Perustelut
Väite, jonka mukaan itsehallinnollisen Ahvenanmaan
alhainen 27 000 asukkaan väestömäärä olisi
painava peruste sille, että itsehallintoalue ei kansallisen
lainsäädäntötoimen nojalla voisi
olla edustettuna Euroopan parlamentissa, on perusteeltaan täysin
väärä. Väite osoittaa haluttomuutta
hyväksyä Ahvenanmaan itsehallinnon erityistä ja
vahvaa perustuslaillista asemaa Suomen valtiomuodossa. Viittaan
jäljempänä oleviin perusteluihin.
Esimerkiksi Belgiassa suhtautuminen demokraattisiin oikeudenmukaisuusvaatimuksiin
on aivan erilaista itsehallintoalueiden luovuttaessa päätösvaltaa
Euroopan unionille. Siellä alue, jossa on runsaat 0,6 % Belgian
väestöstä, on edustettuna Euroopan parlamentissa.
Ahvenanmaalla on 0,5 % Suomen väestöstä.
Myös Tanskassa asiasta vallitsi samanlainen käsitys
Grönlannin vielä ollessa EY:n jäsen.
Jos väestöpohja edustuksen kriteerinä kärjistettäisiin äärimmilleen,
mm. Suomen mutta erityisesti Luxemburgin ja Maltan edustus vähenisi
varsin huomattavasti.
Ahvenanmaan itsehallinnon erityispiirteet
Ahvenanmaan itsehallintojärjestelmälle tunnusomaisia
ovat seuraavat perustavat erityispiirteet:
A. Itsehallinto perustuu:
1) Suomen eduskunnan toukokuussa 1920 tekemään
päätökseen, jossa tarjottiin Ahvenanmaalle
laaja itsehallinto maakunnan pitämiseksi Suomessa; Ahvenanmaan
itsehallintolaki (124/1920) ja
2) Kansainliiton neuvoston kesäkuussa 1921 tekemään
päätökseen siitä, mihin Ahvenanmaa valtiollisesti
kuuluu, ruotsinkielisyyden turvaamisesta ja huomattavasta itsehallinnosta
sekä saarten demilitarisoinnista ja neutralisoinnista.
B. Valtion delegoimaa lainsäädäntö-,
hallinto- ja budjettivaltaa voidaan tarkistaa ainoastaan samanlaisin
päätöksin eduskunnassa ja maakuntapäivillä (Ahvenanmaan
itsehallintolain (1144/1991) 69 §). Tämän
mukaisesti valta on jaettu valtion ja itsehallinnon välillä — valtio
ei voi ottaa takaisin luovuttamaansa valtiovaltaa ilman Ahvenanmaan
maakuntapäivien vaikeutetussa järjestyksessä antamaa
suostumusta.
C. Ahvenanmaalla on kokonaan Suomen puoluelaitoksesta erillinen
puoluelaitos. Tämän mukaisesti Suomen puolueet
eivät edusta Ahvenanmaan väestöä parlamentaarisesti
tarkasteltuna, ei ainakaan niillä politiikan alueilla,
joilla Ahvenanmaalla on itsehallinto.
EU-jäsenyyden vaikutukset itsehallinnolle
Siltä osin kuin valtiovaltaa on siirretty itsehallinnolle
Ahvenanmaan väestöä voivat edustaa ainoastaan
sen valitsemat Ahvenanmaan maakuntapäivät ja maakuntapäivien
valitsema hallitus, Ahvenanmaan maakunnan hallitus sekä Ahvenanmaan
puolueet. Siltä osin kuin valtakunnan viranomaisilla on
lainsäädäntö- ja hallintovalta
maakunnassa Ahvenanmaan väestöä edustavat
hallitus ja eduskunta Euroopan unionin toimielimissä.
