Viime aikojen uutiset talouden huonontuvasta kehityksestä, pahenevan työttömyyden uhasta ja yhä useamman suomalaisen toimeentulo-ongelmista pysäyttävät.

Työttömyys koskettaa suoraan tai perheenjäsenen kautta jo miljoonaa suomalaista. Köyhyys on ainakin väliaikaisesti todellisuutta noin 800 000 ihmiselle. Pitkäaikaisesta huono-osaisuudesta kärsii noin 100 000. Entistä useampi työssä käyväkin tulee taloudellisesti vain hädin tuskin toimeen. Leipäjonot kasvavat.

Huolestuttavaa on lasten ja nuorten jakautuminen entistä jyrkemmin hyvin- ja pahoinvoiviin. Lastensuojelutoimenpiteiden kohteena on jopa 87 000 lasta. Osa nuorista saa töitä heti valmistumisen jälkeen, osa ei millään saa opiskelu- tai työpaikkaa. Jos Suomen suuntaa ei saada muuttumaan, seuraukset voivat olla vielä 1990-luvun lamaakin vakavampia.

Pääministeri Stubbin hallituksen ensimmäinen ja vaalikauden viimeinen budjetti ei tuonut ratkaisuja Suomen eikä suomalaisten ongelmiin. Päinvastoin. Työttömyys kasvaa. Isot päätökset siirrettiin seuraavalle hallitukselle.

Paras tae ehyelle yhteiskunnalle on, että saadaan nopeasti lisää työpaikkoja. Työllistäminen on tehokkainta köyhyyden torjuntaa. Hallitus on epäonnistunut työllisyyspolitiikassa. Tarvitaan rohkeita ratkaisuja, jotta pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden paheneminen saadaan pysäytettyä.

Hallituksen päättämät leikkaukset ja veronkorotukset kohdistuvat pienituloisiin, perheellisiin ja tavallisiin työssäkäyviin. Pienituloiset tarvitsevat eniten myös päiväkoti-, koulu-, terveys- ja muita kuntien palveluja, joista leikataan ensi vuonna. Säästöjä ja toiminnan tehostamista tarvitaan, mutta päätökset on etenkin tiukkoina aikoina tehtävä oikeudenmukaisesti ja läpinäkyvästi.

Valtion ensi vuoden budjetissa eivät toteudu valtiovarainministeri Rinteen lupaukset työllistävämmästä ja oikeudenmukaisemmasta politiikasta. Monen on esimerkiksi vaikea ymmärtää sitä, että lapsilisistä ylipäätään leikataan. Vielä vaikeampi on ymmärtää, että leikkausta jälkikäteen paikataan keinotekoisin ja monimutkaisin verojärjestelyin, jotka eivät edes helpota lapsilisiä eniten tarvitsevien tilannetta. Lapsilisäleikkauksen ja verovähennyksen yhtälössä on vain häviäjiä ja suuria häviäjiä. Lapsilisien leikkaaminen on hallitukselta arvovalinta, jota on mahdotonta hyväksyä.

Kaikista heikoimmassa asemassa olevien takuueläkkeeseen luvattiin korotus, mutta sitä ei kuitenkaan tullut. Hallitus petti lupauksen. Hallituksen päättämän eläkevähennyksen ulkopuolelle jää noin 100 000 pienimpien eläkkeiden saajaa.

Koulutuksesta leikataan yhteensä noin puolitoista miljardia euroa. Uudet leikkaukset lisäävät ongelmia. Nuorten mahdollisuudet koulutukseen ja sitä kautta ammattiin ovat yhä enemmän postinumerosta kiinni. Etenkin toisen asteen koulutuksesta eli lukioista ja ammattikouluista leikkaaminen on vaarassa syrjäyttää lisää nuoria. Eriarvoistuminen on nähtävissä sekä tuloryhmien että maan eri osien välillä ja suurimpien kaupunkien sisällä. Eriarvoistuminen kasvattaa myös terveyseroja. Terveyserojen syyt ovat yhteiskunnallisia. Pienituloisen vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä ovat kapeampia kuin suurituloisen.

Politiikassa on aina vaihtoehtoja. Vaikeina aikoina on ensisijaisesti pidettävä huoli kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä.

Hallitus vastaa tulevissa eduskuntavaaleissa vaalikauden politiikasta suomalaisille. Kaikkien päättäjien vastuulla kuitenkin on tässä ja nyt huolehtia siitä, että Suomi selviytyy mahdollisimman ehyenä. Välikysymyksen allekirjoittajat toivovat, että hallitus ymmärtää ongelman vakavuuden.