Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta
(UTVA) käsitteli kokouksessaan 8 päivänä helmikuuta
2012 puolustusvoimauudistusta puolustusvoimain komentajan ratkaisumallin
pohjalta. Valtioneuvoston tiedotteen mukaan puolustusvoimauudistusta
ryhdytään nyt toteuttamaan puolustusministeriön
ohjauksessa. Valtioneuvoston tiedotteesta ei selviä, hyväksyikö UTVA
ja niin muodoin hallitus puolustusvoimain komentajan ratkaisumallin.
Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan puolustusvoimauudistus
valmistellaan parlamentaariselta pohjalta ja se käsitellään
osana eduskunnalle annettavaa laaja-alaiseen turvallisuuskäsitteeseen
perustavaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Nyt
hallitus toimii ohjelmansa vastaisesti. Parlamentaariseksi valmisteluksi
ei voida katsoa kansanedustaja Ilkka Kanervan johdolla toiminutta
kontaktiryhmää, koska kyseiselle ryhmälle
ei annettu olennaisia tietoja puolustusvoimien rakenteiden muuttamisesta.
Hallitus aikoo tuoda turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon
eduskunnalle vasta syksyllä 2012, jolloin puolustusministeri
on jo päättänyt oleellisilta osin puolustusvoimauudistuksen
aiheuttamista rakenteellisista muutoksista.
Puolustusvoimien toiminta perustuu sodan ajan tarpeeseen, johon
turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon turvallisuusanalyysi
antaa perusteet. Ainakaan perussuomalaisten eduskuntaryhmälle
ei ole esitelty tulevaa puolustusvoimien sodan ajan organisaatiota
eikä siihen olennaisesti liittyvää turvallisuusanalyysia.
Puolustusvoimain komentajan ratkaisumallin mukaisesti sodan ajan
joukkojen määrää leikataan kolmanneksella.
Mistään ei kuitenkaan selviä, mihin sodan
ajan joukkoihin vähennykset kohdistetaan tai miten reservi
jatkossa muodostuu. Koulutetaanko jatkossa koko miesikäluokka
ja mihin ikään saakka sodan ajan joukot pidetään
sijoitusluetteloissa?
Puolustusvoimain komentajan ratkaisumalli puolustusvoimauudistuksesta
vaikuttaa olevan pelkästään puolustusvoimien
rauhan ajan toimintojen ja organisaation uudelleenjärjestely
ja vielä sellainen, jonka puolustusvoimat on pakotettu toteuttamaan
nopeutetussa aikataulussa seuraavien kahden vuoden aikana. Komentajan
ratkaisumalli herättää lukuisia kysymyksiä.
Siitä eivät selviä vaihtoehtoiset ratkaisumallit
eivätkä niiden kustannukset. Myöskään
mistään ei voida tarkastaa esitettyjen säästötavoitteiden
todenperäisyyttä. Esimerkiksi joukko-osastojen
lakkauttamisella ja yhdistämisellä väitetään
saatavan 60—65 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Tämä edellyttää,
että lakkautettavien yksiköiden vuokrasopimuksista
päästään eroon. Muutoin ollaan
siinä tilanteessa, josta Valtiotalouden tarkastusvirasto
huomautti omassa kertomuksessaan vuonna 2010. Poliittisen päättäjän
on vaadittava jatkossa puolustusvoimilta todellisia, todistettavia
ja tarkastettavia laskelmia.
Poliittisen päätöksenteon kannalta
hallituksen toiminta on erittäin omituista. Hallitus toimii oman
ohjelmansa vastaisesti ja jättää eduskunnan
tosiasiallisesti lähes kokonaan päätöksenteon
ulkopuolelle. Samoin vaikuttaa siltä, ettei hallitus kyennyt
tekemään asiassa päätöstä,
vaan jätti puolustusvoimiin kohdistuvien päätösten
tekemisen pelkästään puolustusministerin
ja puolustushallinnon virkamiesten vastuulle. Tämä on
ainutkertaista itsenäisen Suomen historiassa.
Puolustusvoimauudistus on odotettua suuremman mittaluokan katastrofi
Suomen maanpuolustukselle. Se heikentää puolustusvoimien
suorituskykyä merkittävällä tavalla.
