Pääkaupunkiseudulla ja monilla muillakin
alueilla on huutava pula kohtuuhintaisista asunnoista. Hallituksen
keskittämispolitiikka on aiheuttanut asuntokurjuutta. Pienemmillä paikkakunnilla asuntoja
on tyhjillään ja taloja jopa puretaan. Tämä tulee
kalliiksi niin yhteiskunnalle kuin yksittäiselle kotitaloudellekin.
Kotiseudultaan työn perässä muuttaja
on kestämättömässä tilanteessa.
Hän ei saa kaupaksi asuntoaan ja vaikka saisikin, ei sen
hinnalla saa pääkaupunkiseudulta asuntoa.
Helsingin seudun asuntomarkkinoiden ongelmat vaikuttavat jo
julkisiin palveluihin, talouskasvuun ja talouselämään.
Suurin ongelma on kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon hiipuminen.
ARA-vuokra-asuntoa jonottaa pääkaupunkiseudulla
yli 40 000 kotitaloutta.
Hallituksen asuntopolitiikka on lässähtänyt suurista
lupauksista täydelliseen epäonnistumiseen. Ministeri
Kiuru lupasi kuusinkertaistaa vuokra-asuntotuotannon. Lisäksi
ministeri lupasi alentaa neliövuokria 3—4 euroa/m2 ja
aloittaa vuonna 2012 noin 3 000 vuokra-asunnon rakentamisen.
Lupaukset on petetty. Vuokrat ovat nousseet, ja uusien vuokra-asuntojen
tuotanto on romahtanut.
Pääkaupunkiseudulla uusia ARA-vuokra-asuntojen
rakennusurakoita käynnistyi viime vuonna vain 340, mikä on
huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina.
Kolmena edellisvuotena määrä oli yli
1 000 asuntoa vuodessa.
Tällä hetkellä aravalainojen keskikorko
on 4 % eli kaksinkertainen markkinakorkoihin verrattuna.
Tuki on näin ollen muuttunut rasitteeksi.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n toiminta
on kääntynyt päälaelleen. ARA tulouttaa
valtion budjettiin 130 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän
rahan maksavat pienituloiset sosiaalisesti tuettujen asuntojen asukkaat.
Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja rakennettaessa valtion korkotuen
ehtona oleva 40 vuoden rajoitusaika ei houkuttele sijoittajia, joilla
olisi asuntorakentamiseen tarvittavia pääomia.
Hallitus on tehnyt monia ratkaisuja, jotka vaikeuttavat omistusasunnon
hankkimista ja pitävät hintatason kohtuuttoman
korkeana.
Helsingissä 60 % asuntokunnista on
yhden hengen talouksia. Silti pieniä asuntoja ei tuoteta, vaan
määräyksillä nostetaan asuntojen
keskikokoa. Ylimitoitetut parkkipaikkavaatimukset ja väestönsuojat
lisäävät tarpeettomasti asumiskustannuksia
etenkin pääkaupunkiseudulla.
Ihmisten toiveita ei kuunnella. Helsingin seudulla tarvittaisiin
nopeita toimia tonttitarjonnan lisäämiseksi ja
pientalojen rakentamiseksi.
Asuntolainojen korkovähennysoikeuden karsiminen puree
asuntovelalliseen. Asuntokauppojen varainsiirtoveron kiristäminen
ja veron ulottaminen myös taloyhtiön lainaosuuteen
iskevät asumisen kustannuksiin asuntokaupan kulujen kasvun
kautta.
Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa on monta kaunista lausetta,
jotka hallitus on jättänyt unholaan. Ohjelmassa
todetaan muun muassa seuraavaa: "Edistetään hissirakentamista,
asuntojen korjaamista sekä rakennuskannan turvallisuutta."
Hallitus on kuitenkin leikannut tältä sektorilta
miljoonia euroja. Uusien hissien jälkiasentaminen sekä vanhusten
ja vammaisten asuntojen korjaaminen olisi taloudellisesti ja inhimillisesti
kannattavaa. Hallituksen toimien johdosta hissien korjausrakentaminen
loppuu lähes kokonaan.
Asunnottomuus on yhteiskuntamme häpeäpilkku.
Asunnottomia henkilöitä oli Suomessa 7 850
marraskuussa 2012. Asunnottomuus lisääntyi 3,7 % edelliseen
vuoteen verrattuna. Hallituksen saamattomuus näkyy tässäkin
asiassa.
Hallitus ei harjoita aluepolitiikkaa. Pääministerin
mukaan koko maan asuttuna pitäminen on vanhanaikainen ajatus.
Hallituksen keskittämispolitiikka estää kohtuuhintaisen
rakentamisen maaseudulle. Haja-asutusalueille rakentaminen on monin
paikoin estetty äärimmäisen tiukalla lupapolitiikalla.
Hallitus on toimettomuudellaan aiheuttanut sen, että asuntotuotanto
on vähäistä ja työttömänä on
lähes 26 000 rakennusmiestä.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan välikysymyksen:
Miten hallitus aikoo turvata kohtuuhintaisen asumisen kasvukeskuksissa
ja koko maassa,
millä keinoilla hallitus aikoo lisätä asuntojen tarjontaa
ja luopuuko se asuntokurjuutta ai- heuttavasta keskittämispolitiikastaan,
miten hallitus aikoo muuttaa yleishyödyllistä asuntotuotantoa
koskevaa lainsäädäntöä,
jotta kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentaminen vauhdittuisi
ja
mitä hallitus aikoo tehdä korjausrakentamisen edistämiseksi,
jotta rakennuskantaan sidottu kansallisomaisuutemme ei rapistuisi?