Täysistunnon pöytäkirja 81/2004 vp

PTK 81/2004 vp

81. TIISTAINA 22. KESÄKUUTA 2004 kello 10

3) Pääministerin ilmoitus Eurooppa-neuvoston kokouksen johdosta

Pääministerin ilmoitus  PI 3/2004 vp

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Euroopan unionin uudistaminen astui ratkaisevan askeleen eteenpäin myöhään perjantai-iltana, kun hallitustenvälinen konferenssi pääsi sopimukseen perustamissopimusten uudistamisesta. Tämä viimeisin kehitysvaihe oli alkanut välittömästi Nizzan sopimuksen jälkeen, joten töitä ehdittiin tehdä melkein kolme vuotta ennen loppuhuipennusta.

Joulukuun epäonnistumisen jälkeen tämän nyt saadun sopimuksen arvo ja merkitys on helppo nähdä. Neuvottelujen epäonnistuminen nytkin olisi johtanut unionin olemassaolonsa pahimpaan kriisiin. Irlannille pitää antaa tunnustus vaikeiden neuvottelujen hoitamisesta niin, että kaikki 25 unionimaata saattoivat hyväksyä sopimuksen yksimielisesti. Puheenjohtajamaan tehtävä ei totisesti ollut helppo.

Suomessa unionin uudistamiseen liittyvät päätökset tehtiin aiempaan tapaan pääosin konsensushengessä. Kaikissa vaiheissa valtioneuvoston ja eduskunnan välinen yhteistyö oli tiivistä. Erityinen kiitos kuuluu suurelle valiokunnalle ja ulkoasianvaliokunnalle, joiden kanssa yhteydenpito ja yhteistyö toimivat saumattomasti viime viikonlopun välillä tiukkojenkin neuvottelujen aikana, kuten koko näiden sopimusneuvottelujen kestäessä.

Neuvottelujen päättymisen jälkeen on saavutetun sopimuksen arvioinnin ja sen voimaansaattamisen aika. Sopimus astuu voimaan vasta, kun se on ratifioitu kaikissa EU-maissa kunkin oman valtiosäännön edellyttämällä tavalla. Tähän mennessä ainakin neljä EU-maata on ilmoittanut vievänsä sopimuksen kansanäänestykseen, neljä maata harkitsee asiaa vakavasti ja aika monissa keskustelu on avoin. Meillä Suomessa ratifiointi edellyttää eduskunnan päätöstä. Perustuslakivaliokunta määrittää erikseen, minkälaisella enemmistöllä ratkaisu on tehtävä, ja mahdollisen neuvoa-antavan kansanäänestyksen tarve arvioidaan yhdessä.

Arvoisa puhemies! Suomen kannalta saavutettu sopimus on kokonaisuudessaan varsin hyvä, ja voin varauksetta suositella sen hyväksymistä. Sen perusrakenne pohjautuu konventin tulokseen, joka merkitsi valtaosaltaan parannusta nykytilaan verrattuna. Selkeyden ja ymmärrettävyyden kannalta on tärkeää, että siinä kaikki nykyiset perustamissopimukset on koottu yhdeksi helpommin ymmärrettäväksi sopimukseksi. Tulevaisuudessa kansalaiset saavat paljon nykyistä helpommin selkoa siitä, kuinka unionissa asioista päätetään ja kuka päätökset tekee. Tämä on paljon parempi sopimus kuin aikaisempi sopimusviidakko.

Ärade talman! Unionens procedurer för beslutsfattandet har förenklats och befogenhetsfördelningen mellan unionen och medlemsländerna har klarlagts. Den så kallade kompetenskompetensen, det vill säga makten att besluta om befogenhetsfördelningen, kvarstår hos medlemsstaterna. Unionens befogenhet är även i fortsättningen en överlåten befogenhet. Unionen har bara den befogenhet som medlemsländerna har gett den. I fördragstexten har nu uttryckligen skrivits in en princip om att den befogenhet som inte överlåtits till unionen hör till medlemsstaterna. Även möjligheten att träda ut ur unionen har nu skrivits in i fördraget.