Uudistus toteutetaan samaan aikaan, kun hallitus ajaa armeijan armottomalle
säästökuurille.
Suomea puolustetaan tulevaisuudessa pienemmillä joukoilla.
Kertausharjoitukset käytännössä lopetetaan,
varusmiesten maastovuorokausia vähennetään,
Hornetit eivät lennä, ja merivoimien alukset pysyvät
satamissa. Suuri määrä varuskuntia lakkautetaan
tai yhdistetään. Sotilassoitto soi yhä harvemmin.
Lisäksi puolustusvoimien henkilöstöstä ja
materiaalihankinnoista leikataan tavalla, joka koettelee itsenäisen
puolustusratkaisumme uskottavuutta. Leikattu reservi puutteellisine
varusteineen ei riitä pelotteeksi mahdolliselle hyökkääjälle,
kun vielä muistetaan, että liittyminen jalkaväkimiinat
kieltävään Ottawan sopimukseen vei armeijaltamme
edullisen ja tehokkaan välineen maahantunkeutujia vastaan.
Varuskuntien massalakkauttaminen on vastuutonta politiikkaa.
Varuskunnilla on merkitystä maanpuolustustahdolle ja yleiseen
asevelvollisuuteen sekä alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle
puolustusratkaisullemme. Aluepolitiikkaa on turha tässä yhteydessä parjata.
Sillä kohotetaan maanpuolustustahtoa ja tuetaan alueellisen
puolustuksen periaatetta. Maakuntien varuskunnat ovat tarpeellisia
myös sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa
teknoarmeijakin on hampaaton.
Yleisen asevelvollisuuden rapauttaminen on väärää puolustus-
ja yhteiskuntapolitiikkaa. Puheet ikäluokkien pienenemisestä ovat
tarkoitushakuisia. Uudistuksen jälkeen edes nykyisin koulutettavaa
osuutta ikäluokasta ei ole mahdollista kouluttaa, sillä varuskunnissa
ei ole lähitulevaisuudessa riittävästi
petipaikkoja. Hallituksen ajama kehityssuunta ajaa Suomea kohti
valikoivaa asevelvollisuutta, joka johtaa palkka-armeijaan ja sitä kautta
Ruotsin tielle. Kun yhä harvempi käy armeijan,
suomalaisista kodeista on kohta vaikea löytää aitoa
kosketuspintaa puolustusvoimiin. Maanpuolustus ei ole sen jälkeen enää yhteinen
asiamme.
Oma lukunsa on se, että Uudenmaan Prikaati säilyy
Dragsvikissä eikä tule yhdistetyksi vieressä olevaan
Upinniemen varuskuntaan. Kielipolitiikka selätti puolustus-
ja aluepolitiikan. Dragsvikin sijaan lakkautuslistalla on esimerkiksi
Pohjois-Karjalan Prikaati Kontiolahdella. Se sijaitsee alueella,
joka on jo muutenkin viime vuosina kärsinyt työpaikkojen
menetyksistä. Lisäksi Pohjois-Karjalan Prikaatissa
on olennaista alueellisen puolustuksen osaamista. Selvitystä vaatii
puolustusministeri Stefan Wallinin mahdollinen jääviys
asiassa. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan
ministeri Wallinin jäsenyys Uudenmaan Prikaatin killan valtuuskunnassa
on ongelmallinen.
Haettavat säästöt olisi voitu priorisoida
toisinkin. Esimerkiksi maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan
tuoreen kyselyn mukaan kansalaiset kohdistaisivat puolustusvoimien
säästöt ensisijaisesti kansainväliseen
kriisinhallintaan. Kansainvälisiin operaatioihin osallistumista
perustellaan usein muun muassa oman maan puolustuskyvyn parantumisella,
mutta esimerkiksi reserviläisten kertausharjoitukset olisivat
kustannustehokkaampi keino ylläpitää puolustuskykyä.
Uudistus on suurin sitten jatkosodan päättymisen.
Eduskunnasta ei saa tehdä kumileimasinta. Uudistuksesta
on syytä keskustella nyt eikä vasta syksyllä osana
turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, jolloin toimenpiteet
on jo päätetty puolustusministerin ja puolustushallinnon
virkamiesten toimesta.