Pääministeri Kataisen hallitus on
valmistautumassa valtakautensa tärkeimpään
kehysriiheen. Valtiontalouden kestävyysvaje, heikkenevä huoltosuhde
ja pitkään jatkunut maan velkaantuminen aiheuttavat
paineita sopeuttamistoimille.
Valmistelun ollessa kesken useat julkisuuteen tihkuneet tiedot
herättävät huolestuneisuutta. Talouden
tasapainottamisessa tarvitaan nyt ratkaisuja, joista väistämättä heijastuvat
myös valtaa pitävien arvovalinnat. Jos ja kun
jaossa on vain niukkuutta, on erityisen tärkeää,
että aihekokonaisuuksista käydään
keskustelua myös parlamentaarisella eduskuntatasolla. Kaavaillut
leikkauspäätökset on kyettävä perustelemaan
avoimesti etukäteen. Kehysriihessä tehtävillä päätöksillä on
suora vaikutus jokaisen suomalaisen arkeen seuraavina vuosina. Lapsiin
ja perheisiin kohdistuvia linjauksia tulee arvioida kysymällä, millaisen
tulevaisuuden Suomen me haluamme rakentaa.
Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan "Perhepolitiikan
kolme ydintä ovat palvelut, tulonsiirrot sekä perheen
ja työn yhteensovittaminen. Perhepolitiikalla lapsille
luodaan turvallinen kasvuympäristö ja vanhemmuutta
tuetaan. Perheiden palveluja ja etuuksia kehitetään
ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet."
Näiden painavien kirjausten vaikutukset lasten tulevaisuuteen
ja perheiden arkeen odottavat lupauksien lunastamista. Toiveita
täyteen kirjatun hallitusohjelman toteutus on lasten ja
perheiden osalta jäänyt ja jäämässä ohueksi.
Kaikuja on kuulunut ainoastaan palveluiden ja perheiden valinnanvapauden
heikentämisestä.
Hallituksen ideologia ja arvovalinnat heijastuvat erityisen
painokkaasti tulonsiirtoja koskevissa päätöksissä.
Oli tietoinen valinta jälleen kerran kasvattaa kuilua eri
syistä heikosti toimeentulevien välillä.
Viime hallituskaudella umpeen kurottu ero työttömyyspäivärahan
ja pienimpien äitiys-, isyys- ja sairauspäivärahojen
tason välillä on palautettu entiselleen. Hallitus
halusi käyttää talouden vähäisen
liikkumavaran korottamalla ainoastaan työttömyysturvaa.
Samaan aikaan tiedossamme on, että syrjäytyminen,
tuloerojen kasvu ja lapsiperheiden köyhyys ovat kasvavia ongelmia
Suomessa.
Olemme keskustassa useita kertoja kysyneet, mitä käytännössä tarkoittaa
hallitusohjelman teksti: "Edistetään kotihoidontukea
saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään
yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut
ja taloudellinen tuki, joiden saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään
ja ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä."
Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan hallitus tarkoittaa kirjauksellaan
pienten lasten kotihoidon tuen ikärajan laskemista nykyisestä kolmesta
ikävuodesta kahteen ikävuoteen. Tällä tavoitellaan
35—40 miljoonan euron säästöä. Mahdollinen
kotihoidon tuen ehtojen muutos olisi ratkaisu, joka kyllä vähentäisi
valtion menoja, mutta siirtäisi laskun kuntien maksettavaksi.
Hallitusohjelmassa on otsikko "Perheiden, lasten ja nuorten
hyvinvointi". Miten edellä oleva suunnitelma toteutuessaan
tukee tätä? Pienten lasten vanhemmat suunnittelevat
perheiden arkea koskevia ratkaisuja ennakoivasti ja mahdollisimman
pitkällä tähtäimellä,
lapsen parhaaksi. Vaikka kyse oli keskeneräisen asian uutisoinnista,
jo tällä horjutettiin monen perheen suunnitelmia.
Kotihoidon tuki on osa suomalaista päivähoitojärjestelmää.
Kyse on lapsen edusta. Päivähoitojärjestelmämme
monimuotoisuutta on ajan saatossa kehitetty niin, että lapselle
olisi olemassa kulloisenkin kehitysvaiheen mukainen perheelle paras
hoitomalli. Perheillä on oltava aito valinnan mahdollisuus.
Keskusta ei hyväksy minkäänlaisia kotihoidon
tuen maksamiseen liittyviä heikennyksiä. Tämä koskee
niin tuen tasoa kuin ehtojen muutoksiakin. Haluamme olla varmistamassa
perheille valinnan vapauden. Lapsen etu tulee asettaa poliittisen
päätöksenteon keskiöön.
Lapset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia. Aikana, jolloin
suurella osalla suomalaisista lapsista asiat ovat onneksemme hyvin,
elämässään vaikeuksiin joutuneiden
perheiden määrä on kuitenkin kasvussa.
Lasten häiriökäyttäytyminen
on lisääntynyt huolestuttavalla tavalla. Erityisesti
lasten syrjäytyminen ja huono-osaisuus koettelevat valitettavan
yleisinä. Huostaanotosta on tullut arkea liian monelle
lapsiperheelle. Suunta on muutettava. Tulevaisuudessa lasku on liian
kallis. Hallituksen lupaamalla poikkihallinnollisella ohjelmalla
on kiire.
Pääosa lapsiperheiden ennaltaehkäisevästä työstä on
kuntien vastuulla. Kasvaneiden velvoitteiden ja talouspaineiden
alla lapsiperheiden palveluista on monilla paikkakunnilla tingitty. Hallitusohjelma
lupaa tähän muutosta. Muutos odottaa toteuttamistaan.
Työurien pidentäminen niin alusta, keskeltä kuin
lopustakin on välttämätöntä.
Näiltä osin kolmikantaiset neuvottelut ovat kesken.
Julkisuuteen tihkuneet tiedot näistä neuvotteluista viestittävät
neuvottelujen jähmeydestä. Kotihoidon tuen saamisen
ehtojen muuttamista perustellaan naisten työmarkkina-aseman
parantamisella. Perhepolitiikan osalta hallitusohjelmassa korostuu
vahva painotus työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen
helpottamiseksi.
Pääministeri Kataisen hallituksen toiminta
on täynnä avoimia kysymyksiä. Miten vanhemmuuden
tukea ollaan kehittämässä ja lisäämässä?
Miten valtion toimenpitein panostetaan lapsiperheiden kotipalveluihin
ja matalan kynnyksen palveluihin? Miten käytännön
arjessa ennaltaehkäistään lasten syrjäytymistä?
Millaisia toimia on tehty huostaanottojen vähentämiseksi?
Tulonsiirrot ovat yksi Kataisen hallituksen perhepolitiikan ytimistä.
Miten tämä näkyy päätöksissä?
Lasten ja perheiden arki on kokonaisuus, joka edellyttää päätöksentekijöiltä vastuuta
pitkälle tulevaan. Yksittäisen pieneltä tuntuvan
päätöksen vaikutukset ovat arjen tasolla
suuria.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan välikysymyksen:
Millä käytännön toimenpiteillä hallitus
varmistaa lapsiperheiden valinnanvapauden eri hoitomuotojen välillä esimerkiksi
niin, että pienten lasten kotihoidontuen määrä ja
laatu säilyy vähintäänkin nykyisellä tasolla,
mitkä ovat hallituksen käytännön
keinot lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi ja
miten hallitus vahvistaa erityisesti köyhien ja syrjäytymisvaarassa
olevien lapsien ja lapsiperheiden asemaa?