Unionin päätöksentekojärjestelmiä on yksinkertaistettu, unionin ja jäsenmaiden välistä toimivaltajakoa on selkeytetty. Kompetenssikompetenssi eli valta määrätä toimivallan jaosta säilyy jäsenvaltioilla. Unionin toimivalta on tulevaisuudessakin luovutettua toimivaltaa; sillä on vain se toimivalta, jonka jäsenvaltiot ovat sille antaneet. Sopimustekstiin on nyt nimenomaisesti kirjattu periaate, jonka mukaan muu kuin unionille luovutettu toimivalta kuuluu jäsenvaltioille. Samoin eroamismahdollisuus unionista on nyt kirjattu sopimukseen.

Sopimuksessa toteutuvat monet Suomen päämäärät unionin suhteen. Nykyinen pilarijako poistuu, ja unionista tulee yksi yhtenäinen oikeushenkilö. Kansalaisten perusoikeuksia vahvistetaan sisällyttämällä perusoikeuskirja perustuslailliseen sopimukseen sekä mahdollistamalla unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Nämä saavutukset ovat tärkeitä kaikille EU-maille ja niiden kansalaisille, myös Suomelle ja meille suomalaisille.

Konventin esitys oli kuitenkin vain ehdotus hvk:n työn pohjaksi. Konventtia ei perustettu esittämään sitovia ratkaisuja, vaikka jotkut sen työn loppuvaiheessa ja konventin päätyttyä halusivatkin niin tulkita. Sen vuoksi — ja kun konventin esitykseen jäi eräiltä osin puutteita — oli oikea hvk tarpeen. Olen edelleen vakuuttunut siitä, että teimme aivan oikein, kun olimme mukana vaikuttamassa siihen, että hvk:sta tuli aito neuvottelu ja etteivät hallitukset vain kumileimasimina hyväksyneet konventin esitystä.

Hvk:ssa saimme läpi kaikki meille olennaisimmat substanssiasiat, joita ei konventissa ollut huomioitu tai joiden osalta emme olleet saaneet näkemyksiämme kuulluiksi. Neuvottelujen tuloksena saimme muun muassa perussopimuksen tasolle maininnan Pohjois- ja Itä-Suomen harvaanasuttujen alueiden erityisasemasta. Vaikka perussopimuksen maininta ei takaakaan taloudellista tukea, josta päätetään erikseen rahoituskehysneuvotteluissa, se on kuitenkin erittäin merkittävä periaatteellinen tunnustus niiden erityisasemalle.

Muita tärkeitä neuvottelutavoitteitamme, jotka saatiin hvk:ssa sisältökysymysten osalta läpi, on jäsenyyssopimuksemme liitteissä olevien erityismääräysten oikeudellisen jatkuvuuden turvaaminen myös uudessa perustuslaillisessa sopimuksessa. Näitä ovat esimerkiksi työeläkejärjestelmän poikkeaman jatkuminen nykyisellään, pohjoiselle maataloudellemme tärkeiden 141 ja 142 artiklan jatkuvuus sekä Ahvenanmaan oikeudellisen erityisaseman varmistaminen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä puolustuksesta saavutettiin jo varhain yhteisymmärrys, joka vastaa Suomen tavoitteita.

Aivan neuvottelujen loppuvaiheessa saimme tyydyttävät ratkaisut myös erityisesti eduskunnan tärkeinä pitämiin kysymyksiin kansanterveydestä sekä koulutus- ja terveyspalveluista. Ratkaisuksi tuli samantapainen oikeus vaatia päätöksentekoa yksimieliseksi, kuin Ranskan vaatimuksesta jo konventissa hyväksytyssä kulttuuripoikkeamassa oli. Nämä turvalausekkeet eivät tarpeettomasti haittaa tavaroiden ja palveluiden kaupan vapautta mutta antavat kuitenkin mahdollisuuden puuttua tilanteeseen tarvittaessa. Tämän saavutuksen arvoa nostaa se, että olimme pitkään aivan yksin, kunnes Ruotsi tuli mukaan samaa asiaa ajamaan.

