Perustelut
Asetuksenantovaltuudet
Lakiehdotuksen 40 a §:n 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi
menettelystä, jossa hankintasopimusta vaille jäänyt
tarjouksen tekijä voi ilmoittaa tuen myöntäneelle
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
epäilynsä siitä, että hankinnan
toteuttamisessa ei ole noudatettu tuen käyttöä koskevia
20 §:n 1 momentin mukaisia rajoituksia. Valtioneuvoston
asetuksella annetaan lakiehdotuksen 40 a §:n 2 momentin
nojalla tarkempia säännöksiä ilmoituksen
käsittelemisestä tilanteessa, jossa tuen maksamista
ei ole haettu puolen vuoden kuluessa ilmoituksen saapumisesta.
Jokaisella on perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan
oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti lain
mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Viranomaisen käsittelyssä noudatettavan
hyvän hallinnon takeet turvataan pykälän 2
momentin perusteella lailla. Perustuslain 80 §:n
1 momentin perusteella lailla on säädettävä yksilön
oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista,
jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Ilmoituksen
käsittelystä lakiehdotuksen 40 §:n 2
momentissa tarkoitetussa tilanteessa ei siten voida valtuuttaa säätämään
asetuksella, vaan asiasta tulee ottaa säännökset
lakiin. Tämä on edellytys 1. lakiehdotuksen
käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Oikeusturva
Jos kysymys on hankintalain 6 §:n 5 kohdassa tarkoitetun
hankintayksikön tekemästä hankinnasta,
johon on myönnetty tukea maatalouden rakennetuista annetun
lain nojalla yli 50 prosenttia hankinnan arvosta ja jossa hankinta
ei ylitä EU:n kynnysarvoja, hankintaan ei 1. lakiehdotuksen
20 §:n perusteella sovelleta hankintalakia. Tämä merkitsee
muun ohella sitä, että tarjouskilpailun hävinnyt
tarjoaja ei voi saattaa asiaa markkinaoikeuden käsiteltäväksi.
Oikeus saada perusteltu päätös ja
hakea muutosta kuuluvat perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan
lailla turvattaviin hyvän hallinnon takeisiin. Säännös
ei estä säätämästä vähäisiä poikkeuksia
esimerkiksi muutoksenhakuoikeuteen tai oikeuteen saada perusteltu
päätös, kunhan poikkeukset eivät
muuta oikeuden asemaa pääsääntönä eivätkä yksittäistapauksessa
vaaranna yksilön oikeusturvaa (ks. esim. PeVL
40/2010 vp, s. 5/II, PeVL 10/2006
vp, s. 3/I, PeVL 5/2006 vp,
s. 7/II, PeVL 12/2002 vp, s.
6/II).
Hallituksen esityksen perusteluista (s. 17) käy ilmi,
että maatalouden rakennetuista annetun lain mukainen tuki
on harkinnanvarainen tuki. Valiokunta on aiemmin toisessa yhteydessä (ks. PeVL
16/2000 vp, s. 4/II) katsonut, että jos
etuuden saaminen riippuu kokonaan viranomaisen harkinnasta, käytettävissä olevista
määrärahoista tai esimerkiksi suunnitelmista,
kysymyksessä ei voi olla kiinteydeltään
tai oikeussuojan tarpeeltaankaan niin vahva oikeus, joka kuuluisi perustuslain
21 §:n 1 momentin soveltamisalaan. Valiokunta katsoo, että 1.
lakiehdotuksessa tarkoitetuissa hankinnoissa on kyse juuri viimeksi
mainittuihin tapauksiin rinnastuvasta sääntelystä.
Sen vuoksi se ei ole ongelmallinen perustuslain 21 §:n
kannalta.