Täysistunnon pöytäkirja 65/2011 vp

PTK 65/2011 vp

65. TIISTAINA 8. MARRASKUUTA 2011 kello 14.01

1) Pääministerin ilmoitus huippukokouksesta ja ajankohtaisesta tilanteesta Euroopan taloudessa

Keskustelu

Pääministerin ilmoitus  PI 2/2011 vp

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Eurooppalaisten valtioiden talous horjuu. Kyse on laajasta luottamuspulasta taloutensa huonosti hoitaneiden valtioiden velanmaksukykyä kohtaan. Kriisimailla on itsellään suurin urakka tehtävänä, mutta myös Kansainvälisen valuuttarahaston, EU:n ja euroalueen toimet ovat tarpeen pyrkiessämme hallitsemaan kriisiä. Tämä on tärkeää siksi, että välttyisimme sen seurauksilta suomalaiseen talouteen ja työllisyyteen.

Samalla, kun torjutaan akuuttia kriisiä, on syytä analysoida siihen johtaneita syitä. Näin voimme tehdä toimia tulevien kriisien estämiseksi. Suurimmat syypäät ovat kriisimaat itse. Elintason ja hyvinvoinnin rakentaminen alati kasvavan lainan varaan on tie, joka tulee lopulta päähänsä. Kansainvälisen finanssikriisin aikana ensimmäisenä vaikeuksiin joutuivat euron ulkopuoliset maat. Nyt vaikeuksissa ovat samoista vaivoista kärsineet euromaat.

Euroalueen rakenteessa on omat syynsä kriisiin. Valuutta-alueen luoma luottamus kyllä suojasi heikkojakin jäsenmaita finanssikriisin ensiaalloilta. Euroalueen suojissa ne olivat kuitenkin saaneet aivan liian halpaa lainarahaa. Velkaannuttiin massiivisesti lisäämällä tulonsiirtoja ja etuuksia lainarahalla eikä pidetty samalla talouden pohjasta huolta.

Oli olemassa illuusio, että euroalueen maa ei voisi ajautua maksukyvyttömäksi. Siksi pankit, vakuutusyhtiöt ja muut rahoituslaitokset antoivat velkarahaa erittäin matalilla koroilla, kun valtiot sitä pyysivät. Kyse ei siten ollut suurten riskien toiminnasta tai ahneudesta. Euromaille lainaamista pidettiin päinvastoin riskittömänä matalan tuoton toimintana. Samalla euroalueen velkakirjat toimivat loputtomasti keskuspankkirahoituksen vakuuksina. Tämän yhdistelmän tuoma helppo raha houkutti päättäjiä enemmän kuin aitoa kilpailukykyä ja kasvua luovat vaikeat päätökset. Mitta tuli täyteen, ja kurssin on muututtava.

Eurooppa-neuvostossa ja eurohuippukokouksessa 26.10. teimme päätöksiä akuutin talouskriisin ratkaisemiseksi sekä päätöksiä, joilla pyritään estämään vastaavien kriisien syntyminen. Päätimme pelisäännöistä, joilla omistajat ja valtiot pääomittavat pankkejaan, sekä pääsimme sopuun Kreikan tilanteen vaatimasta yksityisen sektorin velkajärjestelystä. Lisäksi teimme päätöksiä talouspolitiikan kurin ja euroalueen hallinnon parantamiseksi.

EU:n tasolla tehtävät talouskriisiin liittyvät toimet voi jakaa kolmeen osaan. Näitä ovat akuutin kriisin taltuttaminen, tulevan talouskurin tiukentaminen sekä talouskasvun edistäminen.

Näistä kolmesta akuutti kriisi tulee hoitaa nopeasti. Sen toimiin kuuluvat Kreikan tilanteen ratkaisu, pankkisektorin suojaaminen sekä muiden kriisimaiden suojaaminen. Kreikan tilanteen vaikutus ja kriisivalmius lisäävät painetta muita maita ja finanssilaitoksia kohtaan. Olisi väärin, jos oikeita asioita tehnyt maa kaatuu yleisen epävarmuuden vuoksi. Ei ole myöskään oikein, jos syytön pankki tai sen rahoittama yritys kärsii turhaan tilanteesta.

