Maailman kuudesta miljardista ihmisestä joka viides elää äärimmäisessä köyhyydessä eli alle yhdellä dollarilla päivässä. Sekä YK:n että Suomen turvallisuuspoliittisissa selonteoissa äärimmäinen köyhyys on tunnistettu keskeiseksi turvallisuutta uhkaavaksi tekijäksi. Inhimillistä kurjuutta lisäävät myös aliravitsemus, lukutaidottomuus ja se, että monet kuolevat helposti parannettavissa oleviin tauteihin, kuten ripuliin.

YK:n yleiskokous määritti yhteisten kehityspäämäärien keskeisimmäksi tavoitteeksi puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi tavoitteena on kehitysmaiden lasten koulutuksen lisääminen, lapsi- ja äitikuolleisuuden vähentäminen, vesihuollon parantaminen ja luonnon voimavarojen ehtymisen pysäyttäminen. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on ohjelmassaan sitoutunut näihin YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteisiin.

Ensi syyskuussa YK:n yleiskokouksen yhteydessä järjestetään huippukokous, jossa tarkastellaan, miten kehitystavoitteiden saavuttamisessa on tähän mennessä edistytty. YK:n tuore raportti osoittaa, että tavoitteiden toteutuminen näyttää heikolta, mikäli selkeää etenemistä ei pian tapahdu.

Vuonna 2003 Suomi käytti kehitysyhteistyöhön vain puolet tavoitemäärästä eli 0,35 prosenttia bruttokansantulosta (bktl). Valtioneuvos Harri Holkerin johtama Kehitysyhteistyön tason ja laadun selvitysryhmä esitti maaliskuussa 2003 aikataulua, jonka mukaan kehitysapu nousisi kohti 0,7:ää prosenttia tasaisesti saavuttaen 0,55 prosentin tason vuonna 2007 ja 0,7 prosentin tason vuonna 2010. Suomen hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassaan ja viime vuonna hyväksymässään kehityspoliittisessa ohjelmassa mahdollistamaan Suomen kehitysyhteistyövarojen nousun YK:n suosittamalle 0,7 prosentin bktl-tasolle vuonna 2010. Myös EU:ssa on keskusteltu unionin jäsenmaiden kehitysaputavoitteista, ja komissio on patistanut jäsenmaita kehitysyhteistyömäärärahojen korottamiseen.

Aasian katastrofin myötä kehitysyhteistyön tarve kasvoi merkittävästi. Valitettavasti tämä ei näy Suomen kehitysyhteistyön määrärahoissa. Aasian katastrofin jälkeiseen hätäapuun ja jälleenrakennukseen luvatuista 50 miljoonasta eurosta 42 miljoonaa katetaan kehitysapuvaroista ja vain kahdeksan miljoonaa osoitetaan lisäbudjetista. Tämä merkitsee kehitysavun vähentymistä niiden maiden kohdalla, joissa kärsitään jatkuvasta aliravitsemuksesta ja köyhyydestä.

Erityisesti monien eteläisen Afrikan maiden tilanne on hyvin vaikea. Vakava aliravitsemus ja monet sairaudet, kuten AIDS, yhteiskunnallinen epävakaus sekä koulutuksen puute heikentävät näiden maiden edellytyksiä kehittyä. Monessa Afrikan maassa velanmaksu vie enemmän varoja kuin terveydenhuolto tai koulutus. Kehitysyhteistyön kautta voidaan vähentää epidemioita, ympäristötuhoja, rikollisuutta ja hallitsemattomia muuttoliikkeitä. Joidenkin kehitysmaiden talous perustuu suurelta osin huumetuotantoon. Tukemalla vaihtoehtoisen tulonmuodostuksen kehittymistä näissä maissa voidaan vähentää huumetarjontaa kotimaassamme. Taloudellinen apu ja kasvu yksin eivät kuitenkaan riitä poistamaan köyhyyttä. Hyvinvoinnin lisääminen edellyttää ihmisoikeuksien, kansanvallan ja hyvän hallinnon edistämistä, ympäristöuhkien ehkäisyä sekä maailmanlaajuisen turvallisuuden ja taloudellisen vuorovaikutuksen lisäämistä.

Suomessa on kiistatta vakavia köyhyys- ja syrjäytymisongelmia, joiden hoitaminen on tärkeää, ja se ei ole mitenkään ristiriidassa maailmanlaajuisen köyhyyden vähentämisen kanssa. Maailman maat ovat nykyisin yhä enemmän riippuvaisia toisistaan. Kehitysyhteistyö ei ole antajamaalta pois, sillä maailmanlaajuinen hyvinvoinnin lisääntyminen edistää poliittista vakautta ja vähentää sotien uhkaa. Vaikuttamalla konfliktien syihin voidaan enneltaehkäistä myös pakolaisuudesta johtuvia kansainvälisiä ongelmia. Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko korostaa kehityspolitiikkaa osana laajaa kokonaisuutta, joka edistää turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteutumista. Kehityspolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa.

Hallituksen tavoitteena on edistää kestävää kehitystä, vakautta ja turvallisuutta kansainvälisessä yhteisössä sekä vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa. Hallitusohjelman mukaan Suomi myös pyrkii vuosituhatjulistuksen tavoitteiden ohella kehitysmaiden velanhoito-ohjelmien tehokkaaseen ja nopeaan toteutukseen niin kansainvälisissä rahoituslaitoksissa kuin kansallisestikin.

Vanhasen hallituksen viimeisimmän kehyspäätöksen mukaan hallituksen kehitysapusitoumus on rikkoutumassa. Hallitusohjelman globaalia vastuunkantoa tarkoittavat lauseet ja niihin viittaavat puheet eivät ole muuttuneet teoiksi, vaikka eurooppalaisittain taloutemme on erittäin hyvässä kunnossa, sekä vaihtotase että julkinen talous kokonaisuutena ovat ylijäämäisiä. Pohjoismaista Suomi ja Islanti ovat ainoita, jotka alittavat YK:n asettaman tavoitetason. Norjan kehitysapu oli 0,87 prosenttia, Tanskan 0,84 prosenttia ja Ruotsin 0,77 prosenttia bruttokansantulosta. Myös Suomen kansainvälisen maineen ja vaikutusvallan vuoksi on tärkeää, että Suomi pitää kiinni sitoumuksistaan.