Perustelut
Hautaaminen
Hautaaminen valtiosääntökysymyksenä.
Vainaja ei ole Suomen perusoikeusjärjestelmässä perusoikeuksien
subjekti. Hautaaminen vakaumusta loukkaamatta ja ilman syrjintää muodostuu tästä huolimatta
perusoikeuskysymykseksi. Henkilö saattaa nimittäin
elinaikanaan haluta suorittaa oikeustoimia kuolemansa varalta esimerkiksi
hankkimalla itselleen ja perheelleen hautapaikan, missä yhteydessä hän
on perusoikeuksien subjekti. Vainajan hautaaminen tämän
vakaumusta vastaavasti ja ilman syrjintää on usein
perusoikeuskysymys elossa olevien perheenjäsenten näkökulmasta,
erityisesti näiden kuuluessa samaan uskontokuntaan
kuin vainaja. Merkitystä on lisäksi sillä,
että perustuslain 1 §:n 2 momentin säännös
ihmisarvon loukkaamattomuudesta ulottaa vaikutuksensa laajemmalle
kuin elossa olevien ihmisyksilöiden kohteluun.
Oikeus hautasijaan.
Yleisten hautausmaiden ylläpitäminen on lakiehdotuksen
3 §:n perusteella evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien
ja seurakuntayhtymien velvollisuus. Yleiseltä hautausmaalta
on osoitettava hautasija vainajalle tämän uskonnosta
riippumatta 4 §:n mukaisesti. Hautasija on 5 §:n
nojalla kuitenkin pyynnöstä osoitettava erilliseltä tunnustuksettomalta
hauta-alueelta, joka ei saa sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan
tai seurakuntayhtymän alueelta.
Periaatteellisesti ongelmatonta ei ilman muuta ole, että muuhun
uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulunut vainaja haudataan evankelis-luterilaisen
seurakunnan hautausmaahan. Tältä osin on merkittävää,
että ortodoksisen kirkkokunnan seurakunta, valtio sekä kunta
ja kuntayhtymä voivat ylläpitää hautausmaata
ilman lupaa (7 §), minkä lisäksi lääninhallitus
voi myöntää luvan perustaa hautausmaa
rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle ja sen rekisteröidylle
paikallisyhteisölle sekä muulle rekisteröidylle
yhteisölle ja säätiölle (8 §).
Erillisten hautausmaiden perustaminen ei tosin ole käytännössä rajoituksitta
mahdollista. Ehdotukset kuitenkin selkeyttävät
nykyistä tilannetta kaiken kaikkiaan myönteisesti
ja ovat valiokunnan mielestä sopusoinnussa uskonnon ja
omantunnon vapaudesta sekä syrjimättömyydestä olevien
perustuslainsäännösten kanssa.
Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan hallintovaliokunnan
tulee arvioida, tuleeko laissa säätää jotain
4 ja 5 §:n tapaisesti siitä, keillä on
oikeus saada hautasija muiden oikeushenkilöiden ylläpitämistä hautausmaista,
vai saako tämä ainakin yksityisten hautausmaiden
osalta jäädä enemmän tai vähemmän
ylläpitäjän harkintaan.
Maksut.
Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta ja seurakuntayhtymä voivat
6 §:n nojalla periä maksuja hautasijan luovuttamisesta,
hautaamiseen liittyvistä palveluista ja haudan hoidosta.
Maksusääntelyllä on merkitystä uskonnosta
riippumattoman yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
Tämän valtiosääntöoikeudellisen
seikan turvaa 2 momentin säännös maksujen
perusteiden samuudesta kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi
tällaiselle hautausmaalle. Säännös merkitsee
perustelujen mukaan sitä, että maksuja ei voida
määritellä erilaisiksi sillä perusteella,
onko haudattava seurakunnan jäsen. Valiokunta kuitenkin
pitää hyväksyttävänä,
että maksujen perusteena otetaan huomioon jäsenyysaika
kirkossa.
Muita seikkoja
Evankelis-luterilaisen kirkon asema.
Kirkon seurakuntien ja seurakuntayhtymien näkökulmasta
ehdotukset hautaamisen sääntelystä kääntyvät
koskemaan sitä, onko perustuslain kannalta hyväksyttävää,
että ne velvoitetaan ylläpitämään
hautausmaita myös muille kuin kirkon jäsenille
ja varaamaan tähän tarkoitukseen erillisiä tunnustuksettomia
hauta-alueita.
Kirkon julkisoikeudellinen luonne merkitsee sitä, että omaisuudensuoja
perusoikeutena ei ole tällaisessa yhteydessä merkityksellinen
seikka. Kirkon maaomaisuus on historiallisesti pääosin perua
kirkon julkisoikeudellisesta asemasta. Ehdotettu sääntely
vastaa nykyistä, mutta tästä huolimatta
valiokunta pitää 22 §:n ilmentämää periaatetta
tärkeänä. Huomion arvoista on, että jos
jollakin seurakunnalla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta osoittaa
5 §:n mukaista tunnustuksetonta hauta-aluetta, tästä aiheutuva
ongelma voidaan ratkaista seurakuntien yhteistyön avulla.
Huolimatta seurakuntien ja seurakuntayhtymien luonteesta
julkisyhteisöinä tällaisella sääntelyllä voi
periaatteessa olla valtiosääntöisesti oleellista
merkitystä kirkon jäsenten uskonnonvapauden kannalta.
Lakiehdotus on kuitenkin laadittu tästäkin näkökulmasta
arvioituna tavalla, joka ei valiokunnan mielestä anna aihetta
valtiosääntöoikeudellisiin huomautuksiin.
Krematorion ylläpitäminen.
Lääninhallitus voi 17 §:n nojalla
myöntää luvan ylläpitää krematoriota.
Luvan voivat saada ne julkisyhteisöt, joilla on hautaustoimilain
mukaan velvollisuus tai oikeus ylläpitää hautausmaata,
ja ne yksityisoikeudelliset yhteisöt, joille
voidaan myöntää lupa hautausmaan perustamiseen.
Luvanvaraisuus on perusteltu tällaisessa yhteydessä,
jossa pykälän 2 momentin mukaisesti ei lisäksi
ole kysymys elinkeinotoiminnasta. — Valiokunta huomauttaa,
että ehdotuksen 8 §:ään viittaava
kohta on kirjoitettu tavalla, joka voi jättää epäselväksi uskonnollisten
yhdyskuntien ja niiden rekisteröityjen paikallisyhteisöjen
aseman mahdollisina luvansaajina.
Krematoriotoimintaa voidaan pitää osana hautaustointa,
joka puolestaan on vanhastaan seurakunnille ja seurakuntayhtymille
kuulunut julkinen tehtävä. Krematorion ylläpitäjä ei
saa 18 §:n 2 momentin johdosta luovuttaa tuhkaa, jos on
perusteltu syy epäillä, että tuhkaa käsiteltäisiin
hautaustoimilain säännösten vastaisesti. Ylläpitäjän
on pidettävä rekisteriä tuhkauksista ja
merkittävä siihen ilmoitukset tuhkan sijoituksesta.
Sääntely on merkityksellinen perustuslain 124 §:n
kannalta siltä osin kuin krematoriota ylläpitää rekisteröity
uskonnollinen yhdyskunta tai sen rekisteröity paikallisyhteisö taikka
yksityinen yhteisö tai säätiö.
Lakiehdotuksesta ei ole valiokunnan käsityksen mukaan huomautettavaa
perustuslain kannalta, kun etenkin otetaan huomioon 18 §:n
3 momentin ja 27 §:n 2 momentin säännökset.