Perustelut

Asioiden vireilletulo

Asian vireilletulo eduskunnassa on sidottu perustuslaissa säädettyyn muotopakkoon. Lain muuttamista koskeva asia voi perustuslain 70 §:n ja 39 §:n 1 momentin nojalla tulla eduskunnassa vireille hallituksen esityksenä tai kansanedustajan aloitteella taikka muulla perustuslaissa tai eduskunnan työjärjestyksessä säädetyllä tavalla. Käytännössä muu perustuslaissa säädetty tapa on vain puhemiesneuvoston perustuslain 34 §:n 3 momentin mukainen oikeus tehdä aloite eduskunnan virkamiehiä koskevan lain säätämisestä (ks. HE 1/1998 vp, s. 91/II). Menettelyyn liittyy täydennyksenä jo vanhan valtiopäiväjärjestyksen aikana Ahvenanmaan maakuntapäivien oikeus tehdä aloitteita, mikä on kirjattu myös perustuslain 75 §:n 2 momenttiin. Ahvenanmaan maakuntapäivien oikeudesta tehdä aloitteita sekä Ahvenanmaan maakuntalakien säätämisestä on voimassa, mitä niistä itsehallintolaissa säädetään. Maakuntapäivät voi itsehallintolain 22 §:n 1 momentin nojalla tehdä aloitteita valtakunnan lainsäädäntövallan piiriin kuuluvissa asioissa. Hallitus antaa aloitteen eduskunnan käsiteltäväksi. Hallitus ei voi jättää aloitetta antamatta eduskunnalle tai tehdä siihen muutoksia. Hallitus antaa aloitteen kirjelmällä eduskunnalle sellaisenaan, ja se käsitellään eduskunnassa, kuten hallituksen esitykset tai lakialoitteet. Käsillä oleva aloite on tullut eduskunnassa vireille asiankuuluvalla tavalla.

Ahvenanmaan erityisasema

Ahvenanmaan kansainvälisoikeudellinen asema on poikkeuksellinen. Kansainliiton neuvosto tunnusti 1921 Ahvenanmaan suvereniteetin Suomelle, mutta määräsi saariryhmän autonomiaa vahvistettavaksi lisätakeilla vuoden 1920 itsehallintolakiin nähden. Sääntelyä täydennettiin muun muassa vuoden 1922 ns. takuulailla. Lisäehdot pyrkivät turvaamaan lähinnä maakunnan kielellisen ja kulttuurisen ominaislaadun sekä saariryhmän demilitarisoinnin ja neutralisoinnin.

Ahvenanmaan erityisasema ilmenee perustuslain 120 §:stä. Ahvenanmaalla on itsehallinto sen mukaan kuin Ahvenanmaan itsehallintolaissa erikseen säädetään. Vuoden 1991 Ahvenanmaan itsehallintolaki varmistaa muun muassa maakunnan ruotsin kielen ja ruotsinkielisen kulttuurin suojan sekä sääntelee maakunnan ja valtakunnan lainsäädäntövallan ulottuvuudet. Lainsäädäntövalta on siten jaettu maakuntapäivien ja eduskunnan kesken. Tätä järjestelyä voidaan muuttaa vain Ahvenanmaan itsehallintolain 69 §:ssä säädetyssä vaikeutetussa menettelyssä eduskunnan ja maakuntapäivien yhtäpitävin päätöksin. Ahvenanmaan maakunnan erityisasemaa kuvastaa sekin, että maakunnalla on käytännössä oma erillinen puoluelaitoksensa. Suomen liittyminen Euroopan yhteisöön merkitsi sitä, että valtioneuvosto edustaa Ahvenanmaan maakuntaa EY:n neuvostossa sen käsitellessä myös maakunnan toimivaltaan kuuluvia asioita.

Ehdotus vaalilain muuttamisesta

Vaalilain 7 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että europarlamenttivaaleissa maa jaetaan nykyisen yhden vaalipiirin sijasta kahteen vaalipiiriin, jolloin Ahvenanmaa muodostaisi yhden vaalipiirin ja muu maa toisen vaalipiirin. Vaalilain 163 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Suomesta valitaan viiden vuoden pituiseksi toimikaudeksi Euroopan parlamenttiin 14 jäsenestä, joista yksi valitaan Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiristä. Ehdotusta on perusteltu sillä, että jäsenvaltioden siirtäessä yhä enemmän valtaa Euroopan unionille Ahvenanmaan oman edustuksen tarve lisääntyy. Unionissa vireillä olevan perustuslakisopimuksen hyväksyminen nykymuodossaan merkitsisi parlamenttien vaikutusvallan vahvistumista, mutta samalla Ahvenanmaan maakuntapäivien vaikutusvallan vähentymistä. Belgiassa prosentuaalisesti vastaavankokoisella saksalaisvähemmistöllä on edustus Euroopan parlamentissa.

