Täysistunnon pöytäkirja 6/2008 vp

PTK 6/2008 vp

6. TIISTAINA 12. HELMIKUUTA 2008 kello 14

2) Pääministerin ilmoitus hallituksen politiikasta vuonna 2008 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä

Pääministerin ilmoitus  PI 1/2008 vp

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Suomen talouskehitys on viimeisten vuosien aikana ollut erittäin vahvaa, ja työllisiä oli viime vuonna keskimäärin 127 000 enemmän kuin vuonna 2004. Vuonna 2007 kasvu oli arviolta 4,5 prosenttia ja työllisyys kohentui peräti 48 000 hengellä eli noin tuhannella jokaisen viikon aikana. Vuoden lopulla työllisyysaste saavutti 70 prosentin rajan ja työttömyys painui 6,7 prosenttiin. Myös pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys ovat alentuneet merkittävästi. Parantunut työllisyys luo kaikkialle Suomeen hyvinvointia ja antaa meille mahdollisuuden kehittää suomalaisille tärkeitä palveluita ja tulonsiirtoja.

Vahva kasvu yhdessä vastuullisen menopolitiikan kanssa on puolestaan parantanut julkisen talouden tasapainoa, ja olemme voineet lyhentää valtionvelkaa merkittävästi. Meidän on hyvinä aikoina varauduttava ikääntymisestä aiheutuviin menopaineisiin. Tämä on sitä vastuullisuutta, mitä hallitukselta odotetaan. Hyvä työllisyys, kasvu sekä valtion ja kuntien omat toimet ovat parantaneet merkittävästi myös kuntien taloustilannetta.

Kansainvälisen talouden näkymät ovat kuitenkin jo selvästi heikentyneet. On arvioitu, että olemme ohittaneet Suomessa korkeasuhdanteen huipun. Yhdysvaltain talouskehitys on muodostumassa paljon ennakoitua huonommaksi kesällä kärjistyneiden asuntomarkkinaongelmien ja niitä seuranneiden rahoitusmarkkinoiden häiriöiden vanavedessä. Viimeistään levottomuus osakemarkkinoilla ympäri maailmaa osoittaa, että niin Aasian kuin Euroopankin talouskehitys on vahvasti sidoksissa USA:n talouteen. Kansainvälinen valuuttarahasto Imf on alentanut arviotaan USA:n vuoden 2008 talouskasvusta 1,5 prosenttiin ja euroalueen kasvusta myös 1,5 prosenttiin. Yhdysvaltain keskuspankki on alentanut poikkeuksellisen nopeasti korkotasoa kasvun tukemiseksi. On vielä epäselvää, miten nopeasti ja missä määrin nämä toimet auttavat.

Suomen talouskasvu ja työllisyyden kasvu hidastuvat kuluvana vuonna maailmantalouden hiipumisen mukana. Meillä ei kuitenkaan ole syytä minkäänlaiseen paniikkiin. Eri ennusteiden mukaan kasvun ennakoidaan rauhoittuvan 2,5—3 prosentin tienoille, mikä on selvästi enemmän kuin euroalueella keskimäärin tai Yhdysvalloissa. Tämä mahdollistaa työllisyyden kohentumisen ja työttömyyden alenemisen edelleen.

Hallituksen on varauduttava talouspolitiikassaan myös huonompiin vaihtoehtoihin. Kokemus osoittaa, että työllisyyden paraneminen tyssää helposti talouskasvun notkahtaessa. Seuraamme hyvin tarkkaan talouskehitystä ja olemme valmiita ajoittamaan finanssipoliittisia toimia niin, että työllisyyden vahvistuminen pystytään turvaamaan mahdollisimman hyvin. Hyvin hoidetun talous- ja työllisyyspolitiikan ansiosta hallituksella on tähän reagointiin sekä mahdollisuus että kykyä.

Talouspolitiikkamme pääkysymys ei kuitenkaan ole suhdannepolitiikka. Paljon tärkeämpää on huolehtia siitä, että kykenemme vahvistamaan talouden uudistumiskykyä. Kuten niin monet karut esimerkit osoittavat, työpaikkoja ja kokonaisia tehtaita katoaa kilpailun ja rakennemuutosten paineissa. Valtio ei voi pelastaa yksittäisiä työpaikkoja tai tehtaita, mutta valtio voi luoda edellytykset uuden kilpailukykyisen työn syntymiselle. Tässä tarvitaan jatkuvaa panostusta yrittäjyyteen ja osaamiseen sekä rakennemuutosalueita tukeviin aluepoliittisiin erityistoimiin. Hallitus onkin aktiivinen kaikilla näillä osa-alueilla.