Eurohuippukokouksessa pääsimme sopuun Kreikan velkajärjestelystä. Yksityinen sektori kantaa nyt oman osansa Kreikan velkatalkoissa. Yksityisen sektorin Kreikan-sijoituksia leikataan noin 50 prosenttia. Tämä vähentää Kreikan julkista velkaa noin 100 miljardilla eurolla. Lisäksi päätettiin kreikkalaisten pankkien tukemisesta osana Kreikan vakautusohjelmaa. Nyt viimeistään on selvää se, että suomalaisessakin keskustelussa tarjottua ihmelääkettä velkasaneeraukseen ja piikki kiinni -mallia ei ole olemassa. (Timo Soini: Onhan!) Velkajärjestely päinvastoin kasvattaa meidänkin vastuitamme.

De åtgärder som måste vidtas mot finanskrisen på EU-nivå kan delas in i tre punkter: att stävja den akuta krisen, att skärpa den framtida finansiella disciplinen och att främja den ekonomiska tillväxten.

Den akuta krisen måste skötas snabbt. Till dessa åtgärder hör att lösa Greklandssituationen, att skydda banksektorn och att skydda andra krisländer mot följderna av läget i Grekland. Det är inte rätt att ett land som vidtagit riktiga åtgärder går omkull på grund av den allmänna ekonomiska osäkerheten. Det är inte heller rätt att en oskyldig bank eller ett företag som finansierats av en sådan bank blir lidande.

Under euroländernas toppmöte nådde vi enighet om en grekisk skuldnedskrivning. Den privata sektorn bär nu sitt eget ansvar när det gäller att betala de grekiska skulderna. Den privata sektorns placeringar i Grekland skrivs ned med 50 procent. Detta minskar Greklands offentliga skuld med cirka 100 miljarder euro. Dessutom beslutade vi om stöd för de grekiska bankerna som en del av det grekiska stabiliseringsprogrammet.

Senast nu står det klart att det inte existerar någon mirakelmedicin i form av skuldsanering och kreditstopp, vilket figurerat i debatten även i Finland. Tvärtom ökar skuldnedskrivningen våra egna ansvarsförbindelser.

Kreikka tarvitsee lainaa velkojen leikkauksen jälkeenkin, eikä se sitä vielä markkinoilta saa. Hyvät ystävät, jos näin vaikeaan ja vaikutuksiltaan monisyiseen kriisiin olisi helppoja ja halpoja ratkaisuja, niin niitä olisi jo käytetty. Jos antaa mennä -asenne olisi suomalaisen työntekijän, eläkkeensaajan ja koulussa tai päiväkodissa käyvän tulevan veronmaksajan etu, niin olisi annettu mennä jo. Mutta niin ei ole. Vastuuta on kannettava silloinkin, kun se on vaikeaa.

Viime päivien tapahtumat Kreikassa ovat äärimmäisen valitettavia. Euromaiden huippukokouksessa saavutetut, luottamusta vahvistavat tulokset kokivat vakavan kolauksen. Luottamuksen rakentaminen on aloitettava alusta. Kreikan ohjelma täytyy toteuttaa riippumatta siitä, kuka uutta hallitusta johtaa. Luottamusta Kreikkaan eivät voi palauttaa muut kuin kreikkalaiset itse.

Arvoisa puhemies! On väitetty, että kriisimaiden tukeminen lainoituksen avulla ei toimi. Minusta tämä on väärä arvio. Lainapaketeilla ei pelasteta ketään. Ainoastaan valtiot itse voivat pelastaa itsensä. Lainapaketeilla on voitu ostaa maille aikaa tehdä oikeat toimet ja välttää lopullinen kaatuminen. Lainoitus toimii, jos maa itse haluaa pelastua.

