Perustelut
Yleistä
Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus toiminnastaan vuonna 1999
on hyvin laadittu ja selkeä. Kertomuksen rakenne on viime
vuosina tehtyjen uudistusten jälkeen vakiintunut. Kertomus
sisältää perus- ja ihmisoikeuksien valvontaa
koskevan luvun, minkä lisäksi laillisuusvalvonnasta tehdään
selkoa sekä yleisesti että erikseen eri asiaryhmien
ja hallinnonalojen osalta. Kertomukseen sisältyy myös
oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot. Kertomuksesta
saa hyvän kokonaiskuvan oikeusasiamiehen toiminnasta
kertomusvuonna.
Kertomusvuoden aikana ratkaistujen asioiden määrä (2 844)
on lisääntynyt edellisvuodesta (2 361).
Samalla kanteluiden keskimääräinen käsittelyaika
on jonkin verran lyhentynyt. Vaikka oikeusmiehen käsiteltäväksi
on kertomusvuonna tullut ennätyksellisen paljon (2 708)
uusia asioita, on ratkaisemattomien asioiden (1 607)
määrä kääntynyt edellisvuoteen
verrattuna (1 743) hienoiseen laskuun. Kertomusvuonna on
tehty tarkastuksia lähes yhtä moneen kohteeseen
(63) kuin edellisvuonna (61). Kertomuksen mukaan oikeusasiamiehen
resurssien käytössä on painotettu kanteluruuhkan
purkamista, minkä vuoksi tarkastustoimintaa ei ole voitu
merkittävästi lisätä. Valiokunnan
mielestä oikeusasiamiehen toiminnassa on syytä keskittyä kanteluruuhkan
purkamiseen.
Valiokunta ei ole erikseen arvioinut oikeusasiamiehen yksittäisiä ratkaisuja
ja kannanottoja.
Perus- ja ihmisoikeudet
Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä hallitusmuotoon
lisättiin säännös siitä,
että tehtäväänsä hoitaessaan
oikeusasiamies valvoo myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien
toteutumista. Tämä oikeusasiamiehen valvontatehtävä on
säilytetty uuden, 1.3.2000 voimaan tulleen Suomen perustuslain
109 §:n 1 momentissa.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt vuoden 1995 uudistuksen
hengen mukaisena, että oikeusasiamiehen vuotuiseen
kertomukseen sisällytetään jakso perusoikeuksien
ja ihmisoikeuksien toteutumisesta (PeVM 25/1994
vp, s. 6/II). Näistä asioista
tehdään selkoa vuotta 1999 koskevan kertomuksen
kolmannessa pääjaksossa (s. 43—80).
Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta on vakiintunut
oikeusasiamiehen yhdeksi keskeiseksi tehtäväalueeksi.
Kertomuksessa todetaan perus- ja ihmisoikeuksien läpäisevän
laillisuusvalvonnan koko kentän. Laillisuusvalvonnan luonteen
johdosta kannanotoissa kiinnitetään useimmiten
huomiota viranomaisten menettelytapoihin aineellisten oikeuskysymysten
jäädessä yleensä tuomioistuimissa
ratkaistaviksi.
Oikeudellisen ratkaisun lisäksi oikeusasiamiehen kannanotto
sisältää yhä useammin oikeuspoliittisesti
painottuneita pohdintoja sekä moittivia tai ohjaavia käsityksiä perus-
ja ihmisoikeuksien huomioon ottamisesta mahdollisissa muissa samankaltaisissa
tapauksissa. Kertomuksesta ilmenee, että suurin osa (292)
kertomusvuonna annetuista toimenpideratkaisuista (343) on sisältänyt
oikeusasiamiehen tällaisen käsityksen. Moittivia
ja ohjaavia käsityksiä ei ole kertomuksessa eroteltu
tilastollisesti. Tällainen erottelu olisi valiokunnan mielestä syytä tehdä.
Telekuuntelu, televalvonta ja tekninen kuuntelu
Pakkokeinolain 5 a luvun 15 §:n mukaan sisäasiainministeriön
on annettava vuosittain eduskunnan oikeusasiamiehelle kertomus telekuuntelun
ja -valvonnan sekä teknisen kuuntelun käytöstä.
Ministeriön on annettava samanlainen kertomus myös
poliisilakiin perustuvasta teknisestä kuuntelusta. Poliisin
tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa annetun lain
5 §:n 2 momentin mukaan puolustusministeriön on
vastaavasti annettava vuosittain oikeusasiamiehelle kertomus teknisen
kuuntelun käytöstä. Kertomusvuoden jälkeen
on tullut voimaan poliisilain muutos, jonka mukaan sisäasiainministeriön
tulee antaa vuosittain eduskunnan oikeusasiamiehelle kertomus myös
peitetoiminnan käytöstä.
Perustuslakivaliokunta on toistuvasti kiinnittänyt
huomiota sisäasiainministeriön oikeusasiamiehelle
toimittaman kertomuksen puutteellisuuteen (ks. esim. PeVM
13/2000 vp). Valiokunta on saanut sisäasiainministeriöltä selvityksen
asiasta. Sen perusteella valiokunta toteaa ministeriön
ryhtyneen monipuolisiin toimiin telepakkokeinoja koskevan raportointi-
ja valvontajärjestelmän kehittämiseksi.
Valiokunta yhtyy apulaisoikeusasiamies Jonkan ehdotukseen telepakkokeinojen
käyttöä ja valvontaa koskevan tutkimuksen
teettämisestä (ks. kertomus, s. 86). Samalla on
aiheellista arvioida telepakkokeinojen käytön
teknisiä ja taloudellisia edellytyksiä.
Ratkaisuista tiedottaminen ja kertomuksen kehittäminen
Vuotta 1998 koskevasta eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksesta
antamassaan mietinnössä (PeVM 13/2000
vp) valiokunta kiinnitti huomiota oikeusasiamiehen kannanottojen
viranomaistoimintaa ohjaavaan merkitykseen ja kannusti oikeusasiamiestä kehittämään
edelleen ratkaisuistaan tiedottamista. Valiokunnan mielestä tietoverkossa
julkistamisen tuli olla säännönmukainen
yksittäisistä ratkaisuista ja kannanotoista tiedottamisen
tapa. Samalla valiokunta totesi oikeusasiamiehen kertomuksen
olevan nykyisin verraten laaja ja piti eduskunnan näkökulmasta perusteltuna,
että vuosittain annettavan kertomuksen asiasisällön
painopiste olisi tapausselostusten sijasta yleisissä ja
periaatteellisesti tärkeissä kysymyksissä.
Ylimpien lainvalvojien kertomuksiin sisältyvät
tilastot tulisi lisäksi laatia yhtenäisin perustein.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valiokunnan näkemykset
otetaan huomioon oikeusasiamiehen vuosittaista
kertomusta ja yksittäistapauksia koskevaa tiedottamista
kehitettäessä.