Tuoreet tilastot osoittavat kuntien taloudellisen tilanteen kärjistyneen odottamattomalla tavalla. Peräti 194 kunnassa, joissa asuu yli miljoona ihmistä, tulot eivät riittäneet edes juoksevien menojen kattamiseen. Samaan aikaan muutamassa kunnassa menee poikkeuksellisen hyvin yhteisöveron hurjan kasvun vuoksi.

Lipposen hallitukset ovat omilla toimillaan syventäneet kuntien välistä eriarvoisuutta. Lipposen II hallituksen ohjelmassa luvattiin puuttua näihin ongelmiin. Tästä huolimatta hallitus on seurannut tilanteen kärjistymistä hämmästyttävällä välinpitämättömyydellä.

Odotukset olivat suuret, kun selvitysmies Pekkarinen ryhtyi laatimaan ehdotusta kuntien peruspalvelujen turvaamiseksi. Selvitysmies esitti kuluvan vuoden alussa toimenpiteitä kuntatalouden vakauttamiseksi ja tasapainottamiseksi. Erillinen työryhmä on tehnyt omat ehdotuksensa arvonlisäveron palautus- ja takaisinperintäjärjestelmän muuttamisesta. Hallitus ei ole kuitenkaan kyennyt tekemään päätöksiä esitysten pohjalta.

Hallituksen toimettomuus uudistusten toteuttamisessa on ollut suuri pettymys. Se on asettanut uuden selvitystyöryhmän. Kuntien palvelujen turvaaminen edellyttäisi kuitenkin välittömiä toimenpiteitä.

Kunnat — odottaessaan valtion toimenpiteitä kuntatalouden tasapainottamiseksi — ovat joutuneet tekemään lyhytnäköisiä säästöpäätöksiä. Koulujen lakkauttamiset ja opettajien sekä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön lomautukset ja irtisanomiset näyttävät tulevan viime päivien uutisten perusteella uudelleen ajankohtaisiksi.

Tappiollisen tilinpäätöksen tekee viime vuodelta yli kaksi kolmasosaa kaikista kunnista. Taloudellinen tilanne on kärjistynyt suuressa osassa kuntia niin, että niillä on vaikeuksia tasapainottaa taloutensa kuntalain edellyttämällä tavalla.

Syitä nykytilanteeseen on monia. Suurimpia ovat kohtuuttomat valtionosuus- ja verotuloleikkaukset, Lipposen I hallituksen valtionosuusuudistukset ja yhteisöveron jakoperusteiden muutos. Nämä hallituksen toimenpiteet leikkasivat epäoikeudenmukaisesti kuntien tuloja.

Valtionosuudet ovat pienentyneet rajuimmin juuri niissä kunnissa, joiden verotulot ovat kasvaneet vähiten tai jopa alentuneet. Verotulojen ja valtionosuuksien yhteismäärä olikin vuonna 1999 yli 300 kunnassa reaalisesti alempi kuin vuosikymmenen alussa. Se osoittaa selkeästi valtion kuntasäästöjen mittavirheet.

Yhteisöveron jakoperusteiden muutos jyrkensi puolestaan useimpien maaseutu- ja metsävaltaisten pienten kuntien syöksykierrettä. Se vahvisti muutoinkin voimakasta keskittymistä ja hallitsematonta muuttoliikettä. Väestökato on rapauttanut kuntien tulopohjaa. Vaikeuksiin ovat joutuneet myös monet muuttovoittokunnat, joilla on suuri tarve palveluiden rakentamiseen.

Kuntien taloudellinen ahdinko on jo vakavasti vaurioittanut monien kuntien palveluja. Terveyspalvelut ruuhkautuvat, leikkausjonot kasvavat, eikä kunnilla ole varaa palkata hoitohenkilöstöä riittävästi. Sairaaloista joudutaan potilaat kotiuttamaan liian aikaisin, ja pitkäaikaissairaat jäävät usein vaille asianmukaista hoitoa.

Viime vuosikymmenellä lakkautettiin keskimäärin 80 peruskoulua vuodessa, pahimmillaan jopa 136 koulua. Nyt lakkautusuhan alla ovat myös pienet lukiot. Lakkautusten ja säästöjen seurauksena opetusryhmistä on tullut liian suuria. Erityis- ja tukiopetus sekä kerhotunnit on leikattu lähes olemattomiin. Voimavarojen puuttuessa opettajat on asetettu kohtuuttoman tehtävän eteen.

Hallitusohjelmassa luvattiin jo kaksi vuotta sitten turvata peruspalvelut. Erityisesti pääministeri Lipponen korosti hallituksen alkutaipaleella, että nyt on kuntapalveluiden vuoro. Hallituksen politiikka on kuitenkin ollut päinvastaista. Kehyspäätöksellään hallitus uhkaa leikata puolet kuntien ensi vuoden valtionosuuksien indeksitarkistuksesta. Hallituksen teot ja toimettomuus ovat vakavassa ristiriidassa hallitusohjelman sekä ministereiden puheiden ja lupausten kanssa.