Kun kyse on ensisijaisesti luottamuspulasta, niin tuon luottamuksen voi lopulta taata vain maa itse. Siihen ei vaikuta se, onko maa ohjelmassa vai ei. Meillä on hyvin erilaisia esimerkkejä tästä. Eurohuippukokouksessa totesimme etenkin Irlannin edenneen todella lupaavasti sopeutusohjelman toteuttamisessa. Irlanti on tehnyt vaadittavat toimet ja jopa enemmän. Se on rakentanut luottamusta toiminnallaan ja avoimuudellaan. Kreikka on toinen ääripää. Ohjelmasta riippumatta koko ajan on tehty liian vähän ja liian myöhään.

Euroalueen ulkopuolelta hyvän esimerkin nopeasta luottamuksen palauttamisesta omilla toimillaan ovat antaneet myös Baltian maat. Sama pätee myös Isoon-Britanniaan, jonka alijäämä ja lainamäärä ovat Euroopan suurimpien joukossa. Nopea reagointi ja luottamus poliittiseen järjestelmään ovat rakentaneet luottamuksen myös markkinoilla. Myös Ranskan eiliset päätökset pienentää valtiontalouden vajettaan 100 miljardilla eurolla viidessä vuodessa olivat oikeita.

Sitten on niitä, joilla on tekemistä luottamuksen saavuttamiseksi. Eurohuippukokouksen julkilausumassa kiinnitettiin erityishuomio Espanjaan ja Italiaan. Espanjassa onkin saatu paljon aikaan, mutta markkinoita on vaikea vakuuttaa tuloksista. Italian osalta suurin ongelma on päätöksenteon horjuvuus. Jos uudistuksia perutaan siten, että ne aletaan kokea tyhjiksi lupauksiksi, luottamusta on vaikea vahvistaa. Markkinoiden luottamuspulan korjaamiseksi tarvittaisiin hyvin määrätietoista sitoutumista ja etupainotteisia uudistustoimia.

Euroalueen julkilausumassa Italiaa kehotetaankin vahvistamaan rakenneuudistuksille ja vakauttamisstrategialle kunnianhimoinen aikataulu. Italian korkotaso on lyönyt aiemmat ennätykset. Jotta Italia kykenee uusimaan lainojaan, on sen osoitettava läpinäkyvästi kykenevänsä toteuttamaan pilkuntarkasti sopeutumisohjelmansa. On vaikea nähdä, että meillä Euroopassa olisi resursseja ottaa Italian kokoinen maa lainaohjelman piiriin. (Timo Soini: Mutta ottaisitte kyllä!)

Vakauden palauttaminen euroalueelle tulee olemaan pitkäaikainen hanke. Tästä syystä myös EU-tasoista talouspolitiikan koordinaatiota täytyy nyt uudistaa. Erityisesti ohjelma- ja alijäämämaiden talous- ja finanssipolitiikan päätöksentekoa tulee seurata entistä tiiviimmin, jotta poikkeamisiin ja lipsumisiin voidaan puuttua mahdollisimman varhain. Koordinaation tiivistäminen ja vakausmekanismien olemassaolo eivät poista jäsenvaltioiden omaa vastuuta omasta taloudestaan. Lainansaannissa on kyse markkinoiden luottamuksesta. Markkinat eivät ole hyvä tai paha, vaan looginen toimija. On lopulta melko yksinkertaista ymmärtää niiden toimintaa. Kysyt vain itseltäsi, millä korolla säästöjäsi eri maille lainaisit ja mistä erot johtuvat.

Arvoisa puhemies! Tilanne vaatii, että varaudumme käyttämään väliaikaisen vakausrahaston varoja ennakoivasti ja mahdollisimman tehokkaasti. (Kari Rajamäki: Ei ainakaan Italiaan!) Ennakoivin ja tiukan ehdollisin toimin pyrimme estämään kriisin leviämisen Kreikasta muihin euroalueen maihin. (Timo Soini: Saako lisää vakuuksia?)