Arvoisa puhemies! Jos sisältöasioissa saavutimme tavoitteet, toimielinten suhteen emme saavuttaneet kaikkia tavoitteita. Niiden suhteen Suomi ei missään vaiheessa asettanut ehdottomia kynnyskysymyksiä vaan tavoitteenamme oli tasapainoinen kokonaisratkaisu. Pyrimme turvaamaan jäsenvaltioiden välisen tasavertaisuuden ja toimielinten välisen tasapainon. Erityisesti pyrimme parantamaan konventin esityksiä komission kokoonpanon ja neuvoston äänestysmenettelyn suhteen. Näissäkin tavoitteissa onnistuimme kohtalaisesti, vaikka emme saaneet kaikkia tavoitteitamme läpi. Neuvotteluissa saavutettu tulos oli kompromissi, jossa kaikki joutuivat joustamaan alkuperäisistä tavoitteistaan. Hvk:n lopputulos oli meidän kannaltamme myös toimielinkysymyksissä kuitenkin parempi kuin konventin esitys, joten tässäkin mielessä asioiden avaaminen hvk:ssa kannatti.

Ärade talman! När det gäller kommissionens sammansättning står det i fördraget att varje medlemsland skall ha en egen kommissionär fram till 2014. Efter det minskar antalet kommissionärer till två tredjedelar av antalet medlemsstater. För varje medlemsstat utses en kommissionär på grundval av jämlik rotation oberoende av medlemsstatens storlek. Detta innebär en betydande förbättring jämfört med konventets förslag enligt vilket antalet röstberättigade kommissionärer hade minskat till femton. De övriga medlemsstaterna skulle enligt förslaget ha haft en kommissionär utan rösträtt i kollegiet.

Komission kokoonpanon suhteen sopimus sisältää sen, että jokaisella jäsenmaalla on oma komissaari vuoteen 2014 asti. Tuolloin komissaarien lukumäärä supistuu kahteen kolmasosaan jäsenvaltioiden määrästä. Jäsenvaltiot saavat komissaarin tasavertaisen vuorottelun perusteella jäsenvaltion koosta riippumatta. Syntyy järjestelmä, jossa kukin maa on komission sisällä kaksi kautta ja yhden kauden ulkona, taas kaksi kautta sisällä ja yhden kauden ulkona. Tämä on huomattava parannus konventin esitykseen verrattuna, jossa äänivaltaisten komissaarien määrä olisi vuonna 2009 laskenut viiteentoista. Lopuilla jäsenvaltioista olisi ollut oma komissaari, jolla ei olisi ollut äänivaltaa kollegiossa.

Tämän asian uutisoinnista on saattanut saada käsityksen, että vain Suomi olisi menettänyt oman komissaarin. Kyse ei kuitenkaan ole Suomesta, vaan kaikki jäsenvaltiot ovat tulevaisuudessa kolmanneksen ajasta ilman itse nimeämäänsä komissaaria, kaksi kolmasosaa ajasta niillä on komissaari. Komission lukumäärän pienentämiseen sitouduttiin jo Nizzassa ja sen pohjalta ratifioidussa perussopimuksessa. Siihen nähden tämä ei ollut muutos vaan tarkennus. Nizzassa komission pienentämisen mekanismi jäi auki, nyt se saatiin ratkaistuksi tasavertaisen vuorottelun pohjalta. Tämä on myönnytys suurilta jäsenmailta, joista osa ei ole vielä sulattanut edes Nizzassa sovittua toisen komissaarinsa menetystä. Niillä on tällä hetkellä kaksi jäsentä komissiossa, ja ne muistuttivat moneen kertaan tämänkin prosessin aikana, että ne ovat nyt menettämässä toisen komissaarinsa.

Arvoisa puhemies! Neuvoston äänestysmenettely oli hvk:n ylivoimaisesti vaikein toimielinasia, johon neuvottelut joulukuussa kaatuivat. Tähän neuvottelut kulminoituivat myös viime viikon lopulla. Hvk:n lopputulos on äänestysmenettelyn suhteen Suomen kannalta parempi kuin konventin esitys, vaikka se ei olekaan täysin tavoitteidemme mukainen. Unionin itsensä kannalta katsoen uusi järjestelmä on Nizzan ratkaisua tehokkaampi ja selkeämpi.

