Perustelut
Kokeilut
Ehdotukset.
Perusopetuslain 20 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi
koulutuksen ja opetuksen kehittämiseksi järjestettävistä kokeiluista
nykyistä tarkemmin. Opetusministeriö ja joissakin
tapauksissa opetushallitus voivat koulutuksen järjestäjän
hakemuksesta myöntää kokeiluluvan enintään
kolmeksi vuodeksi ja jatkaa sitä enintään
kahdella vuodella. Kokeilussa voidaan 20 §:n 1
momentin perusteella poiketa 14 §:n mukaisista tuntijaosta
ja opetussuunnitelman perusteista sekä säännöksistä,
jotka koskevat oppilaalle annettavan opetuksen vuosittaista ja viikottaista
määrää, oppilaan päivittäistä työmäärää,
koulunkäynnin aloittamisajankohtaa ja vuosiluokalta toiselle
siirtymistä. Kokeilussa on noudatettava opetushallituksen
hyväksymää kokeiluohjelmaa.
Vastaava sääntely sisältyy 2. lakiehdotuksen 15 §:ään.
Sen mukaan lukiossa voidaan poiketa tuntijaon ja opetussuunnitelman
perusteiden lisäksi opetuksen laajuudesta, sisällöstä ja
määrästä annetuista säännöksistä.
Ammatillisessa koulutuksessa voidaan 3. lakiehdotuksen 23 §:n
perusteella poiketa tutkintojen rakenteesta, tutkinnoista ja niiden
nimikkeistä, tutkintoihin sisältyvistä koulutusohjelmista,
yhteisistä opinnoista ja opintojen laajuudesta. Kokeiluun
otetaan koulutuksen järjestäjien hakemuksesta
kokeilun tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellinen määrä yksiköitä.
Kokeilulupa voidaan myöntää enintään
neljäksi vuodeksi ja sitä voidaan jatkaa enintään
neljällä vuodella.
Arvioinnin perusteet.
Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntely
edellyttää lähtökohtaisesti samanlaista
kohtelua muun muassa asuinpaikkaan katsomatta. Perustuslakivaliokunta
on kuitenkin pitänyt jonkinasteiseen erilaisuuteen johtavaa
kokeilulainsäädäntöä sinänsä hyväksyttävänä yhdenvertaisuuden
kannalta. Valiokunta on tällöin korostanut, ettei
yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän
harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen
vaatimaan sääntelyyn ja että kokeilu
saattaa ainakin joissakin rajoissa muodostaa sellaisen hyväksyttävän
perusteen, jonka nojalla muodollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan
tinkiä alueellisessa suhteessa (PeVL 65/2002
vp, s. 4/I ja PeVL 39/2002
vp, s. 2/I).
Kokeilun sääntelyssä on toisaalta
otettava huomioon se perusoikeusuudistuksen yhteydessä korostettu
seikka, että perusoikeuksien käyttämisestä säädetään
lailla. Tämä perusoikeuskysymyksissä tärkeä lailla
säätämisen vaatimus ulottuu myös
yhdenvertaisuusperiaatteeseen (PeVL 19/1997 vp).
Perustuslakivaliokunta piti ylioppilastutkinnon kehittämiskokeilusta
antamassaan lausunnossa (PeVL 58/2001 vp,
s. 2/II) tavallisen lainsäätämisjärjestyksen
edellytyksenä, että lakiin sisältyy säännökset
ylioppilastutkinnon rakenteesta ja tutkinnon sisältöä koskevista
seikoista sekä täsmälliset säännökset
siitä, miltä osin tutkinto voidaan panna toimeen
lain yleisistä säännöksistä poiketen.
Lakiin tuli ottaa myös viranomaisen harkintavaltaa ohjaavat säännökset
kokeilukoulujen ja -paikkakuntien valinnasta. Kokeilusäännöksille
oli lisäksi asetettava voimassaolorajoitus siten, että ne
ovat voimassa vain kokeiluun tarvittavan lyhyen ajan.
Ehdotusten arviointi.