Eurohuippukokouksessa päätimme ERVV:n kapasiteetin laajentamisesta takausvastuiden määrää kasvattamatta. ERVV:tä näin vivuttamalla loimme mahdollisuuden toteuttaa niin sanotun palomuurin vaarassa olevien maiden suojaksi. Tarkoitus on suojata markkinapaineesta kärsiviä valtioita ennakollisesti, jotteivät ne kaatuisi toisten autettavaksi. Tavoitteena on, että vivutuksen avulla ERVV:n olemassa olevia varoja saataisiin käyttöön nykyistä enemmän. Tähän liittyy paljon teknisiä ja juridisia ongelmia, jotka on ratkaistava.

Suomi ajoi huippukokouksen päätöksiin sisään ERVV:n resurssien vahvistamisen Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kautta. Näin kasvavat taloudet saataisiin mukaan vahvistamaan ERVV:tä. Vaatimuksemme oli johdonmukainen. Suomi on ensimmäisestä Kreikan lainaohjelmasta lähtien vaatinut IMF:n mukanaoloa kriisin ratkaisemisessa. Voin todeta, että ilman Suomen työtä IMF ei olisi ollut mukana alusta saakka. Se olisi tarkoittanut kapeampia harteita ja suurempaa vastuuta myös suomalaisille veronmaksajille.

Pankkisektorin vakauden turvaaminen on välttämätöntä yritysten ja kotitalouksien lainansaannin turvaamiseksi. Päätimme huippukokouksessa Suomen linjan mukaisesti, että mahdolliset pankkien pääomitukset tulee tehdä ensisijaisesti yksityisen sektorin eli omistajien toimesta, toissijaisesti kotivaltioiden toimesta ja vasta ehdottomasti viimeisenä vaihtoehtona ERVV:n kautta. (Eduskunnasta: Itse hyväksyitte!) Lisäksi tarvitaan valtioiden takauksia pankkien varainhankinnalle. Tällä pyritään estämään luottolaman syntyminen, jolla olisi vaarallisia seurausvaikutuksia terveille yrityksille, pankeille ja työpaikoille. Takaukset eivät ole yhteisvastuullisia. Jokainen jäsenvaltio vastaa niistä itse.

Kaikki mahdollinen julkinen tuki pankkisektorille tulee olemaan tiukan ehdollista. Pankkien tulee rajoittaa palkkioiden ja osinkojen maksamista. Samalla toteutetaan toimia rahoitusmarkkinoilla. Valvontaa on siirretty kansalliselta tasolta osin EU-tasolle, ja transaktioveron valmistelu ja käyttöönotto etenevät.

Arvoisa puhemies! Toinen kokonaisuus ongelman ratkaisussa liittyy euroalueen jäsenmaiden talouskurin vahvistamiseen. Jokainen on jatkossakin vastuussa omasta taloudenpidostaan, mutta etsimme ratkaisuja, joissa voisimme yhdessä puuttua huonon taloudenpidon maan toimintaan ja näin välttää nykyisen tilanteen, missä yhden ongelmat koituvat kaikkien ongelmiksi.

Tammikuussa astuu voimaan talouspolitiikan koordinaatiota koskeva lainsäädäntöpaketti, niin sanottu sixpack. Se tuo parannuksen moniin Vakaus- ja kasvusopimuksen ongelmakohtiin ja antaa unionille mahdollisuuden puuttua myös jäsenvaltioiden rakenteellisiin ongelmiin. Lainsäädäntöpaketti sisältää tehokkaammat menettelyt ja uskottavammat sanktiot. Esimerkkinä tehokkaasta uudesta sanktiosta on korollinen talletus, jonka tietyt raja-arvot ylittävä jäsenvaltio joutuu tekemään. Jatkossa päätökset tietyistä sanktioista tehdään määräenemmistön sijaan käänteisellä määräenemmistöllä, joten niistä on aiempaa hankalampi luistaa.