Erityisen ajankohtaisia ovat metsäteollisuuden ja koko metsäklusterin muutospaineet. Monista eri syistä teollisuuden kannattavuus ja näkymät ovat heikot. Huolimatta valtiovallan koko ajan jatkuvista ponnisteluista on yhä olemassa uhka siitä, että tuontiraaka-aineen saatavuus heikkenee olennaisesti. Tarvitaan sekä nopeita että pitkäjänteisiä toimia puuhuollon turvaamiseksi ja koko toimialan uudistamiseksi. Hallitus päättää uusista toimista jo kehysriihessä, yliasiamies Esko Ahon johtaman työryhmän väliraportin valmistuttua.

Elinkeinotoiminnan kasvun edellytyksiä voidaan edistää panostamalla infrastruktuurin kohentamiseen ja innovaatiopolitiikkaan. Tiedämme, että nämä panostustarpeet ovat suuria. Muutostarpeet on kyettävä sovittamaan yhteen pitkällä tähtäimellä vastuullisen julkisen talouden hoidon ja kestävän kehityksen kanssa. Hallitus ottaa kantaa liikennepolitiikkaan maaliskuussa annettavassa liikennepoliittisessa selonteossa. Innovaatiostrategiassa, joka annetaan selontekona eduskunnalla kevään aikana, pyrimme vahvistamaan kysyntälähtöistä innovaatiopolitiikkaa. Näiden rinnalla hallitus tulee antamaan lukuisia koulutukseen, sosiaaliturvauudistukseen, terveyttä edistäviin toimiin tähtääviä esityksiä.

Mutta on muistettava, että niin menojen kuin verotuksenkin muutokset on mitoitettava ja kohdennettava niin, että ne eivät vaaranna vaan pikemminkin tukevat varautumista kaikkein suurimpaan haasteeseemme, väestön ikääntymiseen. Tämä on vaativa tehtävä.

Arvoisa puhemies! Ilmasto- ja energiapolitiikka on yksi tärkeimpiä aiheita kansainvälisesti. Se työllistää hallitusta niin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, EU:ssa ilmasto- ja energiapaketin käsittelyssä kuin kotimaassa ilmasto- ja energiastrategian valmistelussa ja toimeenpanossa sekä tulevaisuusselonteon valmistelussa. Samoin nämä asiat tulevat työllistämään eduskuntaa. Lisäksi on ilahduttavaa, että ihmisten tietoisuus ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt ja samoin valmius tekoihin sen hillitsemiseksi.

Ilmasto- ja energiapolitiikassa johtavina tavoitteina on oltava ensinnäkin ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen vähentämällä kasvihuonepäästöjä sekä taittamalla energiankulutuksen kasvu. Unelma siitä, että jätämme luonnon tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä tai jopa paremmassa kunnossa kuin olemme sen itse saaneet, ei saa kariutua.

Toiseksi, toimenpiteiden on turvattava Suomen ja Euroopan kilpailukyky. Kansainvälisestä ilmastosopimuksesta on saatava kattava ja kaikkia maita sitova, jotta kilpailu on reilua koko maapallolla.

Kolmanneksi, tavoitteena pitää olla energiaomavaraisuuden kasvattaminen ja energian saatavuuden turvaaminen niin, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähennetään maailmanlaajuisesti. Tästä on myös kyse muun muassa siinä, kun Euroopan unionin tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Komissio antoi tammikuun 23. päivänä laajan esityksen omasta ilmasto- ja energiapaketistaan. Esitys on varmasti unionin tämän vuoden merkittävin lainsäädäntöhanke. Suomi kävi tähän liittyen aktiivisesti neuvotteluja etukäteen komission kanssa esityksestä. Suomelle ehdotettu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoite -16 prosenttia päästökauppasektorin ulkopuolella ja uusiutuvan energian lisäämisvelvoite 9,5 prosenttia ovat vaativia, mutta mahdollisia saavuttaa. Jatkokäsittelyissä on tärkeätä varmistaa muun muassa energiaintensiivisen teollisuuden oikeudenmukainen kohtelu.

