Yleisperustelut
Vuoden 2011 valtiopäivillä hyväksytty
laki Suomen perustuslain muuttamisesta tulee voimaan maaliskuun
alussa. Perustuslain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen
perusteluissa arvioitiin muun lainsäädännön
tarkistamistarvetta (HE 60/2010 vp,
s. 33). Nyt käsillä oleva hallituksen esitys vastaa
suurelta osin valiokunnan näkemyksen mukaan sisällöltään
aikaisemmin tehtyä arviota muun lainsäädännön
muutostarpeesta.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa 1. ja 3. lakiehdotuksen
hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Muutosehdotuksien vuoksi valiokunta ehdottaa samalla 2.
lakiehdotuksen hylkäämistä.
Yksityiskohtaiset perustelut
Laki valtioneuvostosta annetun lain muuttamisesta
5 a §. Ministerin tehtävien hoitamisen keskeyttäminen.
Säännösehdotus ministerin tehtävien hoidon
keskeyttämisestä on valtiosääntöisesti merkittävä uutuus.
Ehdotuksen mukaan valtioneuvosto voi hyväksyä muun
ministerin kuin pääministerin tehtävien
hoitamisen keskeyttämisen määräajaksi
ministerin esittämästä perustellusta
syystä.
Ministerin nimittämisestä säädetään
perustuslain 61 §:n 1 momentissa, jonka mukaan muut ministerit
(kuin pääministerin) presidentti nimittää pääministeriksi
valitun (valtioneuvoston toimikauden aikana siis pääministerin)
tekemän ehdotuksen mukaisesti. Ministerin erosta taas säädetään
tyhjentävästi perustuslain 64 §:ssä,
jonka mukaan tasavallan presidentti myöntää ministerille
eron pyynnöstä, pääministerin
aloitteesta tai sen johdosta, ettei tämä nauti
enää eduskunnan luottamusta. Lisäksi
presidentiksi tai eduskunnan puhemieheksi valittu ministeri katsotaan
eronneeksi suoraan perustuslain nojalla valintapäivästä alkaen.
Perustuslaki ei sen sijaan tunne ministerin tehtävien keskeyttämisinstituutiota.
Valiokunta katsoo, että ehdotetunlaiselle keskeyttämisinstituutiolle
on sinänsä hyväksyttäviä perusteita,
jotka liittyvät erityisesti ministerin pitempikestoiseen
sairauteen tai perhevapaista johtuvaan pidempään
poissaoloon. Tällaisissa tilanteissa olisi perusteltua
järjestää mahdollisuus, ettei ministeri
joutuisi näiden syiden vuoksi eroamaan tehtävästään.
Valiokunnan mielestä ehdotettu säännös
ja sen perustelut jättävät kuitenkin
keskeyttämismahdollisuudelle sellaista väljyyttä ja
avoimuutta, joka sopii huonosti yhteen valtioneuvoston jäsenen
keskeisen valtiosääntöisen aseman kanssa.
Sääntelystä tulisi ensinnäkin
selvästi ilmetä laissa erikseen rajatut perusteet
ministerin toimen keskeyttämiselle. Valiokunta korostaa,
että kyseeseen tulevat vain painavat perusteet, jotka on
eriteltävä laissa nimenomaisesti. Lisäksi
olisi tarpeen säätää tarkemmin
keskeyttämismahdollisuuden käyttöedellytyksistä,
kuten keskeytyksen ajallisesta kestosta, keskeytyksen mahdollisesta
jatkamisesta ja ministerin oikeudesta palata hoitamaan tehtäviään,
mahdollisesti jo ennen keskeytyksen päättymistä.
Valiokunta katsookin, että asian sääntely
vaatii vielä jatkoselvityksiä — myös
vaihtoehtoisista järjestelyistä, esimerkiksi valtioneuvoston
jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista annettua lakia
muuttamalla — ja ehdottaa sen vuoksi säännöksen
poistamista lakiehdotuksesta.
6 §. Valtiosihteeri.
Pykälään ehdotettu uusi 3 momentti
liittyy ministerin tehtävien hoidon keskeyttämiseen,
joten valiokunta ehdottaa edellä todetuista syistä momentin
poistamista.
12 §. Valtioneuvoston päätöksenteko.
Valiokunta toteaa, että toisin kuin esityksen perusteluissa
arvioidaan (s. 18/I) käsite "hallituksen kertomus"
säilyy edelleen eduskunnalle annettavia hallituksen kertomuksia
kuvaavana yleiskäsitteenä riippumatta siitä,
miten kertomusmenettelyä kehitetään ja
millaiset nimikkeet kertomuksille vastaisuudessa annetaan. Maaliskuun alusta
voimaan tuleva eduskunnalle annettavia kertomuksia koskeva perustuslain
46 §:n 1 momentti ei myöskään
aseta erityisiä vaatimuksia kertomusten nimikkeille.
24 §. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevän
ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteinen kokous.
Ehdotettu säännös tasavallan presidentin
ja pääministerin aloitteesta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
käsittelevän ministerivaliokunnan ja tasavallan
presidentin yhteisen kokouksen koolle kutsumiseksi vastaa sitä kantaa,
jonka valiokunta esitti perustuslain muuttamisesityksestä antamassaan
mietinnössä (PeVM 9/2010 vp,
s. 7/I). Samalla kannalla oli lausunnossaan myös
ulkoasiainvaliokunta (UaVL 5/2010 vp,
s. 6/I). Perustuslakivaliokunta toistaa vielä tässäkin
yhteydessä jo aikaisemmin esitetyn ulkoasiainvaliokunnan
ja perustuslakivaliokunnan yhteisen käsityksen siitä, että valtioneuvoston
ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja presidentin yhteisen
kokouksen merkitys yhteistyön muotona tulee entisestään
korostumaan (UaVL 5/2010 vp, s. 6/I
ja PeVM 9/2010 vp, s. 7/I).
Laki valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista
ja korvauksista annetun lain 2 §:n muuttamisesta
Valtioneuvostolakia koskevista valiokunnan muutosehdotuksista
johtuu lisäksi, että valiokunta ehdottaa 2. lakiehdotuksen
hylättäväksi, koska lakiehdotus käy
tarpeettomaksi.
Muuta
Valiokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota siihen,
että eduskunnalle on syytä varata riittävästi
aikaa hallituksen esitysten käsittelyyn. Tämä eduskunnan
lainsäädäntövaltaa turvaava lähtökohta
ei ole toteutunut nyt käsillä olevan hallituksen
esityksen kohdalla, sillä esitys on annettu eduskunnalle
liian myöhäisessä vaiheessa ottaen huomioon
lakien voimaantuloajankohdan.