Mielestäni ongelmamaiden on jatkossa esitettävä konkreettinen toimintasuunnitelma budjetin tasapainottamiseksi. Vaadin, että komissio esittää tiukkenevaa valvontaa ongelmamaille. (Timo Soini: Isoveli valvoo!) On tärkeää, että komissio käyttää uusia välineitä tehokkaasti ja aikailematta hyväkseen. Lisäksi jäsenmaiden ministereiden on käytettävä vertaispainetta, jotta voidaan kiinnittää huomiota tiettyjen ongelmamaiden ongelmiin. Jatkossa meillä on mahdollista turvautua sanktioihin jo siinä vaiheessa, kun jokin jäsenvaltio poikkeaa kaidalta tieltä eli itse itselleen asettamaltaan sopeutusuralta.

Myös markkinoiden paine on entistä voimakkaammin pakottanut huonon taloudenpidon maat ryhtymään usein kipeisiin uudistus- ja korjaustoimiin. Markkinapaine kasvaa entisestään, kun saamme pysyvän vakausmekanismin EVM:n voimaan. Sopimukseen kuuluu mahdollisuus velkajärjestelyistä euroalueella. Suomi ajoi velkakirjoihin tätä koskevat yhteistoimintalausekkeet. Selkeä mahdollisuus menettää rahansa pakottaa lainanantajan hinnoittelemaan todellisen riskin euroalueen valtionlainoihin. Tämä lisää painetta poliitikkojen harteille harjoittaa tervettä ja luottamusta herättävää talouspolitiikkaa. (Timo Soini: Eurobondit!) Toisaalta tällä järjestelyllä tuomme aidon markkinatalouden säännöt velkakirjamarkkinoille.

Vakaus- ja kasvusopimus olisi toiminut aivan toisella tavalla, jos lähtötilanteessa jäsenvaltioiden julkiset taloudet olisivat olleet tasapainossa, kuten sopimus edellyttää. (Timo Soini: Miksi ei ollut?) Näin ei ollut, eikä jäsenvaltioihin kohdistunut korjauspainetta sen enempää unionin kuin markkinoidenkaan taholta. Vasta talouskriisi muutti tilanteen. Jäsenvaltioiden on jatkossa sisällytettävä Vakaussopimuksen tavoitteet kansallisiin budjettimenettelyihinsä.

Arvoisa puhemies! Se, miten näillä uudistuksilla kyetään vakuuttamaan markkinat, riippuu ratkaisevasti komission aktiivisuudesta. Suomi on vaatinut talouskomissaarille itsenäisempää asemaa suhteessa jäsenvaltioihin ja muuhun komissioon. Tämä on korostuneen tärkeää, kun komissio valvoo jäsenmaiden järkevää taloudenpitoa.

Eurohuippukokouksen julkilausumassa myös todetaan, että jokaisen euroalueen jäsenvaltion on hyväksyttävä tasapainoista julkisen talouden rakenteellista rahoitusasemaa koskevat säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöä vuoden 2012 loppuun mennessä. Tämä tapahtuisi mieluiten perustuslain tai vastaavalla tasolla. Tämä vastaa sinänsä Suomen omia finanssipolitiikan tavoitteita. Kukaan ei liene eri mieltä siitä, että tulojen ja menojen tulee olla keskipitkällä aikavälillä tasapainossa. Olemme nähneet Kreikassa, mihin sen laiminlyönti johtaa. Tämä ei myöskään estä suhdannepolitiikkaa. Taantumassa voi jatkossakin elvyttää. Pitää vain olla päätökset elvytyksen purkamisesta suhdanteiden parantuessa. Samalla pitää olla valmius maksaa velkaa pois parempina aikoina. On eri asia, kuinka sääntö tulee kirjata kansalliseen lainsäädäntöön. Meidän on syytä tutkia, millainen budjettisääntö toimisi meidän oloissamme parhaiten.