Arvoisa puhemies! Suomi on valmis tekemään oman oikeudenmukaisen osansa EU:n asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi, ja tämän takia meillä on käynnissä oman strategian valmistelu. Eduskunta saa tämän selontekona kevätkauden loppupuolella. Strategiassa on tarkoitus käydä konkreettisella tasolla läpi se, miten Suomi pystyy saavuttamaan tavoitteet niin päästöjen vähentämisessä kuin uusiutuvan energian lisäämisessä. Uusiutuvien osalta suurimmat potentiaalit ovat biomassassa, tuulessa, vedessä ja jätteessä. Energiatehokkuuden lisäämiseksi ja päästöjen vähentämisen osalta tarvitaan tehokkaampia toimia niin liikenteessä kuin asumisessa. Esimerkiksi rakennusten energiatehokkuutta koskevia määräyksiä tiukennetaan 30—40 prosentilla vielä tämän vuoden aikana. Hallitus ei sulje pois mitään päästötöntä, vähäpäästöistä tai päästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, vaan kaikkia energiamuotoja voidaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta kehittää. On kuitenkin hyväksyttävä se, että energian hinta nousee tulevaisuudessa. Se on hinta, joka meidän on maksettava paremmasta tulevaisuudesta, kun hillitsemme ilmastonmuutosta.

Arvoisa puhemies! Eduskunta tulee saamaan tänä vuonna myös kaksi suurta EU-politiikkaan ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvää esitystä. Maaliskuussa hallitus antaa esityksen Lissabonin sopimuksen ratifioimiseksi, josta päästiin sopuun viime syksynä. Sopimus on nyt jäsenmaissa ratifiointikierroksella, ja on toivottavaa, että se tulee myös voimaan. Unionin perussopimuksen uudistaminen on kestänyt liian pitkään, ja unionin on pystyttävä keskittymään itse asioihin.

Hallitus antaa alkaneen vuoden aikana myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevän selonteon. Kyse on selonteon muodossa tehtävästä pitkän ajan suunnitelmasta, jonka toteuttamiseen haetaan yli vaalikausien ajan jatkuvaa sitoutumista.

Selonteosta erillisenä määritämme jo lähiviikkojen kuluessa, millä tavalla osallistumme Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan viime keväänä ilmaisemamme kiinnostuksen mukaisesti. Tämä Nrf:n toiminnallinen konsepti on koko ajan kehittynyt viimeisten kahden vuoden aikana. Nyt toimintaan liittyvät erilaiset vaihtoehtoiset osallistumistavat ovat Natossa hahmottuneet ja edellytykset Suomen tarkemmalle kannanmääritykselle ovat olemassa.

Arvoisa puhemies! Eduskunnalle on toimitettu luettelo hallituksen esityksistä ja selonteoista, jotka on tarkoitus antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella. Tässä yhteydessä en käy sitä hallinnonaloittain tarkemmin läpi. Voin kuitenkin perustellusti todeta, että edessämme on työntäyteinen vuosi.

Arvoisa puhemies! Pyydän, että puheeni ruotsinkielinen käännös liitetään pöytäkirjaan myöhemmin.

Pääministeri Vanhasen ilmoitus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Den ekonomiska utvecklingen i Finland har under de senaste åren varit synnerligen gynnsam, och antalet sysselsatta var i fjol i genomsnitt 127 000 fler än år 2004. Tillväxten under år 2007 var enligt uppskattning 4,5 procent och antalet sysselsatta steg med så mycket som 48 000 personer, dvs. med omkring 1000 varje vecka. Vid utgången av året nådde sysselsättningen en nivå på 70 procent. Arbetslösheten hade då sjunkit till 6,7 procent. Också långtids- och ungdomsarbetslösheten har sjunkit betydligt. Den förbättrade sysselsättningen skapar välfärd i hela landet och ger oss möjlighet att utveckla tjänster som är viktiga för medborgarna och göra inkomstöverföringar.

Den starka tillväxten tillsammans med en ansvarsfull utgiftspolitik har också förbättrat jämvikten i den offentliga ekonomin och vi har kunnat göra avsevärda amorteringar på statsskulden. Under goda tider måste vi förbereda oss på det utgiftstryck som den åldrande befolkningen medför. Detta är det slag av ansvarskännande som förväntas av regeringen. Den höga sysselsättningen, tillväxten och de åtgärder som staten och kommunerna vidtagit har också kännbart förbättrat den finansiella situationen för kommunerna.