Kun itsehallinto luovutti 1.1.1995 valtiovaltaa Euroopan yhteisöille
samassa suhteessa kuin Suomen eduskunta, Suomen hallitus ja kansa saivat
edustuksen yhteisiin päätöksentekoelimiin
EY-parlamentissa, Eurooppa-neuvostossa ja ministerineuvostoissa
sekä oikeuden valita yksi komission jäsen. Ahvenanmaan
väestö ja hallitus jäivät ilman
edustusta niillä politiikan aloilla, joilla valtiovalta
itsehallintolain mukaisesti kuuluu itsehallinnolle.
Sen sijaan kokonaan itsehallinnon perusteiden vastaisesti Suomen
hallitus ja eduskunta saivat tehtäväkseen edustaa
yhteisön toimielimissä Ahvenanmaata ja sen väestöä niillä politiikan alueilla,
jotka Suomen lain mukaan kuuluvat itsehallinnolle. Tätä itsehallinnon
kannalta kohtuutonta tilaa kutsutaan "itsehallinnon toimivallan
valumiseksi valtakunnan viranomaisille".
Mahdolliset ratkaisumallit
1) Käsittelyssä olevassa aloitteessa (M 3/2006 vp)
maakuntapäivät ehdottaa vaalilain (714/1998)
muuttamista siten, että Euroopan parlamentin vaaleissa
maa jaetaan kahteen vaalipiiriin, joista toisen muodostaisi Ahvenanmaan maakunta,
josta valittaisiin yksi edustaja Euroopan parlamenttiin.
Ottaen huomioon edellä esitetyt perusteet ja maakuntapäivien
erittäin aiheelliset perustelut sen historialliselle ja
yksimieliselle aloitteelle tulee maakuntapäivien ehdotus
vaalilain muuttamisesta hyväksyä.
2) Jollei kansalliseen ratkaisuun Ahvenanmaan itsehallinnon
edustuksesta Euroopan parlamentissa voida päästä,
hallituksen tulee pyrkiä ratkaisemaan asia EY-oikeuden
puitteissa. Valiokunta toteaa, että Ahvenanmaan itsehallinnon
rakennetta vastaavaa rakennetta, joka perustuu sen asemaan kansainvälisessä oikeudessa
siihen
kuuluvine takuineen vuodelta 1921, kansallisen lainsäädännön
mukaiseen valtiovallan jakoon ja Ahvenanmaan erilliseen kansanedustuslaitokseen
ja puoluejärjestelmään, ei tässä muodossa
esiinny muissa jäsenvaltioissa suhteessa niiden lainsäädäntövaltaa
käyttäviin alueisiin.
Kysymys Ahvenanmaalle toimivaltansa puitteissa kuuluvasta edustuksesta
unionin toimielimissä lienee tämän vuoksi
unionin toimivaltaan kuuluva ongelma, jonka selvittämisen
ja siihen ratkaisujen hakemisen pitäisi olla unionin intressissä.
Ahvenanmaata koskevalla ratkaisulla ei pitäisi olla ennakkotapauksen
vaikutusta muiden jäsenvaltioiden itsehallinnollisten yhteisöjen
kannalta, koska vastaavia kansainvälisoikeudellisia ja
valtionsisäisiä valtiosääntöisiä puitteita
sisältäviä yhdistelmiä ei esiinny
valtio-oikeudellisessa mielessä muissa maissa
kuin Belgiassa.
3) Jäsenmaiden kannalta ratkaisevimpana päätöksentekotasona
unionissa on ministerineuvosto. Belgiassa ja osittain federalistisissa
valtioissa Saksassa ja Itävallassa alueiden ministerit
saavat aseman valtioiden edustuksessa neuvoston istunnoissa.
Hallituksen tulisi selvittää, miten Ahvenanmaan
itsehallinnon edustusta voidaan näissä yhteyksissä Ahvenanmaan
toimivallan puitteissa parantaa maakunnan kannalta tärkeiden
asioiden käsittelyssä ja miten edustus voidaan
järjestää itsehallinnon kannalta mahdollisimman
kestävällä ja tyydyttävällä tavalla.