Opetuksen ja koulutuksen kehittäminen on hyväksyttävä peruste
rajattujen kokeilujen toimeenpanemiseksi maan eri osissa. Kokeilujen
tulee kuitenkin olla objektiivisin perustein arvioituna kussakin
tapauksessa tarpeen. Tästä on syytä lisätä 1.
ja 2. lakiehdotukseen maininta (vrt. 3. lakiehdotuksen 23 §:n 1 mom.).
Kokeilun toimeenpanon yleisenä edellytyksenä tulee
valiokunnan mielestä lisäksi olla, että sen
tulosten selvittäminen ja arviointi on asianmukaisesti
järjestetty (PeVL 39/2002 vp, s. 2/II).
Ehdotus perusopetuslaiksi sisältää valiokunnan
mielestä riittävän täsmälliset
säännökset siitä, miltä osin
kokeilussa voidaan poiketa lain yleisistä säännöksistä.
Kokeilumahdollisuus kohdistuu ennen muuta opetuksen muotoja
ja määrää koskevaan sääntelyyn,
eikä kokeilun yhteydessä ole mahdollista poiketa
esimerkiksi opetuksen tavoitteista tai lailla säädetyistä vähimmäisvaatimuksista
opetuksen laajuudesta ja sisällöstä.
Kokeiluun osallistuvia oppilaita ei siten aseteta perusopetukseen
liittyvien olennaisten seikkojen osalta erilaiseen asemaan muihin oppilaisiin
verrattuna. Valiokunnan mielestä sivistysvaliokunnan on
näistä seikoista huolimatta syytä arvioida,
onko pisimmillään viideksi vuodeksi muodostuva
kokeiluaika perusopetusta saavan oppilaan näkökulmasta
liian pitkä.
Lukiossa järjestettävässä kokeilussa
voidaan 2. lakiehdotuksen 15 §:n mukaan poiketa tuntijaon
ja opetussuunnitelman perusteiden lisäksi myös
opetuksen laajuutta, sisältöä ja määrää koskevista
yleisistä säännöksistä.
Sääntely muodostuu ehdotuksen perusteella varsin
avoimeksi. Lukio-opetus kuitenkin poikkeaa monin tavoin oppivelvollisille
annettavasta perusopetuksesta. Yhdenvertaisuuden kannalta on esimerkiksi
huomattava, että opiskelijalle tulee lukio-opetuksessa
antaa mahdollisuus myös yksilöllisiin valintoihin,
minkä vuoksi opetuksessa on jo muutoinkin oppilas- ja lukiokohtaisia
eroja. Koulutus voidaan lisäksi järjestää osaksi
tai kokonaan lähi- tai etäopetuksena, ja lukion
oppimäärä voidaan suorittaa erillisissä kokeissa
oppimäärään kuuluvien tietojen
ja taitojen hankkimistavasta riippumatta. Näistä seikoista
huolimatta on lakiehdotusta valiokunnan mielestä tärkeää täsmentää.
Laissa tulee olla ainakin kokeilumahdollisuutta rajoittavat säännökset
siitä, mistä lukion oppimäärän
suorittamisen kannalta olennaisista vaatimuksista kokeilussa ei
voida luvan nojalla poiketa. — Samaan tapaan on tärkeää täsmentää myös
3. lakiehdotuksen 23 §:ää. Valiokunta
kiinnittää sivistysvaliokunnan huomiota vielä siihen,
että kokeiluaika voi 23 §:n 3 momentin
perusteella muodostua kahdeksaksi vuodeksi. Tämä on
valiokunnan mielestä varsin pitkä kokeiluaika.
Viranomaisen lupaharkintaa ohjaavat säännökset
ovat kaikissa kolmessa lakiehdotuksessa verraten väljät.
