Suomen yliopistot on uudistettava vastaamaan nopeasti
muuttuvaa globaalia ja eurooppalaista kehitystä sekä uusia
kansallisia haasteita. Kehittäminen tulee tehdä kuitenkin
siten, että turvataan kattava yliopistoverkko koko maassa,
yliopistojen riippumattomuus ja vahva autonomia sekä keskinäinen
tasavertaisuus niin toimintaresurssien kuin henkilöstön
palvelussuhteiden osalta.
Suomen kansallinen menestys on perustunut ja perustuu jatkossakin
alueellisesti kattavaan, julkiseen ja laadukkaaseen koulutusjärjestelmään.
Yliopistolaitos ei ole vain keskeinen osa kansallisen sivistyksen
luojaa, sen kivijalkaa, vaan se on myös samalla merkittävä tekijä suomalaisen
yhteiskunnan tasa-arvoisuuden ja talouden kehittäjänä.
Yliopistouudistus on välttämätön,
mutta hallitus on valinnut epätasa-arvoistavan tavan toteuttaa
sitä. Viime hallituskaudella käynnistettiin koko
korkeakoululaitoksen kehittämistyö tavoitteena
yliopistojen autonomian lisääminen ja toimintaedellytysten
parantaminen. Suureksi pettymykseksi kokonaisuus, jossa uudistetaan
yliopistolakia, turvataan yliopistojen perusrahoitus ja kehitetään
samalla koko yliopistoverkkoa, on osoittautumassa pääministeri
Vanhasen II hallitukselle liian vaikeaksi kokonaisuudeksi hallita.
Yksi suomalaisen yliopistojärjestelmän keskeinen
periaate on sivistysyliopisto. Yliopistojen tekemä tutkimus
on riippumatonta ja toiminta rahoitettu pääosin
valtion varoista, joita ovat täydentäneet muut
rahoitusmuodot. Tärkeä lähtökohta
on niin yliopistojen kuin eri tieteenalojen välinen tasa-arvo.
Yliopistoja on kohdeltu samojen periaatteiden ja kriteerien mukaisesti. Hallitus
aikoo nyt luopua näistä periaatteista.
Tiede- ja teknologianeuvosto linjasi viime vaalikauden lopussa,
että yliopistojen perusrahoitusta on lisättävä 200
miljoonalla eurolla tämän vaalikauden aikana.
Tämän päälle tulisivat palkka-
ja vuokrakustannusten noususta aiheutuvat lisämenot.
Hallituksen kehyspäätöksen linjaukset
korkeakoulujen osalta merkitsevät, että yliopistojen toimintaedellytykset
tehdään kohtuuttoman riippuvaisiksi yksityisestä pääomasta.
Linjaukset vaarantavat yliopistoissa tehtävän
perustutkimuksen riippumattomuuden. Lisäksi ne asettavat
muun muassa humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset tieteenalat
huonompaan asemaan verrattuna teknisiin tieteenaloihin, luonnontieteisiin
ja muihin nopeasti käytäntöön
soveltuviin tieteenaloihin.
Hallitus on muuttamassa koulutuspoliittista linjaa myös
alueiden näkökulmasta. Sen linja eriarvoistaa
eri puolilla maata olevia yliopistoja ja maan eri osien kehitystä.
Yksityistä rahoitusta ei saada kaikkiin yliopistoihin,
eikä yliopistojen kaikilla tieteenaloilla ole välitöntä yritystaloudellista
kytkentää. Periaate alueellisesti kattavasta ja
tasa-arvoisesta sivistysyliopistoverkosta on murentumassa.
Sivistysyliopistojen tärkeä ominaisuus on
niiden autonomia. Yliopistot nimeävät hallituksensa.
Sekä henkilöstöllä että opiskelijoilla
on edustus päätöksenteossa. Nyt hallitus
vähentää toimillaan todellisuudessa yliopistojen
autonomiaa.
Hallituksen esitykset toisivat suuren muutoksen suomalaiseen
koulutusjärjestelmään. Autonomian ja
riippumattomuuden perustan turvanneet yliopiston hallinto ja päätösvalta
siirtyisivät merkittävästi yliopistojen
ulkopuolisille tahoille, pääosin elinkeinoelämälle.
Yliopistot ajautuisivat keskenään hyvin eriarvoiseen
asemaan.
Hallituksen epätasa-arvoinen linjaus luo pitkällä aikavälillä vääristyneen
kilpailuaseman. Säätiömallinen yliopisto
saa rahaa rahan päälle ja pystyy nostamaan opettajien
ja tutkijoiden palkkoja. Muut yliopistot painiskelevat samanaikaisesti
0-tasolla pysyvän perusrahoituksen kanssa. Lisäksi
tuottavuusohjelma leikkaa yliopistojen käytössä olevia
varoja. Jo nyt hallituksen lupaama perusrahoitus kuluu kasvavien
toimintakulujen, kuten vuokrien ja palkkakustannusten kattamiseen,
jolloin tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseen ei uutta
rahoitusta riitä. Suomen yliopistoissa opiskelija-opettajamäärän
suhde on heikompi kuin useimmissa muissa maissa. Lisärahoitus
on turvattava.
Oppositio ei ole yksin yliopistohuolensa kanssa. Vanhasen II
hallituksen yliopistoja koskevat linjaukset kehysriihen yhteydessä ovat
herättäneet hämmennystä ja aitoa
huolta laajalti yliopistojohdon, henkilökunnan ja kansalaisten
keskuudessa.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan välikysymyksen:
Miten hallitus aikoo turvata tulevaisuudessa alueellisesti
tasa-arvoisen, julkisen yliopistolaitoksen maassamme ja
miten hallitus aikoo huolehtia, että kaikkien yliopistojen
perusrahoitus pysyy tasa-arvoisena ja takaa kaikkien yliopistojen
mahdollisuuden laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen ja varmistaa,
että Suomeen ei synny kahden kerroksen yliopistoja?