Herra puhemies! Eurohuippukokouksessa sovittiin selvittää tarve tehdä muutoksia perussopimuksiin julkisen talouden kurin parantamiseksi. Mielestäni perussopimusten muuttaminen ei ole ensisijainen keino eikä sen avulla voida ratkaista akuutteja kriisejä. Suomi on tässä asiassa kuitenkin käytännönläheinen, ja harkitsemme myös tarpeen mukaan perussopimusten muuttamista. Jos prosessi käynnistyy, on tärkeää, että se rajataan vain talous- ja rahapolitiikkaa koskeviin kysymyksiin. (Timo Soini: Saako kansa äänestää?)

Kolmas kokonaisuus liittyy kilpailukykyä ja kasvua vahvistaviin toimiin. Tämä tarkoittaa muun muassa EU:n sisämarkkinoiden maksimaalista hyödyntämistä erityisesti suurimman kasvupotentiaalin omaavien sektoreiden, kuten digitaalisten sisämarkkinoiden, osalta. Talouskriisin myötä maiden on välttämätöntä sitoutua rakennemuutoksiin, joilla parannetaan kilpailukykyä. On voitava mitata kilpailukykyä konkreettisilla mittareilla koko unionin alueella. On pystyttävä näyttämään, millä sektoreilla kullakin maalla on parannettavaa ja ehkä muilta myös opittavaa. Näin voidaan vahvistaa vertaispainetta ja käyttää poliittisia sanktioita. Ei ole sattumaa, että juuri heikon kilpailukyvyn maat ovat nyt suurimmissa vaikeuksissa. Kilpailukyvyn seuranta on otettava vakavaksi osaksi euroryhmän ja euroalueen päämiesten työtä. Tätä työtä voidaan tehdä olemassa olevan talouden ohjausjakson ja Euro plus -järjestelyn puitteissa.

Työn ja työvoiman tarjontaa on parannettava. Työn hintaa ei saa hinnoitella yli. Ihmisiä ja yrityksiä on kannustettava työntekoon ja investointeihin. Julkisen sektorin on parannettava tuottavuuttaan. Tarvitsemme parempia, terveempiä ja pidempiä työuria jne.

Arvoisa herra puhemies! Juuri näitä samoja asioita myös Suomi tarvitsee. Vaikka Suomi on taloudellisesti suhteellisen vahvassa asemassa, niin se ei ole saavutettu etu. On turha kuvitella, että julkinen taloutemme pysyy vahvana itsestään. Tosiasiassa se heikkenee nopeaa vauhtia. Ja lähitulevaisuuden ikääntymisen haasteet vain vauhdittavat kehitystä.

On turha kuvitella, että Suomi olisi kaikissa tilanteissa jollakin tavalla turvassa markkinapaineilta, varsinkin kun talousnäkymät ovat epävakaat. Kyllä, kaikki puhuttu luottamuksen säilyttämisestä omin toimin pätee myös mitä suurimmissa määrin meille Suomeen. Kolmen A:n luottoluokituksemme on ansaittava. Vain se varmistaa, että emme heitä hyvinvointiimme tarkoitet-tuja verovaroja markkinavoimille kohonneiden korkokustannusten muodossa. Hallitusohjelman perälaudat on suunniteltu kääntämään valtion velkaantuminen lasku-uralle sekä huolehtimaan kolmen A:n statuksestamme kaikissa olosuhteissa. Vaikka ensi vuoden budjetissa tasapainotamme taloutta, on meidän oltava valmiita tekemään tarvittaessa lisää rakenteellisia ja finanssipoliittisia sopeutustoimenpiteitä.

Talouden sopeuttaminen on aina vaikeaa, mutta olen varma, että tavalliset suomalaiset ymmärtävät sen välttämättömyyden. Me olemme olleet ylpeitä siitä, että olemme viime laman jälkeen saaneet rakennettua maastamme yhden maailman parhaista hyvinvointiyhteiskunnista ja vahvimmista talouksista. Se ei tapahtunut itsestään vaan kovalla työllä. Nyt meidän on tehtävä se uudestaan, jotta voisimme olla myös jatkossa ylpeitä maastamme ja luottaa sen tulevaisuuteen.