Tätä puutetta lieventää se,
että kokeiluluvat myönnetään
opetuksen tai koulutuksen järjestäjän
hakemuksesta. Edellytyksenä kokeiluluvan myöntämiselle
tulee valiokunnan mielestä kuitenkin olla, että hakijalla
ja asianomaisella koululla tai oppilaitoksella on edellytykset panna
kokeilu toimeen sen tarkoitusta vastaavalla tavalla ja opetukseen
liittyviä oppilaiden oikeuksia vaarantamatta. Näistä seikoista on
syytä lisätä ehdotettuihin lakeihin maininnat.
Voiman käyttö
Ehdotukset.
Perusopetuslain 36 b §:ssä säädetään
rehtorin ja opettajan oikeudesta poistaa oppilas luokkahuoneesta
tai muusta opetustilasta ja koulun tilaisuudesta. Edellytyksenä on,
että opetusta häiritsevä oppilas ei noudata
36 §:n 2 momentin (ei 3 momentin) nojalla annettua määräystä poistua
jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta
tai vastaavasta. Tällaisen oppilaan osallistuminen opetukseen
voidaan evätä enintään jäljellä olevan
työpäivän ajaksi, jos toisen oppilaan
tai koulussa työskentelevän henkilön
turvallisuus on vaarassa kärsiä oppilaan väkivaltaisen
tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi tai jos opetus
vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän
käyttäytymisen vuoksi. Rehtorilla ja opettajalla
on oikeus poistaa koulun alueelta oppilas, joka ei poistu
sieltä saatuaan tiedon opetuksen epäämisestä.
Ehdotus sisältää säännöksen
oikeudesta voimakeinojen käyttöön. Jos
poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen,
on rehtorilla ja opettajalla oikeus käyttää sellaisia
oppilaan poistamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan
pitää puolustettavina oppilaan ikä ja
tilanteen uhkaavuus tai häirinnän vakavuus sekä tilanteen
kokonaisarviointi huomioon ottaen.
Vastaava sääntely sisältyy 2. lakiehdotuksen 26
b §:ään ja 3. lakiehdotuksen 35 b §:ään.
Jälkimmäisen lakiehdotuksen säännöksiä häiritsevän
ja turvallisuutta vaarantavan opiskelijan poistamisesta sovelletaan
4. lakiehdotuksen 11 §:n 11 kohdan perusteella
myös ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa
tarkoitetussa koulutuksessa.
Ehdotusten arviointi.
Voimakeinojen käyttäminen merkitsee puuttumista
perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattuun henkilökohtaiseen
koskemattomuuteen. Tähän oikeuteen ei perustuslain
7 §:n 3 momentin mukaan saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman
laissa säädettyä perustetta.
Sääntely ei ole ongelmallinen perustuslaissa tarkoitetun
lailla säätämisen vaatimuksen eikä mielivallan
kiellon kannalta. Opetusta häiritsevän tai käytöksellään
muita uhkaavan oppilaan poistaminen luokkahuoneesta tai koulun alueelta
on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävää.
Sääntely on tältä osin myös
riittävän täsmällistä.
Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan rajoitettujen voimankäyttövaltuuksien
uskomista muille kuin viranomaisille pitänyt henkilökohtaisen
koskemattomuuden suojan kannalta tärkeänä,
että voimakeinojen käyttöoikeuksia osoitetaan
vain niiden käyttämiseen koulutetuille henkilöille
ja että koulutuksessa kiinnitetään huomiota
perus- ja ihmisoikeuksiin voimankäyttöä rajoittavina
tekijöinä (PeVL 54/2001 vp, s. 5/I, PeVL
28/2001 vp, s. 4/II). Valtiosääntöoikeuden
näkökulmasta on sen vuoksi ongelmallista, että voimankäyttöoikeus
on ehdotusten perusteella henkilöillä, joilta
ei voida edellyttää voimakeinojen käytön
osaamista eikä voiman käytössä huomioitavien
oikeudellisten seikkojen tuntemusta. Voimakeinoihin turvautuminen merkitsee
tällaisessa tilanteessa vakavaa riskiä niiden
kohteeksi joutuvan henkilön oikeuksien kannalta.
