Maailman kuudesta miljardista ihmisestä joka viides
elää äärimmäisessä köyhyydessä eli
alle yhdellä dollarilla päivässä.
Sekä YK:n että Suomen turvallisuuspoliittisissa
selonteoissa äärimmäinen köyhyys
on tunnistettu keskeiseksi turvallisuutta uhkaavaksi tekijäksi.
Inhimillistä kurjuutta lisäävät
myös aliravitsemus, lukutaidottomuus ja se, että monet
kuolevat helposti parannettavissa oleviin tauteihin, kuten ripuliin.
YK:n yleiskokous määritti yhteisten kehityspäämäärien
keskeisimmäksi tavoitteeksi puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien
osuus vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi tavoitteena
on kehitysmaiden lasten koulutuksen lisääminen, lapsi-
ja äitikuolleisuuden vähentäminen, vesihuollon
parantaminen ja luonnon voimavarojen ehtymisen pysäyttäminen.
Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on ohjelmassaan
sitoutunut näihin YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteisiin.
Ensi syyskuussa YK:n yleiskokouksen yhteydessä järjestetään
huippukokous, jossa tarkastellaan, miten kehitystavoitteiden saavuttamisessa on
tähän mennessä edistytty. YK:n tuore
raportti osoittaa, että tavoitteiden toteutuminen näyttää heikolta,
mikäli selkeää etenemistä ei
pian tapahdu.
Vuonna 2003 Suomi käytti kehitysyhteistyöhön
vain puolet tavoitemäärästä eli
0,35 prosenttia bruttokansantulosta (bktl). Valtioneuvos Harri Holkerin
johtama Kehitysyhteistyön tason ja laadun selvitysryhmä esitti
maaliskuussa 2003 aikataulua, jonka mukaan kehitysapu nousisi kohti
0,7:ää prosenttia tasaisesti saavuttaen 0,55 prosentin
tason vuonna 2007 ja 0,7 prosentin tason vuonna 2010. Suomen hallitus
on sitoutunut hallitusohjelmassaan ja viime vuonna hyväksymässään
kehityspoliittisessa ohjelmassa mahdollistamaan Suomen kehitysyhteistyövarojen
nousun YK:n suosittamalle 0,7 prosentin bktl-tasolle vuonna 2010.
Myös EU:ssa on keskusteltu unionin jäsenmaiden
kehitysaputavoitteista, ja komissio on patistanut jäsenmaita
kehitysyhteistyömäärärahojen
korottamiseen.
Aasian katastrofin myötä kehitysyhteistyön tarve
kasvoi merkittävästi. Valitettavasti tämä ei näy
Suomen kehitysyhteistyön määrärahoissa. Aasian
katastrofin jälkeiseen hätäapuun ja jälleenrakennukseen
luvatuista 50 miljoonasta eurosta 42 miljoonaa katetaan kehitysapuvaroista
ja vain kahdeksan miljoonaa osoitetaan lisäbudjetista.
Tämä merkitsee kehitysavun vähentymistä niiden
maiden kohdalla, joissa kärsitään jatkuvasta
aliravitsemuksesta ja köyhyydestä.
Erityisesti monien eteläisen Afrikan maiden tilanne
on hyvin vaikea. Vakava aliravitsemus ja monet sairaudet, kuten
AIDS, yhteiskunnallinen epävakaus sekä koulutuksen
puute heikentävät näiden maiden edellytyksiä kehittyä.
Monessa Afrikan maassa velanmaksu vie enemmän varoja kuin
terveydenhuolto tai koulutus. Kehitysyhteistyön kautta
voidaan vähentää epidemioita, ympäristötuhoja,
rikollisuutta ja hallitsemattomia muuttoliikkeitä. Joidenkin
kehitysmaiden talous perustuu suurelta osin huumetuotantoon. Tukemalla
vaihtoehtoisen tulonmuodostuksen kehittymistä näissä maissa
voidaan vähentää huumetarjontaa kotimaassamme.
Taloudellinen apu ja kasvu yksin eivät kuitenkaan riitä poistamaan
köyhyyttä. Hyvinvoinnin lisääminen
edellyttää ihmisoikeuksien, kansanvallan ja hyvän hallinnon
edistämistä, ympäristöuhkien
ehkäisyä sekä maailmanlaajuisen turvallisuuden
ja taloudellisen vuorovaikutuksen lisäämistä.
Suomessa on kiistatta vakavia köyhyys- ja syrjäytymisongelmia,
joiden hoitaminen on tärkeää, ja se ei
ole mitenkään ristiriidassa maailmanlaajuisen
köyhyyden vähentämisen kanssa. Maailman
maat ovat nykyisin yhä enemmän riippuvaisia toisistaan.
Kehitysyhteistyö ei ole antajamaalta pois, sillä maailmanlaajuinen
hyvinvoinnin lisääntyminen edistää poliittista
vakautta ja vähentää sotien uhkaa. Vaikuttamalla
konfliktien syihin voidaan enneltaehkäistä myös
pakolaisuudesta johtuvia kansainvälisiä ongelmia. Turvallisuus-
ja puolustuspoliittinen selonteko korostaa kehityspolitiikkaa osana
laajaa kokonaisuutta, joka edistää turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan toteutumista. Kehityspolitiikka on myös
turvallisuuspolitiikkaa.
Hallituksen tavoitteena on edistää kestävää kehitystä,
vakautta ja turvallisuutta kansainvälisessä yhteisössä sekä vahvistaa
Suomen kansainvälistä asemaa. Hallitusohjelman
mukaan Suomi myös pyrkii vuosituhatjulistuksen tavoitteiden ohella
kehitysmaiden velanhoito-ohjelmien tehokkaaseen ja nopeaan toteutukseen
niin kansainvälisissä rahoituslaitoksissa kuin
kansallisestikin.
Vanhasen hallituksen viimeisimmän kehyspäätöksen
mukaan hallituksen kehitysapusitoumus on rikkoutumassa. Hallitusohjelman
globaalia vastuunkantoa tarkoittavat lauseet ja niihin viittaavat
puheet eivät ole muuttuneet teoiksi, vaikka eurooppalaisittain
taloutemme on erittäin hyvässä kunnossa,
sekä vaihtotase että julkinen talous kokonaisuutena
ovat ylijäämäisiä. Pohjoismaista
Suomi ja Islanti ovat ainoita, jotka alittavat YK:n asettaman tavoitetason.
Norjan kehitysapu oli 0,87 prosenttia, Tanskan 0,84 prosenttia ja
Ruotsin 0,77 prosenttia bruttokansantulosta. Myös Suomen
kansainvälisen maineen ja vaikutusvallan vuoksi on tärkeää,
että Suomi pitää kiinni sitoumuksistaan.