Utsikterna för den internationella ekonomin har däremot redan försvagats märkbart. Enligt bedömningar har högkonjunkturen redan kulminerat för Finlands vidkommande. Den ekonomiska utvecklingen i Förenta staterna ser ut att bli dystrare än förutspått på grund av de problem på bostadsmarknaden som tillspetsades under sommaren och de därpå följande störningarna på finansmarknaden. Oron på aktiemarknaden världen över visar att den ekonomiska utvecklingen i såväl Asien som Europa är starkt bunden till USA:s ekonomi. Internationella Valutafonden Imf har dragit ner sin prognos för USA:s ekonomiska tillväxt år 2008 till 1,5 procent och för den ekonomiska tillväxten inom euroområdet till 1,6 procent. Förenta staternas centralbank har sänkt räntan ovanligt snabbt i syfte att stöda tillväxten. Det är fortfarande oklart hur snabbt och i vilken omfattning dessa åtgärder har önskad effekt.

I Finland kommer den ekonomiska tillväxten och sysselsättningsökningen att avta under innevarande år i takt med att världsekonomin försvagas. Vi har ändå ingen som helst orsak att gripas av panik. Enligt olika prognoser kommer tillväxten att stanna på 2,5—3 procent, vilket är ett klart bättre resultat än inom euroområdet i genomsnitt eller i Förenta staterna. Detta möjliggör en fortsatt ökad sysselsättning och minskad arbetslöshet.

Regeringen bör ändå vara förberedd också på sämre alternativ inom den ekonomiska politiken. Erfarenheten visar att sysselsättningsökningen lätt bromsas upp av konjunktursvackor. Vi följer noga den ekonomiska utvecklingen och är beredda att vid rätt tidpunkt sätta in sådana finanspolitiska åtgärder som gör att sysselsättningsökningen kan tryggas i största möjliga utsträckning. Tack vare att vi har skött den ekonomiska politiken och sysselsättningspolitiken väl har regeringen både möjlighet och kompetens att reagera på detta sätt.

Den viktigaste frågan i vår ekonomiska politik är emellertid inte konjunkturpolitiken. Det är mycket viktigare att se till att vi kan stärka ekonomins förmåga till förnyelse. Så som så många dystra exempel visar försvinner arbetsplatser och hela fabriker till följd av konkurrenstrycket och omstruktureringstrycket. Staten kan inte rädda enskilda arbetsplatser eller fabriker. Men staten kan skapa förutsättningar för nya former av konkurrenskraftigt arbete. Här behövs fortlöpande satsningar på företagsamhet och kompetens och särskilda regionalpolitiska stödåtgärder i regioner som genomgår strukturomvandlingar. Regeringen är aktiv inom alla dessa delområden.

Särskilt aktuellt är trycket på förändringar inom skogsindustrin och i skogsklustret som helhet. Av många olika skäl är lönsamheten och utsikterna för industrin svaga. Trots statsmaktens oavbrutna ansträngningar hotar tillgången på importerade råvaror fortfarande att försvagas avsevärt. Det behövs såväl snabba som långsiktiga åtgärder för att trygga virkesförsörjningen och en förnyelse av hela branschen. Regeringen kommer att besluta om nya åtgärder redan under ramförhandlingarna, så snart den arbetsgrupp som leds av överombudsman Esko Aho har färdigställt sin mellanrapport.

Förutsättningarna för näringsverksamhet och tillväxt kan främjas genom ökade satsningar på infrastruktur och innovationspolitik. Vi vet att behovet av sådana insatser är stort. Behovet av förändringar måste på lång sikt anpassas till en ansvarsfull skötsel av den offentliga ekonomin och en hållbar utveckling. Regeringen tar ställning till trafikpolitiken i mars inom ramen för den trafikpolitiska redogörelsen. I och med innovationsstrategin, som ges till riksdagen i form av en redogörelse under våren, önskar vi stärka en innovationspolitik som är baserad på efterfrågan. Vid sidan av dessa kommer regeringen att överlämna till riksdagen ett stort antal propositioner i syfte att påskynda satsningarna på undervisningen, reformen av den sociala tryggheten och hälsofrämjande åtgärder.

Man måste emellertid också komma ihåg att utgifterna, liksom skatteändringarna, ska dimensioneras och riktas så att de inte äventyrar utan snarare stöder förberedelserna inför vår allra största utmaning, den åldrande befolkningen. Detta är en krävande uppgift.

Klimat- och energipolitiken är nu en av de viktigaste frågorna internationellt sett. Den sysselsätter regeringen såväl i de internationella klimatförhandlingarna och behandlingen av EU:s klimat- och energipaket som i beredningen och verkställigheten av den nationella klimat- och energistrategin och beredningen av framtidsredogörelsen. Dessa frågor kommer likaså att sysselsätta riksdagen. Det är dessutom glädjande att befolkningens medvetenhet om klimatförändringen har ökat, liksom beredskapen att göra något för att dämpa dess effekter.