Pulmallista on sekin, että rehtorilla ja opettajalla
on säännösten nojalla oikeus käyttää voimaa
yhtä hyvin peruskoulussa kuin lukiossa ja ammatillista
koulutusta tai ammatillista aikuiskoulutusta antavassa oppilaitoksessa.
Taitamaton voiman käyttö tai voimalla uhkaaminen
voi tilanteiden moninaisuus huomioon ottaen muodostua riskiksi myös
rehtorille tai opettajalle.
Sääntelylle on kuitenkin käytännössä havaituista
ongelmatilanteista johtuva välttämätön tarve.
Koulun tai oppilaitoksen työrauhaa vakavasti häiritsevä oppilas
tai opiskelija on muiden oikeuksien turvaamiseksi tarvittaessa voitava joissakin
tilanteissa poistaa luokkahuoneesta tai koulun alueelta viime kädessä voimakeinoja
käyttämällä.
Valiokunta painokkaasti korostaa, että rehtorin tai opettajan
turvautuminen voiman käyttöön voi edellä esitetyistä syistä tulla kysymykseen
vain hyvin poikkeuksellisesti. Tämän seikan ilmentämiseksi
lakiehdotuksiin on aiheellista lisätä säännös
koulun ja oppilaitoksen oikeudesta saada poliisilta virka-apua vastarintaa
tekevän oppilaan tai opiskelijan poistamiseksi.
Sääntely on uutta ja sen soveltamiseen liittyy oikeusturvariskejä.
Tällaisessa tilanteessa on sääntelyn
seurannan ja eri osapuolten oikeusturvan kannalta valiokunnan mielestä välttämätöntä
lisätä lakeihin
säännökset voiman käyttöön turvautuneen
rehtorin tai opettajan velvollisuudesta laatia kulloisestakin tapahtumasta
kirjallinen selvitys koulutuksen järjestäjälle.
On myös syytä korostaa opetushallituksen velvollisuutta seurata
ja arvioida voimankäyttösääntelyn
soveltamista ja vaikutuksia.
Valiokunta tähdentää säännöksiin
kirjatun suhteellisuusperiaatteen suurta merkitystä kulloinkin
tarvittavan voiman tilannekohtaisen mitoittamisen kannalta. Oppilaan
tai opiskelijan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei
saa puuttua enempää kuin kussakin tapauksessa
on oppilaan tai opiskelijan poistamiseksi välttämätöntä.
Voimakeinojen mitoittaminen perustuu säännösten
mukaan tilanteen kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon
muun muassa oppilaan tai opiskelijan ikä ja tilanteen uhkaavuus
tai häirinnän vakavuus. Valiokunnan mielestä "häirinnän
vakavuus" ei ole voiman käyttöön, vaan poistumismääräyksen
antamiseen vaikuttava seikka. Voimakeinojen puolustettavuutta
arvioitaessa tulee sen sijaan kiinnittää huomiota
mahdollisen vastarinnan vaarallisuuteen tai vakavuuteen. Ehdotuksia
on tältä osin tarkistettava.
Voimakeinojen käytöllä säännöksissä lienee — niiden
sinänsä avoimesta sanamuodosta huolimatta — tarkoitettu
pelkästään henkilön fyysisen
voiman käyttämistä. Minkäänlaisten
välineiden käyttö ei ole säännösten
perusteella sallittua. Tästä rajauksesta tulee
lisätä nimenomainen säännös
lakiehdotuksiin (PeVL 54/2001 vp, s. 5/I).
Lakiehdotuksiin on syytä lisätä maininta myös
siitä, että voimakeinojen käytön
liioittelusta säädetään rikoslaissa.
Säännösten sanamuodon perusteella
ei ole aivan selvää, onko oikeus voiman
käyttöön rehtorilla ja opettajalla yhdessä vai
kummallakin erikseen. Sääntelyä on tarpeettomien
tulkintaongelmien välttämiseksi syytä tältä osin
täsmentää.
