Perustelut
Yksi asiointikortti
Kihlakunnan poliisilaitoksen antama henkilökortti voi
nykyisin olla tavallinen henkilökortti tai sähköisessä asioinnissa
tarvittavan teknisen osan sisältävä sähköinen
henkilökortti, joka on otettu säädösperusteisesti
käyttöön 1.12.1999. Sähköistä henkilökorttia
voidaan käyttää henkilöllisyyden
osoittavana asiakirjana tavallisen henkilökortin tapaan,
minkä lisäksi se on hyväksytty viralliseksi
matkustusasiakirjaksi 15 Euroopan maassa.
Poliisin antamaan henkilökorttiin sisällytetään
henkilökorttilain 1 ja 3 §:n muutosehdotusten
mukaan sähköisessä asioinnissa tarvittava tekninen
osa aina, jollei kysymys ole väliaikaisesta tai alaikäiselle
ilman huoltajien suostumusta annettavasta henkilökortista.
Tähän tekniseen osaan talletetaan Väestörekisterikeskuksen myöntämän,
väestötietolain 20 §:ssä tarkoitetun kansalaisvarmenteen
tiedot, sähköisen asioinnin edellyttämät
kortinhaltijan tunnistautumistiedot ja välttämättömät
tekniset tiedot. Henkilökortin tekniseen osaan voidaan
kortinhaltijan pyynnöstä tallettaa eri käyttötarkoituksiin
liittyviä teknisiä sovelluksia ja tietoja. Nämä voivat
3 a §:n 3 momentin mukaan olla sairausvakuutusta
koskevia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa
tarvittavia tietoja (ks. myös 4 mom.). Niiden
tallettamisesta ja merkitsemisestä henkilökortille
päättää hakemuksesta Kansaneläkelaitos.
Uudistuksen tavoitteena on, että sähköisessä asioinnissa
on käytössä yksi kortti. Uudistus ei
kuitenkaan vaikuta Kansaneläkelaitoksen nykyiseen toimivaltaan
antaa sairausvakuutuskortti eli ns. Kela-kortti.
Näiden ehdotusten valtiosääntöoikeudellinen ongelma
koskee sitä, ovatko ne sopusoinnussa perustuslain 10 §:n
1 momentissa säädettyyn yksityiselämän
suojaan kuuluvan henkilötietojen suojan kanssa. Sääntelyn
mahdollinen ongelmallisuus johtuu ennen muuta siitä, että korttiin merkitään
3 a §:n 3 momentissa tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja
ja että korttia käytetään eri tarkoituksiin.
Henkilökortin tekninen osa voidaan ja se on valiokunnan
saaman selvityksen mukaan nimenomaisesti tarkoituskin tehdä sellaiseksi,
että jokainen siihen talletettava sovellus muodostaa oman,
tavallaan suljetun kokonaisuutensa. Tällöin myös
voidaan teknisesti määritellä, ketkä kortin
lukijat voivat päästä mihinkin tietoihin. Määrittelyn
tulee itsestään selvästi vastata laeissa
olevia säännöksiä tietojensaantiin
oikeutetuista. Näin ymmärrettynä uudistus
ei ole ongelmallinen perustuslain kannalta. Henkilökorttilaissa
on valiokunnan mielestä kuitenkin tarpeen säätää se
keskeinen seikka, että eri sovellukset tietoineen tulee
tallettaa henkilökortin tekniseen osaan tavalla, joka estää oikeudettomia
käyttämästä ja lukemasta niitä.
Henkilökortin myöntämisen toimivaltakysymykset
Henkilökorttilain 6 §:n 2 momentin muutosehdotus
koskee tapauksia, joissa henkilökorttiin on tarkoitus merkitä sairausvakuutusta
koskevia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa
tarvittavia tietoja. Näiden tietojen tallettamisesta päättää Kansaneläkelaitos,
kun taas henkilökortin myöntää poliisi.
Hakemus voidaan tällaisessa tapauksessa yleensä jättää poliisin
toimipisteiden lisäksi myös sille Kansaneläkelaitoksen
paikallistoimistolle, jonka kanssa poliisi on tehnyt julkisen hallinnon
asiakaspalvelujen järjestämisestä yhteisissä palveluyksiköissä annetussa
laissa tarkoitetun sopimuksen. Jos henkilökorttihakemus
on jätetty poliisilaitokselle, poliisi toimittaa kyseisten
tietojen tallettamista koskevan pyynnön Kansaneläkelaitokselle.
Ehdotuksen tarkoituksena on, että henkilökorttihakemuksen
käsittelyyn näissä tapauksissa osallistuvista
Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoista sovitaan poliisin
ja Kansaneläkelaitoksen kesken. Tarkkaan ottaen ehdotuksen
sanamuodon perusteella on kysymys siitä, että tällöin
henkilökorttihakemus ja siihen liittyvä pyyntö 3
a §:ssä tarkoitettujen tietojen tallettamisesta
voidaan jättää paikallistoimistolle.
Kansaneläkelaitosta koskevista säännöksistä tai
laitoksen omista ratkaisuista sisäisestä tehtävienjaostaan
riippuu, millä tavoin 3 a §:n 2 momentissa tarkoitettua
Kansaneläkelaitoksen päätösvaltaa
käytetään.
Tällainen sääntelytarkoitus on täysin
hyväksyttävä, eikä siihen liity
valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellisiä näkökohtia.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin yleisesti huomiota
tarpeeseen arvioida tulevaisuudessa 6 §:n 2 momentissa
viitatun lain suhdetta perustuslakiin etenkin sen vuoksi, että laki
on säädetty ennen perusoikeusuudistusta
ja perustuslain kokonaisuudistusta.
Muita seikkoja
1. lakiehdotuksen 4 §.
Asetuksenantovaltuudessa tulee mainita
asetuksenantaja. Valiokunta kiinnittää huomiota
myös siihen, onko valtuus syytä rajoittaa koskemaan
vain Suomen kansalaista koskevia tietoja.
2. lakiehdotuksen 14 §.
Lisäysehdotuksen pykäläteksti eroaa
perusteluista ilmenevästä tarkoituksesta. Valiokunnan
käsityksen mukaan sääntelyn tulee rakentua
sille perusteluista näkyvälle ajatukselle, että rekisteriin
merkitään tiedot niistä henkilöistä,
joiden henkilökorttiin on talletettu 3 a §:ssä tarkoitettuja
tietoja.