De viktigaste målsättningarna inom klimat- och energipolitiken måste vara att för det första dämpa klimatförändringen och anpassa sig till den genom att minska utsläppen av växthusgaser och få den ökande energiförbrukningen att stanna av. Drömmen om att vi ska kunna lämna naturen i ett lika gott, eller till och med bättre, skick än vi själva har övertagit den får inte krossas.

För det andra måste åtgärderna trygga Finlands och Europas konkurrenskraft. Den internationella klimatkonventionen måste bli heltäckande och binda samtliga länder för att konkurrensen ska vara rättvis globalt sett.

Ett tredje mål måste vara att öka självförsörjningsgraden i fråga om energi och att trygga energitillgången på ett sådant sätt att användningen av fossila bränslen minskar på global nivå. Det är fråga om bland annat detta när Europeiska unionen har satt som mål att öka andelen förnybar energi till 20 procent fram till år 2020.

Europeiska gemenskapernas kommission överlämnade den 23 januari ett omfattande förslag till ett eget klimat- och energipaket. Förslaget är säkert unionens mest betydande lagstiftningsprojekt detta år. Finland förde aktiva förhandsförhandlingar med kommissionen om förslaget. Den minskning av utsläppen av växthusgaser utanför utsläppshandeln (-16 procent) och den ökning av förnybar energi (+9,5 procent) som Finland enligt förslaget ska åta sig är krävande, men möjliga att uppnå. I den fortsatta behandlingen är det bland annat viktigt att se till att den energiintensiva industrin blir rättvist behandlad.

Finland är redo att bära sin andel av ansvaret för att de mål som EU ställt upp ska nås och vi har därför inlett beredningen av en egen klimat- och energistrategi. Riksdagen får denna redogörelse under slutet av vårsessionen. Avsikten är att man i strategin på konkret nivå ska gå igenom på vilket sätt Finland kan nå målen både när det gäller att minska utsläppen och att öka andelen förnybar energi. De förnybara energikällor som har störst potential är biomassa, vind, vatten och avfall. För att energieffektiviteten ska kunna ökas och utsläppen minskas krävs det effektiva åtgärder såväl inom trafiken som boendet. Som exempel kan nämnas att bestämmelserna om byggnaders energiprestanda kommer att skärpas med 30—40 procent redan i år. Regeringen utesluter ingen utsläppsfri, utsläppssnål eller med tanke på utsläpp neutral, hållbar och i fråga om kostnadsstrukturen lönsam produktionsform, inte heller kärnkraft, utan alla energiformer bedöms med tanke på hela samhällets bästa. Vi måste dock godkänna det faktum att energipriset stiger i framtiden. Det är det pris vi måste betala för en bättre framtid när vi försöker hejda klimatförändringen.

Riksdagen kommer i år också att få ta emot två stora propositioner som har samband med EU-politiken och utrikes- och försvarspolitiken. I mars överlämnar regeringen sin proposition om ratificering av Lissabonfördraget, som man enades om senaste höst. Fördraget håller som bäst på att ratificeras i de olika medlemsländerna och det är önskvärt att det också träder i kraft. Förnyandet av unionens grundfördrag har dragit ut på tiden alltför länge, och unionen måste nu få koncentrera sig på sina egentliga uppgifter.

Regeringen överlämnar under detta år också en säkerhets- och försvarspolitisk redogörelse. Det är fråga om en långsiktig plan i form av en redogörelse och avsikten är att engagemanget att genomföra den ska sträcka sig över valperioderna.

Separat från redogörelsen fastställer vi redan under de kommande veckorna på vilket sätt vi kommer att delta i den verksamhet som kompletterar Natos snabbinsatsstyrkor i enlighet med det intresse för saken som vi uttalade under vårvintern ifjol. Det operativa konceptet för Nrf har genomgått en fortlöpande utveckling under de senaste två åren. De olika alternativa sätten att delta i verksamheten har hittat sin form inom Nato, och det finns nu förutsättningar för ett närmare ställningstagande för Finlands vidkommande.

Riksdagen har mottagit en förteckning över de propositioner och redogörelser som regeringen har för avsikt att överlämna till riksdagen under vårsessionen. Jag tänker inte i detta sammanhang gå igenom dem närmare enligt förvaltningsområde. Jag kan dock med fog konstatera att vi har ett arbetsfyllt år framför oss.

​​​​