Perustelut
1, 94 ja 95 §
Mainintaa Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa
ei ole tarpeellista sisällyttää perustuslain 1 §:ään,
joten mainita tulee jättää pois.
Lissabonin sopimuksen myötä Suomen EU-jäsenyyttä voidaan
pitää kansainvälisenä sopimuksena,
jonka Suomi voi koska tahansa irtisanoa eduskunnan enemmistön
päätöksellä, joten EU-jäsenyyden
pitäminen valtiollisena perusratkaisuna ei ole perusteltua,
vaikka EU-jäsenyydellä onkin vaikutusta Suomen
täysivaltaisuuteen.
EU-jäsenyyden mainitsemisella valtiosääntömme
yhteydessä on sitä paitsi tulkinnallista potentiaalia,
ja maininta saattaisi yhdessä perustuslain pykäliin
94 ja 95 ehdotettujen muutosten kanssa antaa nykyistä väljemmät
mahdollisuudet tulkita mm. toimivallan siirrot varsinkin Euroopan
unionille siten, ettei niistä tarvitsisi päättää eduskunnassa
perustuslainsäätämisjärjestyksessä,
vaan eduskunta voisi hyväksyä toimivallan siirrot äänten
enemmistöllä tai päätöksellä, jota
on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
Nykyisen perustuslain puitteissa muun muassa Lissabonin sopimuksen
yhteydessä oli perusteltua esittää kanta,
jonka mukaan sopimuksen hyväksymisestä olisi tullut
päättää perustuslainsäätämisjärjestyksessä,
tarvittaessa lakiehdotus kiireelliseksi julistaen.
Pykäliin 94 ja 95 ei tule tehdä ehdotettuja muutoksia,
joilla entisestään helpotetaan toimivallan siirtoja
Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle
tai toimielimelle. Merkittävä toimivallan siirto
saattaa vaarantaa kansainvälisen velvoitteen muodossa valtiosäännönkin
tarkoittamia kansanvaltaisia perusteita. Siksi tällaisista
Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävistä toimivallan
siirroista tulee säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä perustuslain
73 pykälän muodossa.
39 §
Pykälään 39 ehdotetulla muutoksella
siirrettäisiin hallituksen esityksistä päättäminen
kokonaan valtioneuvostolle. Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston
kiinteä yhteistyö on kuitenkin ollut yhä viime
aikoinakin tärkeä osa Suomen poliittista kulttuuria
ja siksi ehdotettua muutosta 39 §:ään
ei voida pitää kannatettavana. Muutos etäännyttäisi
tasavallan presidenttiä varsinaisesta hallituksesta, mikä ei
ole tarkoituksenmukaista.
58 §
Ehdotusta tasavallan presidentin vallan kaventamiseksi on perusteltu
parlamentarismilla. Presidentti-instituutio on kuitenkin kansanvaltainen sekä edustuksellinen
ja vallankäyttöä myönteisellä tavalla
tasapainottava tekijä yhteiskunnassamme, eikä siten
olekaan perusteltua parlamentarismiin vedoten karsia presidentin
valtaoikeuksia 58 §:ään ehdotetuilla
muutoksilla.
Ehdotetut muutokset 58 §:ään voivat
myös osoittautua käytännössä ongelmallisiksi
ristiriitatilanteissa hallituksen ja presidentin välillä, koska
parlamentaarinen areena ei välttämättä sovellu
ristiriidan kohteina olevien asioiden käsittelyyn. Onkin
syytä epäillä, toimiiko ehdotettu 58 § käytännössä vai
päädytäänkö lopulta
perustuslain toimivaltasäännösten muuttamiseen
jo lähitulevaisuudessa. Kun tällaisia epäilyksiä herää jo
tässä vaiheessa, tulee tämänkaltaista
perustuslain muuttamista välttää.
66 §
Lissabonin sopimus on ollut voimassa vasta lyhyen aikaa, eikä sen
takia tule lähteä muuttamaan perustuslain 66 §:ää ehdotetulla
tavalla siten, että jatkossa vain pääministeri
voisi edustaa Suomea Eurooppa-neuvoston kokouksissa ja muussa valtion
ylimmän johdon osallistumista vaativassa Euroopan unionin
toiminnassa, jollei valtioneuvosto poikkeuksellisesti toisin päätä. Lissabonin
sopimuksen mukaan jäsenvaltiota Eurooppa-neuvostossa edustaa
joko valtion- tai hallituksen päämies. Suomessahan
tasavallan presidentti on valtionpäämies.
Pykälään 66 tehtävällä muutoksella
estetään se, että muutoksen voimaantultua
Suomi voisi siirtyä Lissabonin sopimuksenkin sallimaan
järjestelmään, jossa valtionpäämies
osallistuu Eurooppa-neuvoston kokouksiin valtion ainoana edustajana.
Niin kauan, kun tasavallan presidentti on Suomen valtionpäämies,
eivät tämäntapaiset muutokset tule kyseeseen.