Järjestyssäännöt
Opetuksen järjestäjän on perusopetuslain
29 §:n uuden 3 momentin nojalla hyväksyttävä järjestyssäännöt
tai muut koulussa sovellettavat järjestysmääräykset,
joilla edistetään koulun sisäistä järjestystä,
opiskelun esteetöntä sujumista sekä kouluyhteisön
turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Vastaava sääntely
sisältyy 2. lakiehdotuksen 21 §:n 3 momenttiin
ja 3. lakiehdotuksen 28 §:n 3 momenttiin. Velvollisuus
hyväksyä ja ottaa käyttöön
järjestyssäännöt tai -määräykset
koskee 4. lakiehdotuksen 11 §:n 3 kohdan perusteella myös
ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua
koulutuksen järjestäjää.
Perustuslain kannalta ei valiokunnan mielestä sinänsä ole
ongelmallista säätää opetuksen järjestäjän
velvollisuudesta hyväksyä määräyksiä esimerkiksi
koulutyön käytännön järjestelyihin
tai koulurakennusten ja niiden piha-alueiden käyttämiseen
liittyvistä seikoista. Koulu- ja oppilaitoskohtaisten
järjestyssääntöjen antamisessa
ei lähtökohtaisesti ole kysymys perustuslain 80 §:ssä säännellystä lainsäädäntövallan
delegoinnista, vaan oikeudesta tehdä alueellisesti rajattuja
yleisluonteisia hallintopäätöksiä (vrt. PeVL
11/2001 vp, s. 2/II). Näin
ymmärretyssä valtuudessa ei myöskään
ole kysymys sellaisesta merkittävää julkisen
vallan käyttöä sisältävästä tehtävästä,
jota perustuslain 124 §:n takia ei olisi mahdollista antaa
muulle kuin viranomaisorganisaatioon kuuluvalle opetuksen tai koulutuksen
järjestäjälle.
Julkisen vallan käytössä ja muussa
julkisessa toiminnassa on perustuslain 2 §:ssä säännellyn oikeusvaltioperiaatteen
mukaan noudatettava tarkoin lakia. Ehdotettu sääntely
on tältä kannalta epäasianmukaisen väljää,
koska laeissa on vain sanonnoiltaan hyvin yleiset säännökset
järjestyssääntöjen hyväksymisen
tarkoituksesta. Itse säännöksistä sen
enempää kuin esityksen perusteluistakaan ei ilmene,
mistä asioista tai millaisista asiatyypeistä järjestyssäännöllä voidaan
määrätä. Tämä on
ongelmallista myös oppilaiden ja opiskelijoiden oikeusturvan
kannalta, koska koulun tai oppilaitoksen järjestyksen rikkomisesta
voidaan lakiehdotusten säännösten perusteella
määrätä kurinpitoseuraamuksia
(1. lakiehdotuksen 36 §, 2. lakiehdotuksen 26 §, 3. lakiehdotuksen
35 §, 4. lakiehdotuksen 11 §:n 9 kohta). Sääntelyä on
näiden seikkojen vuoksi välttämätöntä täsmentää.
Säännöksiä on täydennettävä ainakin
luonnehdinnoilla järjestyssäännöllä määrättävissä olevista
asioista tai asiatyypeistä, jotta lakiehdotukset voidaan
näiltä osin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Valiokunta huomauttaa, että järjestyssäännöllä ei
voida ilman laissa olevaa riittävän täsmällistä ja
perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset muutoinkin täyttävää säännöstä antaa
määräystä esimerkiksi
jonkin perusoikeuden rajoittamisesta. Ilman lain riittävän
täsmällisten säännösten
tukea järjestyssäännöllä ei
voida määrätä myöskään
yksilön oikeuksista tai velvollisuuksista.
Oikeusturva
Muutoksenhakukiellot.
