Viime aikojen uutiset talouden huonontuvasta kehityksestä,
pahenevan työttömyyden uhasta ja yhä useamman
suomalaisen toimeentulo-ongelmista pysäyttävät.
Työttömyys koskettaa suoraan tai perheenjäsenen
kautta jo miljoonaa suomalaista. Köyhyys on ainakin väliaikaisesti
todellisuutta noin 800 000 ihmiselle. Pitkäaikaisesta
huono-osaisuudesta kärsii noin 100 000. Entistä useampi työssä käyväkin
tulee taloudellisesti vain hädin tuskin toimeen. Leipäjonot
kasvavat.
Huolestuttavaa on lasten ja nuorten jakautuminen entistä jyrkemmin
hyvin- ja pahoinvoiviin. Lastensuojelutoimenpiteiden kohteena on jopa
87 000 lasta. Osa nuorista saa töitä heti
valmistumisen jälkeen, osa ei millään
saa opiskelu- tai työpaikkaa. Jos Suomen suuntaa ei saada muuttumaan,
seuraukset voivat olla vielä 1990-luvun lamaakin vakavampia.
Pääministeri Stubbin hallituksen ensimmäinen
ja vaalikauden viimeinen budjetti ei tuonut ratkaisuja Suomen eikä suomalaisten
ongelmiin. Päinvastoin. Työttömyys kasvaa.
Isot päätökset siirrettiin seuraavalle
hallitukselle.
Paras tae ehyelle yhteiskunnalle on, että saadaan nopeasti
lisää työpaikkoja. Työllistäminen on
tehokkainta köyhyyden torjuntaa. Hallitus on epäonnistunut
työllisyyspolitiikassa. Tarvitaan rohkeita ratkaisuja,
jotta pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden
paheneminen saadaan pysäytettyä.
Hallituksen päättämät leikkaukset
ja veronkorotukset kohdistuvat pienituloisiin, perheellisiin ja
tavallisiin työssäkäyviin. Pienituloiset
tarvitsevat eniten myös päiväkoti-, koulu-,
terveys- ja muita kuntien palveluja, joista leikataan ensi vuonna.
Säästöjä ja toiminnan tehostamista
tarvitaan, mutta päätökset on etenkin
tiukkoina aikoina tehtävä oikeudenmukaisesti ja
läpinäkyvästi.
Valtion ensi vuoden budjetissa eivät toteudu valtiovarainministeri
Rinteen lupaukset työllistävämmästä ja
oikeudenmukaisemmasta politiikasta. Monen on esimerkiksi vaikea
ymmärtää sitä, että lapsilisistä ylipäätään
leikataan. Vielä vaikeampi on ymmärtää,
että leikkausta jälkikäteen paikataan
keinotekoisin ja monimutkaisin verojärjestelyin, jotka
eivät edes helpota lapsilisiä eniten tarvitsevien
tilannetta. Lapsilisäleikkauksen ja verovähennyksen
yhtälössä on vain häviäjiä ja
suuria häviäjiä. Lapsilisien leikkaaminen
on hallitukselta arvovalinta, jota on mahdotonta hyväksyä.
Kaikista heikoimmassa asemassa olevien takuueläkkeeseen
luvattiin korotus, mutta sitä ei kuitenkaan tullut. Hallitus
petti lupauksen. Hallituksen päättämän
eläkevähennyksen ulkopuolelle jää noin
100 000 pienimpien eläkkeiden saajaa.
Koulutuksesta leikataan yhteensä noin puolitoista miljardia
euroa. Uudet leikkaukset lisäävät ongelmia.
Nuorten mahdollisuudet koulutukseen ja sitä kautta ammattiin
ovat yhä enemmän postinumerosta kiinni. Etenkin
toisen asteen koulutuksesta eli lukioista ja ammattikouluista leikkaaminen
on vaarassa syrjäyttää lisää nuoria. Eriarvoistuminen
on nähtävissä sekä tuloryhmien
että maan eri osien välillä ja suurimpien
kaupunkien sisällä. Eriarvoistuminen kasvattaa myös
terveyseroja. Terveyserojen syyt ovat yhteiskunnallisia. Pienituloisen
vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä ovat
kapeampia kuin suurituloisen.
Politiikassa on aina vaihtoehtoja. Vaikeina aikoina on ensisijaisesti
pidettävä huoli kaikkein heikoimmassa asemassa
olevista ihmisistä.
Hallitus vastaa tulevissa eduskuntavaaleissa vaalikauden politiikasta
suomalaisille. Kaikkien päättäjien vastuulla
kuitenkin on tässä ja nyt huolehtia siitä,
että Suomi selviytyy mahdollisimman ehyenä. Välikysymyksen
allekirjoittajat toivovat, että hallitus ymmärtää ongelman
vakavuuden.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan välikysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä ihmisten toimeentulo-ongelmien
ratkaisemiseksi, työttömyyden kasvun nujertamiseksi,
eriarvoistumisen pysäyttämiseksi, tasa-arvoisen
koulutuksen turvaamiseksi sekä ihmisten alueellisten ja
sosiaalisten terveyserojen kaventamiseksi ja
muuttaako hallitus laajasti epäoikeudenmukaisiksi
koettuja päätöksiään,
kuten esimerkiksi lapsilisien leikkaamista, ja helpottaa kaikkein
köyhimpien eläkeläisten asemaa ensi vuoden
budjetissa?