Kuntien itsehallinnollinen asema on meidän maassamme
tärkeä arvo niin kansalaisille kuin kuntien päättäjillekin.
Kunnan asukkaiden itsehallinto on kansanvaltaisen yhteiskunnan perusta,
ja kunta on kansalaisille tärkeiden palveluiden keskeisin
tarjoaja.
Kuntien itsenäisyyden oleellinen perusta on taloudellinen
omavaraisuus, ja siksi kunnallisen itsehallinnon perusta ja sen
keskeinen ominaispiirre ovat kuntien verotusoikeus ja kuntien oman
tulorahoituksen riittävyys.
Kunnallisverotulojen kasvu on kuitenkin viime aikoina hiipunut
tavalla, joka vaarantaa kuntien taloudellisen omavaraisuuden. Kuntatalouden
keskeinen ongelma on epäennustettavuus ja epävakaus.
Tämä näkyy myös kunnallisveron kehityksessä.
Kunnallisverotuotto on vaihdellut rajusti. Merkillepantavaa kuitenkin
on, että viime vuosikymmenen aikana kunnallisveron tuoton
kehitys oli 1990-luvulla miinusmerkkinen ainoastaan yhtenä vuonna
(1997), vaikka tätä vuosikymmentä leimasi
poikkeuksellisen voimakas kansantalouden lama.
Kunnallisverotulojen kasvu on nyt käytännössä pysähtynyt.
Itse asiassa kunnallisveron tuotto on sekä viime että tänä vuonna
kääntynyt miinusmerkkiseksi. Viime vuonna kunnallisverotulot olivat
yhden prosenttiyksikön pienemmät kuin edellisenä vuonna.
Tänä vuonna kunnallisverotulojen arvioidaan alenevan
1,4 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Tilanteen vakavuus korostuu,
kun otetaan huomioon, että kunnat ovat kuitenkin koko ajan
korottaneet tuloveroprosenttejaan.
Kokonaisuutena tämä vuosi tulee olemaan kolmas
perättäinen vuosi, jolloin kuntien yhteenlasketut
verotulot (kunnallisvero + yhteisövero) ovat alentuneet.
Kunnallisverotulojen heikon kehityksen taustalla ovat paitsi kansantalouden
hidas kasvuvauhti myös valtion tuloveroratkaisuista johtuvat
kuntien tulomenetykset.
Verotulojen huono kehitys ei ole ainoastaan pienten kuntien
ongelma, vaan myös suurten kaupunkien verotulojen kasvu
on oletettua hitaampaa. Verotulokehityksen näivettyminen
jäytää koko kuntasektorin elinvoimaisuutta.
Sinänsä kuntien talouden tasapainottumisongelmat
kohdistuvat edelleenkin erityisesti pieniin, alle 10 000
asukkaan kuntiin. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrän
ennustetaan ensi vuonna kaksinkertaistuvan viime vuoteen verrattuna.
Hallitus vakuuttaa, että kuntatalous on kohenemassa.
Hallitus odottaa kuntien verotulojen kasvavan ensi vuonna noin neljä prosenttia,
ja lisäksi hallitus ylvästelee valtionosuuksien
lisäämisellä.
Kuntien verotulojen — erityisesti kunnallisveron — kasvuodotus
on tosiasiassa erittäin epävarmalla pohjalla,
koska kokonaistuotannon hienoinen kasvukaan ei näy työllisyydessä ja
siten kuntien verotuloissa. On aivan selvää, että hallitus
jää kauas 100 000 työpaikan
lisäystavoitteestaan, mikä ei voi olla vaikuttamatta
kuntien verotuloihin.
Kuntien järjestämät hyvinvointipalvelut
ovat uhattuina, sillä hallituksen työllisyystavoite
ei näytä toteutuvan vaan pikemminkin näyttää kääntyvän
päälaelleen. Se vähentää kuntien
verotuloja.
Tänä vuonna kuntien laskennallisten valtionosuuksien
kasvusta valtaosa on kuntien verotulomenetysten kompensointia. Ensi
vuonna kuntien valtionapuja lisätään
erityisesti indeksi- ja kustannustenjaon tarkistusten seurauksena.
Valtionosuuksien lisäyksessä ei siten ole kysymys
kuntien ja valtion välisen rahoitusvastuun uudelleenarvioinnista
siten, että valtion vastuuta kuntien palvelujen rahoituksesta
lisättäisiin.
Vuonna 2002 maassamme oli 57 kuntaa, joiden valtionosuudet olivat
suuremmat kuin kunnan omat verotulot. Vuonna 2004 tällaisia
kuntia on ennustettu olevan 110, siis neljännes Suomen kunnista.
Tänä vuonna kuntien harkinnanvaraista valtionosuutta
haki melko tarkalleen puolet kunnista.
Kansalaisille tärkeän hoitotakuun käyttöönotto
ja odotettu potilasjonojen purku tuovat kunnille merkittävän
kustannuslisän, jota niille ei hyvitetä täysimääräisesti.
Kunnilla on suuria vaikeuksia vastata järjestelmän
mukaisesta osuudestaan.
Hallitus ennakoi, että kuntatalous kääntyisi paremmaksi
vuonna 2008. Tämä olettamus lepää kuitenkin
täysin spekulatiivisella pohjalla. Olettamus perustuu kuntien
tulojen aiempaa nopeampaan ja kustannusten aiempaa hitaampaan kasvuun.
Viime vuosina kuntien toimintamenot ovat kasvaneet keskimäärin
viisi prosenttia vuosittain. Tänä vuonna ne kasvavat
arviolta 4½ prosenttia. Hallituksen lähtökohtana
on kuitenkin menojen kasvun painaminen neljään
prosenttiin ja samanaikainen verotuksen tuoton neljän prosentin
kasvu. Ministeri Manninen toteaakin: "Jotta myönteinen
kehitys toteutuisi, kunnilta edellytetään tiukkaa
menokuria. Samoin tarvitaan toimia palvelutuotannon tehostamiseksi
ja kuntien yhteistyön syventämiseksi." Tämänkin jälkeen
kuntatalous säilyisi kireänä ja siten
kuntien mahdollisuudet tarjota kansalaisille tärkeitä palveluja
heikkoina.
Valtio hyvittää kunnille toteutunutta kustannuskehitystä jälkikäteen.
Tuoreimman päätöksen mukaan hyvityksestä suuri
osa painottuisi myöhemmille vuosille, osa lykätään
jopa ensi vaalikauteen.
Kunnallisveron tuoton heikko kehitys on erittäin vakava
uhka paitsi kunnalliselle itsehallinnolle myös kansalaisten
peruspalveluille ja siten koko hyvinvointiyhteiskunnalle.
Kuntien menot ovat vuosina 2000—2003 kasvaneet keskimäärin
5,7 prosenttia vuodessa. Samanaikaisesti kun kuntien verotulot alenivat
viime vuonna 4 prosenttia, kuntien menot kasvoivat 4,8 prosenttia.
Tänä vuonna verotulojen arvioidaan pienentyvän
vajaan prosentin, mutta menot kasvavat edelleen yli 4 prosenttia.