Perusopetuslain 42 §:n 5 momentin mukaan
muuhun kuin kyseisessä pykälässä mainittuun
päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Perustuslakivaliokunta on käytännössään
pitänyt tällaisia, yleisluonteisia ja erittelemättömiä muutoksenhakukieltoja ongelmallisina
perustuslain 21 §:n 1 momentin sen säännöksen
kannalta, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja
velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen
tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi
(PeVL 54/2001 vp, s. 5/II, PeVL
34/2001 vp, s. 5—6, PeVL 9/2001
vp, s. 2/II). Valituskielto on sen vuoksi selkeintä poistaa
lakiehdotuksesta, jotta se voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Sama huomautus koskee yleisluonteista muutoksenhakukieltoa 2. lakiehdotuksen
34 §:n 5 momentissa ja 3. lakiehdotuksen 44 §:n
5 momentissa.
Lääninhallituksen päätöksiin
perusopetuslain 42 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa
asioissa ei saa saman pykälän 5 momentin mukaan
hakea muutosta valittamalla. Tuomioistuimen tai muun riippumattoman
lainkäyttöelimen käsiteltäväksi ei
siten ole mahdollista saada lääninhallituksen päätöstä perusopetuslain
18 §:ssä tarkoitetuista erityisistä opetusjärjestelyistä eikä 27 §:ssä säädetystä
poikkeavasta
perusopetuksen aloittamisajankohdasta.
Jälkimmäinen lainkohta koskee muun muassa lapsen
oikeutta aloittaa perusopetus vuotta säädettyä aikaisemmin.
Kysymys ei kuitenkaan ole perustuslain 21 §:n 1 momentissa
tarkoitetusta oikeudesta. Tällaisessa tilanteessa lapsen
oikeus perustuu arvioon hänen edellytyksistään
suoriutua opinnoista. Tämä muutoksenhakukielto
ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Oppilaan
opiskelun erityisjärjestelyistä päätetään
viime kädessä tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella.
Päätöksen oikeudellisista edellytyksistä säädetään
kuitenkin perusopetuslain 18 §:ssä siinä määrin
seikkaperäisesti, että muutoksenhakukielto on
asianmukaista tältä osin poistaa lakiehdotuksesta.
Sama huomautus koskee 2. lakiehdotuksen 34 §:n 5 momentissa
ja 3. lakiehdotuksen 44 §:n 5 momentissa olevia kieltoja
hakea muutosta lääninhallituksen päätökseen
erityisistä opetusjärjestelyistä ja oikeudesta
lukea hyväkseen muualla suoritettuja opintoja.
Perusopetuslain 42 §:n 5 momentin jatkovalituskielto
hallinto-oikeuden päätöksestä ei
vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen
(PeVL 54/2001 vp, s. 5/II).
Oppilaan kuuleminen.
Perustuslain 21 §:n 2 momentissa edellytetään
hyvän hallinnon takeiden turvaamista lailla. Näihin
takeisiin sisältyy myös oikeus tulla kuulluksi.
Lasten perusoikeuksien kannalta on tältä osin
merkityksellistä, että heitä on perustuslain
6 §:n 3 momentin mukaan kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän
tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin
kehitystään vastaavasti. Tässä valossa ehdotus
perusopetuslain 18 §:n 2 momentiksi ei ole aivan asianmukainen
siltä osin kuin siinä säädetään
kuulemistilaisuuden varaamisesta erityisistä opetusjärjestelyistä päätettäessä vain
muulle
kuin oppivelvolliselle oppilaalle.
Muita seikkoja
Menettely kurinpitoasiassa.
Perusopetuslain 36 a §:n 6 momentissa säädetään
valtuudesta, jonka nojalla menettelystä kurinpitoasioissa
voidaan — sen lisäksi, mitä hallintomenettelylaissa säädetään — säätää valtioneuvoston
asetuksella. Vastaava valtuutus sisältyy 2. lakiehdotuksen
26 a §:n 4 momenttiin. Valiokunta huomauttaa painokkaasti,
että asetuksella ei voida perustuslain 21 §:n
2 momentin ja 80 §:n 1 momentin takia antaa säännöksiä yksilön
oikeuksien tai velvollisuuksien perusteista kyseisessä menettelyssä.
Tämä rajaa oleellisesti valtuutuksen asiallista
merkitystä.