Kaupunkien ja kuntien tehtävänä on
järjestää keskeiset julkiset palvelut,
kuten päivähoito, opetus, terveyspalvelut ja vanhustenhoito.
Kunnallinen itsehallinto puolestaan antaa ihmiselle mahdollisuuden
vaikuttaa lähiyhteisönsä ja palvelujen
kehittämiseen. Pääministeri Jyrki Kataisen
hallitus on nyt heikentämässä näitä mahdollisuuksia
kuntauudistuksellaan.
Hallituksen kaavailemat suurkunnat vieraannuttavat ihmiset päätöksenteosta.
Hallituksen harjoittama suuruuden ihannointi merkitsee tulevaisuutta,
jossa tärkeät lähipalvelut ovat entistä kauempana
ja jossa yhä harvempi päättää yhteisistä asioista.
Aktiivisista, omasta lähiympäristöstään
kiinnostuneista kuntalaisista ollaan tekemässä passiivisia
palvelujen käyttäjiä.
Hallitus kertoo kuntauudistuksellaan käyvänsä kuntien
hallintobyrokratian kimppuun. Samoin pääministeri
Jyrki Katainen on ilmoittanut, että kuntauudistus on tärkein
keino julkisen talouden tasapainottamisessa. Tällainen
yhtälö ei toimi. Siinä on perustavaa
laatua oleva mittakaavavirhe.
Yleishallinnon osuus kuntatalouden kokonaismenoista on vain
vajaat kolme prosenttia. Niistä säästämällä ei
kuntataloutta vakauteta. Kuntaliitokset eivät myöskään
automaattisesti vähennä palveluiden järjestämisen
kustannuksia tai byrokratiaa. Suuremmissa kunnissa hallinnon osuus menoista
on pieniä kuntia selvästi suurempi, ja tehdyt
liitokset ovat poikkeuksetta merkinneet kustannusten nousua useiksi
vuosiksi ennen ja jälkeen liitoksen. Siksi niiden pitää perustua
aina kuntien omiin, huolellisesti valmisteltuihin päätöksiin.
Keskusta ei vastusta vapaaehtoisia kuntaliitoksia, kun ne ottavat
huomioon myös alueelliset erityispiirteet.
Tutkimukset ja tilastotkaan eivät anna hallituksen
valitsemalle keskittämislinjalle juuri minkäänlaista
tukea, olipa kyse lähipalveluiden turvaamisesta, paikallisdemokratiasta
tai kuntien taloudesta. Keskusjohtoisesti ja kaiken demokraattisen
vaikuttamisen ehkäisevän, epärealistisen
aikataulun puitteissa toteutettu kuntarakenneuudistus nostaa kuntien
toimintamenoja. Se ei nosta tuottavuutta, vaan heikentää sitä.
Se tulee olemaan hallituksen laatikkoleikkien ja mielikuvapolitikoinnin
hinta.
Vain koulumatkojen ajallisesta pituudesta säädetään
laissa. Muiden palvelujen saatavuus vaarantuu. Hallituksen keskittämispolitiikasta
kärsivät ennen muuta kuntakeskuksen ulkopuolella asuvat
ihmiset. Palvelujen keskittyessä esimerkiksi vanhusten
on pakko muuttaa palvelujen perässä suurkuntien
keskuksiin. Keskittämisellä on vaikutusta myös
kuntien työntekijöihin. Uhkana on työpaikan
menetys tai kohtuuttoman pitkä työmatka.
Muutos aikaisempaan hallituksen politiikassa on se, että kuntakarttaa
ollaan piirtämässä uudelleen pakolla.
Keskusta vastustaa kuntien pakkoliitoksia. Pakolla toteutettuna
kuntauudistus ei ole perustuslain kannalta ongelmaton. Aikaisemmin
kuntalakia on valmisteltu parlamentaarisesti sekä kuntakenttää kuunnellen
pyrkimyksenä mahdollisimman laaja yhteisymmärrys.
Nyt hallitus piirrättää kuntakartan virkamiehillä.
Kuntalaisia ja kuntapäättäjiä kuullaan
jälkikäteen, jos silloinkaan. Miten näin
voimakkaasti keskusjohtoisesti toimien alueelliset erilaisuudet
otetaan todellisuudessa huomioon, ja miten kansalaisten ääni
kuuluu uudistuksessa?
Kataisen hallituksen suunnitelmista puuttuu kuntapäättäjien
sitouttaminen ja motivointi. Hallitus aliarvioi kaikkia kuntapäättäjiä,
joiden on vaikea ymmärtää ja hyväksyä ylhäältä saneltua pakkoratkaisua.
Hallitus sivuuttaa paikallisen asiantuntemuksen, joka on kunnallisen
itsehallinnon keskeinen voimavara. Hallituksen linja vaarantaa pitkäjänteisen
kunnallishallinnon ja -palvelujen kehittämisen.
Kuntapolitiikan pitää olla selkeää ja
ennakoitavaa hallituksen kokoonpanosta riippumatta.
Kaupunkien ja kuntien päättäjät
ovat pyytäneet, ja syystäkin, työrauhaa
viedä loppuun kunta- ja palvelurakenteissa käynnissä olevia
uudistuksia. Keskusta on samaa mieltä. Nyt kunnissa on
keskeytetty laajoja rakenteellisia uudistuksia ja alettu hätäisesti
investoida kuntaliitosten pelossa. Hallituksen kuntapolitiikka luo
kaaosta kuntakentälle. Sitä vastaan on noussut
kapinahenkeä monissa kunnissa riippumatta kunnan koosta
tai poliittisista voimasuhteista.
Kataisen hallitus on runnomassa kuntauudistusta kovalla kiireellä.
Uusien kuntien pitäisi olla toiminnassa jo vuoden 2015
alusta. Jo sitä ennen kunnille ollaan hallitusohjelman
mukaan määräämässä lisävelvoitteita.
Hallitus heikentää kuntien taloutta leikkaamalla
valtionosuuksia ja muuttamalla verotulojen tasausjärjestelmää.
Nä-mä aiheuttavat veronkorotuspaineita etenkin niissä kunnissa,
joissa veroprosentit ovat entisestäänkin korkeat.
Hallitusohjelmassa hallitus lupaa oikeudenmukaisuutta ja eheyttä,
mutta toisin näyttää käyvän.
Erot kuntien ja kuntalaisten välillä kasvavat.
Keskusta tulee esittämään uutta lähipalvelulakia,
joka takaa ihmisten yhdenvertaisuuden lähipalvelujen saamisessa
kohtuullisessa ajassa koko maassa. Keskusta kantaa huolta siitä,
mitä Kataisen hallituksen epäselvä ja
saneluun perustuva kuntapolitiikka aiheuttaa ihmisten lähipalveluille,
ihmisten ja alueiden yhdenvertaisuudelle, kansalaisten osallistumiselle
sekä omaehtoiselle kehittämistyölle kunnissa.