Suomen ja kahdentoista muun pienen ja keskisuuren jäsenvaltion tavoitteena oli pariteetti eli se, että jäsenvaltio- ja kansalaisuuskriteeriin olisi sovellettu samaa prosenttilukua. Toissijaisesti pyrimme pienentämään konventin esittämää 10 prosenttiyksikön suuruista eroa jäsenvaltio- ja väestökriteerien välillä. Hvk:n lopputulokseksi tuli, että määräenemmistöön vaaditaan tulevaisuudessa 55 prosenttia jäsenvaltioista, kuitenkin aina vähintään 15 valtiota, sekä 65 prosenttia kansalaisista. Lisäksi päätösten estämiseen vaaditaan aina vähintään neljä jäsenmaata.

Vaikka kriteerien välinen ero jäi 10 prosentiksi, kannatti neuvotteluja hvk:ssa käydä. Kummankin kriteerin prosenttilukujen noston vuoksi pienten ja keskisuurten maiden asema parani konventin esityksestä, jossa määräenemmistöön olisi vaadittu 50 prosenttia jäsenvaltioista ja 60 prosenttia kansalaisista. Lisäksi järjestelmään lisätty neljän maan vähimmäismäärä päätösten estämiseen tasapainottaa hieman tilannetta pienten ja keskisuurten eduksi, sillä pelkästään väestökriteerillä mitaten kolme suurta jäsenmaata olisi voinut estää päätöksenteon.

Suomen oma painoarvo päätöksenteossa ei laske suhteessa Nizzan sopimuksen määräyksiin. Äänivaltaa siirtyy jonkin verran suurille maille erityisesti Espanjalta ja Puolalta ja jossain määrin myös muilta keskisuurilta mailta. Suurten maiden lisäksi aivan pienimpien maiden äänivalta kasvaa.

Arvoisa puhemies! Muutama sana myös Suomen neuvottelutaktiikasta. Suomi oli sekä konventissa että hvk:ssa hyvin aktiivinen. Organisoimme yhdessä Itävallan kanssa pienten ja keskisuurten maiden ryhmittymää, jolla oli yhteisiä tavoitteita erityisesti toimielinkysymyksissä. Näkemykseni mukaan valitsemamme taktiikka oli oikea monestakin eri syystä. Kuten äsken totesin, substanssikysymyksissä harjoitimme asiasisällön perusteella yhteistyötä niiden maiden kanssa, joista kumppaneita saimme.

Toimielinkysymyksissä korostuva vallanjako on unionin laajentuessa muuttunut yhä vaikeammaksi kysymykseksi. Erityisesti suuret jäsenvaltiot ovat ryhtyneet entistä vahvemmin puolustamaan omaa asemaansa. Pienten yhteisesiintyminen sai aikaan sen, että erittäin voimakkaista toiseen suuntaan vaikuttaneista paineista huolimatta pääsimme lopulta meidän kannaltamme varsin tyydyttävään ratkaisuun toimielinkokonaisuudessa.

Julkisuudessa olleista tiedoista poiketen tämä niin sanottu likeminded-maiden ryhmittymä ei hajonnut neuvottelujen loppumetreillä vaan pysyi loppuun saakka hyvin yhtenäisenä. Ryhmittymä kokoontui yhteen vielä juuri ennen viimeistä istuntoa ja päätti yhdessä kaikkien kolmentoista kesken hyväksyä puheenjohtajan esityksen myös äänivallan ja komission osalta. Tämän äänivallan osalta neuvotteluasetelmahan oli se, että meillä pienillä oli oma tavoitteemme kuroa muutamalla prosenttiyksiköllä suppeammaksi Irlannin esittämän kompromissiratkaisun jälkeenkin tätä kriteerien välistä eroa, mutta vastaavasti osa suurista tai suurehkoista jäsenmaista ajoi väestökriteerin kasvattamista edelleen. Kyseessä oli pattitilanne, josta Irlanti totesi, että kuukausienkaan neuvottelujen jälkeen se ei voi tehdä muuta kuin asettaa kirkon keskelle kylää.

