Käsittely
Jatkettiin yleiskeskustelua.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksyttiin
seuraava kannanotto:
Valiokunta huomauttaa siitä, että valtioneuvoston
kirjelmät U 26/2011 vp ja U 27/2011
vp ovat tietosisällöltään puutteellisia, mikä on
vaikeuttanut asioiden käsittelyä ja valiokunnan
kannan muodostamista.
Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin korostanut (PeVL 1/2011 vp)
eduskunnan tiedonsaannin ja vaikutusmahdollisuuksien merkitystä ennen
Euroopan vakausmekanismin (EVM) päätöksiä.
Nämä mahdollisuudet on turvattava myös
Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) yhteydessä.
Eduskunnan on saatava riittävä ja oikea-aikainen
tieto, jotta se voi ottaa kantaa käsiteltäviin
asioihin.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että muutokset EVM:a
ja ERVV:a koskeviin sopimuksiin voivat olla perustuslain 94 §:n
1 momentissa tarkoitetulla tavalla siten merkitykseltään huomattavia,
että eduskunnan suostumus on niille tarpeen. Lisäksi sopimusmääräykset
kuuluvat osaksi eduskunnan lainsäädäntö-
ja budjettivallan piiriin.
Valiokunta katsoo valtioneuvoston näkemystä tukien,
että perustuslain 1 §:n Suomen täysivaltaisuutta
ja kansainväliseen yhteistyöhön osallistumista
koskevat säännökset osaltaan puoltavat
sitä, että ERVV:n hallitus tekee valtioneuvoston
kirjelmässä yksilöidyt päätökset
yksimielisesti, tai niitä koskevat seikat sisällytetään puitesopimukseen,
eikä enemmistöpäätöksellä kuten
sopimusmuutosehdotuksessa esitetään.
Ehdotuksiin sisältyy mahdollisuus, että tukea
voidaan antaa kriisiin ajautuneelle maalle poikkeuksellisesti myös
ostamalla ko. valtion joukkovelkakirjoja. Valiokunta pitää tärkeänä,
että sopimuksia laadittaessa ja jatkovalmistelussa arvioidaan
tällaisen järjestelyn suhdetta perussopimuksen
bail out-kieltoon.
Edustajat Saarakkala, Kivelä ja Packalén ilmoittivat,
että he eivät voi yhtyä perustuslakivaliokunnan
enemmistön kantaan ja esittivät eriävänä mielipiteenään
seuraavan:
Maastrichtin sopimukseen sisällytettiin nykyisen Euroopan
unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 125 artikla, joka kieltää unionia
ja jäsenmaita ottamasta vastatakseen toisen jäsenmaan
velkaongelmia. Tämän nk. no-bailout -sopimuskirjauksen tehtävä oli
sitoa jäsenmaiden kädet, jottei millekään
maalle syntyisi kiusausta ajautua toisten elätettäväksi.
EVM-valtiosopimuksen ja ERVV-puitesopimuksen hyväksyminen
siis toisin sanoen edellyttäisi muutoksia Euroopan unionin toiminnasta
tehtyyn sopimukseen, minkä takia em. sopimuksia ei voidakaan
pitää EU:ssa tehtävinä sopimuksina
eikä niitä voida sisällöltään
myöskään rinnastaa EU:ssa tehtäviin
päätöksiin. Kyse on sopimuksista, joista
päättäminen perustuslain 93 §:n
1 momentin mukaan kuuluu tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnan
piiriin.
EVM- ja ERVV-sopimukset ovat merkityksellisiä perustuslain
3 § 1 momentin ja 7 luvun mukaan eduskunnalle kuuluvan
budjettivallan kannalta. Kokonaisuutena tarkastellen EVM- ja ERVV-sopimukset
ovat vaikutuksiltaan huomattavia, millä perusteella toisaalta
eduskunnan tulisi päättää niistä.
Ristiriidan johdosta EVM- ja ERVV-sopimuksista on Suomen perustuslain
kannalta toistaiseksi ongelmallista tehdä kansallisia päätöksiä,
eikä perustuslakivaliokunta voi mielestämme tulkita sopimusten
luonnetta ikään kuin parhain päin. Ongelma
ei tältä osin ole Suomen perustuslaissa, vaan
EVM- ja ERVV-sopimuksissa. On tärkeää,
ettei kansallinen perustuslakimme taivu ongelmallisten sopimusten
edessä, vaan kunnioitamme sitä ja vaadimme sellaista
päätöksentekoa myös ylikansallisella
ja kansainvälisellä tasolla, joka ei ole perustavaa
laatua olevassa ristiriidassa perustuslakimme kanssa.
Mikäli EVM- ja ERVV-sopimusten yhteydessä ongelmaksi
ei koeta niiden sisältöä, vaan Suomen
perustuslain sisältö, siinä tapauksessa
niiden tahojen, jotka haluavat EVM- ja ERVV-sopimuksista päätettävän,
on tehtävä esitys Suomen perustuslain muuttamisesta,
niin jottei synny sellaista tulkintaristiriitaa kuin nyt, jossa
ei voida yksiselitteisesti ratkaista, kumman, eduskunnan vai tasavallan
presidentin, tulisi päättää EVM-
ja ERVV-sopimusten hyväksymisestä/hylkäämisestä.
EVM-valtiosopimuksesta päättäminen
ja ERVV-puitesopimukseen tehtävistä muutoksista
päättäminen tai kokonaan uudesta ERVV-sopimuksesta
päättäminen edellyttäisivät,
että EU:n uusi perustamissopimus olisi astunut voimaan
siltä osin kuin Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt
siihen muutoksen (SEUT) 136 artiklaa koskien niin, että siihen
on lisätty uusi 3 kohta. Sen mukaan euroalueen jäsenvaltiot
voivat perustaa vakausmekanismin turvaamaan koko euroalueen rahoitusvakautta.
Vasta tämä kirjaus kumoaisi no-bail-out -kirjauksen.
Perustuslakivaliokunta ei ole antanut lausuntoa voimassa olevasta ERVV-sopimuksesta
lainkaan, kun sopimuksen hyväksymisestä aikanaan
päätettiin, joten sopimusmuutoksen tai kokonaan
uuden ERVV-sopimuksen yhteydessä on voitava kyseenalaistaa
myös koko aiempi päätöksentekoprosessi
ERVV-sopimusta koskien siihen liittyvien valtiosääntöoikeudellisten
ongelmien kannalta. Käytännössä on
kyseenalaistettava koko olemassaoleva ERVV-sopimus, samoin kuin
siihen tehtävät mahdolliset no-bail-out -sopimuskirjausta
heikentävät muutokset. Niin ikään
on kyseenalaistettava myös mahdollisesti kokonaan uusi
ERVV-sopimus, joka on ristiriidassa no-bail-out -sopimuskirjauksen
kanssa. Sama koskee EVM-valtiosopimusta, jonka hyväksymisestä Suomi
ei ole vielä edes päättänyt.
Asian käsittely valiokunnassa todettiin päättyneeksi.