EY:n perustamissopimuksen 189 artiklan mukaan Euroopan parlamentti, jossa on yhteisöksi yhdistyneiden valtioiden kansojen edustajat, käyttää sille sopimuksella annettuja valtuuksia. Suomesta valittavien edustajien määrä on 190 artiklan mukaan 14. Perustamissopimus ei määrää, miten kunkin jäsenvaltion sisällä edustajapaikat määräytyvät.

Ahvenanmaan erityisaseman kannalta aloite on ymmärrettävä. Kuitenkin ehdotetun sääntelyn mukaan Ahvenanmaan edustus Euroopan parlamentissa olisi 1 edustaja 27 000 asukasta kohden, kun taas muualla valtakunnassa suhdeluku olisi 1 edustaja 408 000 asukasta kohden. Vaikka onkin syytä ottaa huomioon Ahvenanmaan osittain oma oikeusjärjestys, sopii ehdotus perustuslakivaliokunnan mielestä huonosti suhteellisen vaalitavan vaatimukseen ja yhtäläisen äänioikeuden periaatteeseen. Kokonaisuutena arvioiden kysymys Ahvenanmaan edustuksesta Euroopan parlamentissa ei ole ratkaistavissa kansainvälisoikeudellisten periaatteiden tai perustuslain säännösten perusteella, vaan kysymys on viimekädessä poliittisesta ratkaisusta. Kun vielä otetaan huomioon se, että Bulgarian ja Romanian liityttyä Euroopan unioniin Suomen edustajien määrä vähenee Nizzan sopimuksen perusteella yhdellä ollen tämän jälkeen 13, perustuslakivaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen hylättäväksi.

Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että keskusteluja maakunnan vaikutusmahdollisuuksista Euroopan parlamentissa jatketaan eurooppalaisella tasolla (PeVL 1/2004 vp, s. 2/II). Tämä on perusteltua myös siksi, että Ahvenanmaan maakunnan erityisasema on Euroopassa ainutlaatuinen.

Muuta

Puhevalta EY:n tuomioistuimessa ja vaikutusmahdollisuudet ministerineuvostossa.

Ahvenanmaan puolelta on kiinnitetty tässä yhteydessä huomiota myös kysymyksiin maakunnan puhevallasta unionin tuomioistuimissa. Ahvenanmaan maakuntapäivien mielestä maakunnan oikeutta toimia itsenäisesti suhteessa valtakunnan viranomaisiin tulisi vahvistaa etenkin asioissa, joissa komissio on pannut vireille EY-oikeuden täytäntöönpanoa koskevan kanteen.

Perustuslakivaliokunta on aiemmin todennut, että on aiheellista jatkaa valtakunnan ja maakunnan välisiä keskusteluja ratkaisun löytämiseksi Ahvenanmaan itsehallinnollisen aseman huomioon ottamisesta sellaisissa tilanteissa, joissa EY:n tuomioistuin käsittelee maakunnan toimivallan alaan kuuluvia asioita (PeVL 9/2006 vp, s. 6/II). Ulkoasiainministeriön asettama työryhmä pohtii parhaillaan muun muassa mahdollisuuksia lisätä Ahvenanmaan puheoikeuskäytännön kehittämistä EY:n tuomioistuimessa. Työryhmän mietintö valmistuu alkusyksystä 2007.

Keskeinen päätöksentekoelin unionissa on ministerineuvosto. Valtioneuvoston piirissä on aiheellista harkita myös Ahvenanmaan vaikutusmahdollisuuksien parantamista ministerineuvostossa sen käsitellessä maakunnan kannalta tärkeitä asioita.

Toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvonta.

Maakuntapäivien aloitteessa kiinnitetään huomiota myös toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaan. Unionin jäsenvaltioissa edelleen käsiteltävänä olevan perustuslakisopimuksen I-11 artiklassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen noudattamista valvovat kansalliset parlamentit asiaa koskevan pöytäkirjan mukaisessa menettelyssä. On tärkeää turvata valtion sisäisin toimenpitein Ahvenanmaan maakuntapäivien asema tässä ns. varhaisvaroitusjärjestelmässä (PeVL 9/2006 vp, s. 6/II).