On aivan selvää, ettei mikään jäsenvaltio voinut hvk:ssa saada kaikkia tavoitteitaan läpi, ei ainakaan, jos se oli asettanut itselleen aitoja neuvottelutavoitteita. Meille oli tärkeää neuvotteluissa huolehtia omien erityispiirteidemme pohjalta asetetuista substanssitavoitteista. Neuvottelutaktiikkaan kuului se, että ne pyritään hoitamaan mahdollisimman hyvin ennen kuin käydään toimielimien väliseen kiistaan, jotta meillä olisi ollut myös toimielinneuvotteluissa mahdollisimman vahva neuvotteluasetelma, että avoinna ei olisi ollut ainuttakaan substanssikysymystä. Meidän osaltamme substanssikysymykset saatiin jo puheenjohtajan viimeisessä kompromissiesityksessä kauppapolitiikankin osalta sellaiseen muotoon, että saatoimme niiden osalta laittaa kirjan kannet kiinni. Monilla muilla jäsenmailla oli vielä rinnan toimielinkysymysten kanssa omia substanssitavoitteitakin auki.

Olen vakuuttunut, että Suomen konventin ja hvk:n aikainen aktiivisuus on meille eduksi myös tulevaisuudessa. Voisi sanoa, että taisimme onnistua ylittämään meille suomalaisille normaalisti aika korkean yhteydenpitokynnyksen sekä poliittisella että virkamiestasolla. Loimme sekä uusiin että vanhoihin jäsenmaihin erittäin tiiviitä ja toimivia yhteyksiä, joita pyrimme ylläpitämään ja hyödyntämään jatkossakin. Ehkä kuvaavaa erityisesti tälle likeminded-maiden yhteistyölle oli se, että sen jälkeen, kun olimme yhdessä päättäneet, että hyväksymme Irlannin tekemän viimeisen ehdotuksen, muut kaksitoista maata pyysivät, että Suomi omassa puheenvuorossaan puhuisi kaikkien kolmentoista puolesta ja ilmoittaisi yhteisen kantamme.

Arvoisa puhemies! Sekä Suomen että unionin etu on nyt saada hvk:ssa sovittu perustuslaillinen sopimus voimaan mahdollisimman nopeasti. Sopimuksen ratifiointi kestänee kuitenkin vähintään kaksi vuotta, useissa jäsenvaltioissa kauemminkin. Jos jokin jäsenvaltio ei sopimusta ratifioi, tilanne ratkaistaan normaaliin tapaan neuvottelemalla. Niistä neuvotteluista ei kuitenkaan ole syytä yrittää sopia mitään, ennen kuin kaikki ratifiointi on tiedossa. Myöskään tekstin muuttamista ei kannata ennakoida miltään osin. Siihen minusta mahdollisuuksia ei ole. Vastuu toimintakykyisestä unionista ja yhteistyöstä ja nyt sopimuksen ratifioinnista kuuluu samanlaisena, samalla vastuulla, kaikille jäsenmaille. Kaikilla on vastuu siitä, että saamme nyt, kun unioni juuri on laajentunut, tämän sopimuksen voimaan. Mitä suuremmaksi unioni jäsenmäärältään muuttuu, sitä vaikeampaa on saavuttaa sellaista uutta sopimusrakennelmaa, jonka avulla unioni voi työskennellä tästä pitkään eteenpäin.

Ehkä kaikkein tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen loppuarviointiin, joka viimeisessä keskustelussa käytiin tämän sopimuksen kestävyydestä. Meillä on viimeiset noin kaksitoista vuotta unionissa käyty lähes jatkuvaa perussopimusten muuttamiskeskustelua. On ollut useita hvk-prosesseja, sopimuksia on muutettu, käyty ratifiointikamppailut jäsenmaissa, ja usein on edellisen hvk:n päättyessä samalla sovittu jo seuraavan hvk:n käynnistämisestä. Nyt henki oli se, että nyt ei jäänyt yli tämän sopimuksen mitään niin sanottuja left overeita, mihin olisi palattava pikaisesti, ei sanaakaan siitä, että kutsuttaisiin tulevaisuudessa uutta hvk:ta koolle, vaan lähtökohta on se, että tämän sopimuksen avulla tämän sopimuksen määrittelemällä tavalla 25 jäsenmaan ja selvästi nykyistä suurempikin unioni pystyy toimimaan tehokkaasti ja avoimesti tämän sopimuksen hengessä.