Kuntien itsehallinnollinen asema on meidän maassamme tärkeä arvo niin kansalaisille kuin kuntien päättäjillekin. Kunnan asukkaiden itsehallinto on kansanvaltaisen yhteiskunnan perusta, ja kunta on kansalaisille tärkeiden palveluiden keskeisin tarjoaja.

Kuntien itsenäisyyden oleellinen perusta on taloudellinen omavaraisuus, ja siksi kunnallisen itsehallinnon perusta ja sen keskeinen ominaispiirre ovat kuntien verotusoikeus ja kuntien oman tulorahoituksen riittävyys.

Kunnallisverotulojen kasvu on kuitenkin viime aikoina hiipunut tavalla, joka vaarantaa kuntien taloudellisen omavaraisuuden. Kuntatalouden keskeinen ongelma on epäennustettavuus ja epävakaus. Tämä näkyy myös kunnallisveron kehityksessä. Kunnallisverotuotto on vaihdellut rajusti. Merkillepantavaa kuitenkin on, että viime vuosikymmenen aikana kunnallisveron tuoton kehitys oli 1990-luvulla miinusmerkkinen ainoastaan yhtenä vuonna (1997), vaikka tätä vuosikymmentä leimasi poikkeuksellisen voimakas kansantalouden lama.

Kunnallisverotulojen kasvu on nyt käytännössä pysähtynyt. Itse asiassa kunnallisveron tuotto on sekä viime että tänä vuonna kääntynyt miinusmerkkiseksi. Viime vuonna kunnallisverotulot olivat yhden prosenttiyksikön pienemmät kuin edellisenä vuonna. Tänä vuonna kunnallisverotulojen arvioidaan alenevan 1,4 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Tilanteen vakavuus korostuu, kun otetaan huomioon, että kunnat ovat kuitenkin koko ajan korottaneet tuloveroprosenttejaan.

Kokonaisuutena tämä vuosi tulee olemaan kolmas perättäinen vuosi, jolloin kuntien yhteenlasketut verotulot (kunnallisvero + yhteisövero) ovat alentuneet. Kunnallisverotulojen heikon kehityksen taustalla ovat paitsi kansantalouden hidas kasvuvauhti myös valtion tuloveroratkaisuista johtuvat kuntien tulomenetykset.

Verotulojen huono kehitys ei ole ainoastaan pienten kuntien ongelma, vaan myös suurten kaupunkien verotulojen kasvu on oletettua hitaampaa. Verotulokehityksen näivettyminen jäytää koko kuntasektorin elinvoimaisuutta.

Sinänsä kuntien talouden tasapainottumisongelmat kohdistuvat edelleenkin erityisesti pieniin, alle 10 000 asukkaan kuntiin. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrän ennustetaan ensi vuonna kaksinkertaistuvan viime vuoteen verrattuna.

Hallitus vakuuttaa, että kuntatalous on kohenemassa. Hallitus odottaa kuntien verotulojen kasvavan ensi vuonna noin neljä prosenttia, ja lisäksi hallitus ylvästelee valtionosuuksien lisäämisellä.

Kuntien verotulojen — erityisesti kunnallisveron — kasvuodotus on tosiasiassa erittäin epävarmalla pohjalla, koska kokonaistuotannon hienoinen kasvukaan ei näy työllisyydessä ja siten kuntien verotuloissa. On aivan selvää, että hallitus jää kauas 100 000 työpaikan lisäystavoitteestaan, mikä ei voi olla vaikuttamatta kuntien verotuloihin.

Kuntien järjestämät hyvinvointipalvelut ovat uhattuina, sillä hallituksen työllisyystavoite ei näytä toteutuvan vaan pikemminkin näyttää kääntyvän päälaelleen. Se vähentää kuntien verotuloja.

Tänä vuonna kuntien laskennallisten valtionosuuksien kasvusta valtaosa on kuntien verotulomenetysten kompensointia. Ensi vuonna kuntien valtionapuja lisätään erityisesti indeksi- ja kustannustenjaon tarkistusten seurauksena. Valtionosuuksien lisäyksessä ei siten ole kysymys kuntien ja valtion välisen rahoitusvastuun uudelleenarvioinnista siten, että valtion vastuuta kuntien palvelujen rahoituksesta lisättäisiin.

Vuonna 2002 maassamme oli 57 kuntaa, joiden valtionosuudet olivat suuremmat kuin kunnan omat verotulot. Vuonna 2004 tällaisia kuntia on ennustettu olevan 110, siis neljännes Suomen kunnista. Tänä vuonna kuntien harkinnanvaraista valtionosuutta haki melko tarkalleen puolet kunnista.

Kansalaisille tärkeän hoitotakuun käyttöönotto ja odotettu potilasjonojen purku tuovat kunnille merkittävän kustannuslisän, jota niille ei hyvitetä täysimääräisesti. Kunnilla on suuria vaikeuksia vastata järjestelmän mukaisesta osuudestaan.

Hallitus ennakoi, että kuntatalous kääntyisi paremmaksi vuonna 2008. Tämä olettamus lepää kuitenkin täysin spekulatiivisella pohjalla. Olettamus perustuu kuntien tulojen aiempaa nopeampaan ja kustannusten aiempaa hitaampaan kasvuun.

Viime vuosina kuntien toimintamenot ovat kasvaneet keskimäärin viisi prosenttia vuosittain. Tänä vuonna ne kasvavat arviolta 4½ prosenttia. Hallituksen lähtökohtana on kuitenkin menojen kasvun painaminen neljään prosenttiin ja samanaikainen verotuksen tuoton neljän prosentin kasvu. Ministeri Manninen toteaakin: "Jotta myönteinen kehitys toteutuisi, kunnilta edellytetään tiukkaa menokuria. Samoin tarvitaan toimia palvelutuotannon tehostamiseksi ja kuntien yhteistyön syventämiseksi." Tämänkin jälkeen kuntatalous säilyisi kireänä ja siten kuntien mahdollisuudet tarjota kansalaisille tärkeitä palveluja heikkoina.

Valtio hyvittää kunnille toteutunutta kustannuskehitystä jälkikäteen. Tuoreimman päätöksen mukaan hyvityksestä suuri osa painottuisi myöhemmille vuosille, osa lykätään jopa ensi vaalikauteen.

Kunnallisveron tuoton heikko kehitys on erittäin vakava uhka paitsi kunnalliselle itsehallinnolle myös kansalaisten peruspalveluille ja siten koko hyvinvointiyhteiskunnalle.

Kuntien menot ovat vuosina 2000—2003 kasvaneet keskimäärin 5,7 prosenttia vuodessa. Samanaikaisesti kun kuntien verotulot alenivat viime vuonna 4 prosenttia, kuntien menot kasvoivat 4,8 prosenttia. Tänä vuonna verotulojen arvioidaan pienentyvän vajaan prosentin, mutta menot kasvavat edelleen yli 4 prosenttia.