi tarpeellisia ehtoja sähkönsiirtojärjestelmän
ja siihen liitettyjen voimalaitosten kuormien käyttämiselle.
Ehtoja voidaan soveltaa sen jälkeen, kun sähkömarkkinaviranomainen
on ne hyväksynyt ja vahvistanut.
Perustuslakivaliokunta arvioi maakaasumarkkinalakiehdotuksesta
antamassaan lausunnossa (PeVL 4/2000 vp,
s. 4) ehdotetun kaltaista sääntelyä perustuslain
124 §:n kannalta. Valiokunta piti yhden verkonhaltijan
määräämistä järjestelmävastuuseen
maakaasuverkkotoiminnan luonteen vuoksi perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena.
Toiminnan tosiasiallisen luonteen vuoksi ei valiokunnan mielestä ollut
syytä olettaa, että järjestely sellaisenaan
olisi vaarantanut hyvän hallinnon vaatimuksia taikka muiden
verkonhaltijoiden perusoikeuksia tai oikeusturvaa. Valiokunta kuitenkin
katsoi tarpeelliseksi vahvistaa oikeusturvaa siten, että järjestelmävastuuseen määrätyn
päätökseen ehtojen asettamisesta tuli olla
oikeus hakea muutosta. Tämä oli valiokunnan mielestä järjestettävissä esimerkiksi
niin, että maakaasumarkkinaviranomainen vahvistaa mainitut
ehdot.
Lakiehdotuksen 16 §:n 2 momentin sääntely on
perustuslakivaliokunnan aikaisemman kannanoton mukainen eikä vaikuta
lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Talousarvion ulkopuolinen rahasto
Huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain mukaisen huoltovarmuusrahaston
varoin voidaan 52 a §:n mukaan ylläpitää Suomen
sähköjärjestelmää uhkaavan
vakavan tehopulan hoitamiseksi tarkoitettua sähköntuotannon
hidasta varakapasiteettia. Kapasiteetin käyttöönotto edellyttää,
että sähkön riittävyys on vakavasti uhattuna,
saatavilla oleva sähkön tuotantokapasiteetti on
täysin käytössä eikä sähkön
tuonti ole tilanteen korjaamiseksi mahdollista. Varakapasiteettia
voidaan käyttää vain niin pitkään
ja siinä määrin kuin se on välttämätöntä vakavan
tehopulan hoitamiseksi.
Huoltovarmuusrahasto on perustuslain 87 §:ssä tarkoitettu
talousarvion ulkopuolinen rahasto. Tällaisesta rahastosta
voidaan säätää lailla, jos valtion
pysyvän tehtävän hoitaminen sitä välttämättä edellyttää.
Rahaston perustamista taikka rahaston tai sen käyttötarkoituksen olennaista
laajentamista tarkoittavan lakiehdotuksen hyväksymiseen
vaaditaan eduskunnassa vähintään kahden
kolmasosan enemmistö annetuista äänistä.
Voimassa olevan huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain tarkoituksena
on poikkeusolojen varalta turvata väestön toimeentulon,
maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömät
taloudelliset toiminnot. Huoltovarmuusrahastosta katetaan Huoltovarmuuskeskuksen
toiminnasta, valtion varmuusvarastoinnista ja muusta huoltovarmuuden
turvaamisesta mainitun lain mukaan aiheutuvat menot. Lailla voidaan
lisäksi erikseen säätää,
että rahaston varoista voidaan maksaa korkotukea ja avustuksia, sekä myöntää lainoja
tai maksaa muita huoltovarmuuden turvaamisesta aiheutuvia menoja.
Vakavan tehopulan hoitamiseen varautuminen liittyy huoltovarmuuden
turvaamisen kokonaisjärjestelmään. Vaikka
varakapasiteetti voidaan ottaa käyttöön
valmiuslaissa tarkoitettuja poikkeusoloja lievemmissä sähköhuollon
kriisitilanteissa, ei ehdotettu sääntely valiokunnan mielestä merkitse
huoltovarmuusrahaston nykyiset tehtävät ja tarkoitus
huomioon ottaen rahaston käyttötarkoituksen olennaista
laajentamista perustuslain 87 §:ssä tarkoitetulla
tavalla. Sääntely ei siksi vaikuta lakiehdotuksen
käsittelyjärjestykseen.
Elinkeinovapaus
Lakiehdotuksen 4—7 §:n säännökset
ovat merkityksellisiä perustuslain 18 §:ssä turvatun
elinkeinovapauden kannalta.
Sähköverkkotoiminnan luvanvaraisuus on tärkeiden
yhteiskunnallisten intressien vuoksi perusteltua. Lain 4 §:n
2 momentti sisältää asianmukaiset säännökset
luvanvaraisuuden ulkopuolelle rajatusta toiminnasta. Lupaharkinta on
lain 5 §:n säännöksin sidottua.
Valiokunnalla ei ole näiltä osin huomautettavaa
sääntelystä.
Sähköverkkolupaan voidaan 5 §:n 4
momentin nojalla liittää toiminnan kannalta tarpeellisiksi
katsottavia ehtoja. Säännös on kovin
väljä. Esityksen perusteluista välittyvän
käsityksen mukaan lupaehtojen on tarkoitus liittyä pykälän 1
ja 2 momentin säännöksiin toiminnan edellytyksistä.
Sääntelyä on aiheellista täsmentää tämän
mukaisesti.
Lupaa tai lupaehtoja voidaan 5 §:n 4 momentin perusteella
muuttaa, jos toiminnan 1 momentissa tarkoitetut edellytykset muuttuvat.
Toimivalta muuttaa elinkeinon harjoittamiseen oikeuttavaa lupaa
ja sen ehtoja on sääntelyn suhteellisuuden kannalta
syytä rajata tilanteisiin, joissa muutokset ovat välttämättömiä toiminnan
edellytyksissä tapahtuneiden olennaisten muutosten takia
(PeVL 8/2002 vp, s. 3/I).
Norminantovaltuudet
Lakiehdotus sisältää useita säännöksiä valtioneuvoston
ja ministeriön asetuksenantovallasta samoin kuin sähkömarkkinaviranomaisen
toimivallasta antaa yleisiä määräyksiä.
Valtuudet ovat pääosiltaan lain säännöksin
riittävästi rajattuja ja asianmukaisesti valtioneuvoston
tai ministeriön tasolle osoitettuja. Sähkömarkkinaviranomaisen
määräystenantovaltuudet rajautuvat erinäisiin
teknisluonteisiin ja vähäisiä yksityiskohtia
koskeviin seikkoihin.
Vakiokorvaus liittymän kytkemisen viivästyessä on
27 a §:n 1 momentin perusteella enintään
1 700 euroa. Tätä euromäärää voidaan muuttaa
saman momentin nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella,
jos taloudellinen ja rahaolojen kehitys antavat siihen aihetta.
Kysymys on asetuksenantajan toimivallasta muuttaa lakia. Tähän
nähden valtuuden rajaus on sanamuodoltaan epäasianmukaisen
väljä. Valtuus on välttämätöntä sitoa
säännöksessä esimerkiksi rahan
arvon muutokseen tai muuhun vastaavaan yksiselitteiseen laskentaperusteeseen. — Esityksen
perustelujen mukaan vakiokorvauksen määrän
muuttaminen ajankohtaistuu käytännössä vain
hyvin harvoin. Tämän takia on valiokunnan mielestä vielä aiheellista
harkita, onko lain muuttamista merkitsevän valtuuden osoittaminen
asetuksenantajalle asiallisesti lainkaan tarpeen.