Hyvinvointiyhteiskuntamme suurimpiin saavutuksiin lukeutuva
kansalaisten aiempaa pidempi elinikä tuo mukanaan hoivan
ja hoidon tarpeen kasvun. Kasvaneeseen hoidon tarpeeseen on osattu
useassa kunnassa vastata erinomaisesti. Monissa laitoksissa asiat
ovat hyvin: vanhusten hoitoon erikoistunut, ammattitaitoinen henkilökunta
tarjoaa ikäihmisille heidän tarvitsemansa hoivan
ja avun sekä virkistystoimintaa ja jokaisella on viihtyisä oma
huone tai asunto kodikkaine yhteistiloineen.
Äskettäin julkaistut lääninhallitusten
raportit vanhusten laitoshoidon tilasta osoittavat kuitenkin paikoin
vakavia puutteita vanhustenhoivassa. Vanhusten liikkumista on rajoitettu
tarpeettomasti, heitä ylilääkitään
esimerkiksi mielialalääkkeillä tai yhteensopimattomalla
monilääkityksellä ja heidän
toimintakykyään ylläpitävä viriketoiminta
kärsii. Vanhusten ruokailussa on puutteita — esimerkiksi
yöpaasto saattaa venyä yli 12-tuntiseksi. Hygienia
on puutteellista. Eräällä vuodeosastolla
vanhusta ei omaisen mukaan käytetty 1,5 viikkoon suihkussa
eikä häntä ehditty avustaa ruokailussa.
Vanhusten saamia murtumia on hoidettu ruhjeina, ja oikean diagnoosin
tekeminen on pahimmassa tapauksessa kestänyt päiväkausia.
Terveyskeskusten lääkäripulan vuoksi
lääkärit eivät ehdi vierailla
hoivayksiköissä tai heillä ei ole aikaa
vastata vanhuksen saamasta hoidosta.
Joissain terveyskeskuksissa on pitkäaikaishoidossa
olevia vanhuksia sijoitettu jopa 4—5 samaan huoneeseen.
Laitosten käyttämät vanhat kiinteistöt
ovat epäkäytännöllisiä ja
aiheuttavat ongelmia potilas- ja paloturvallisuuden suhteen.
Valitettavan usein kunnan tai hoitopiirin kaikissa hoitopaikoissa
henkilöstö on mitoitettu vanhustenhuollon laatusuosituksissa
määritellyn alarajan mukaan, joka ympärivuorokautisen
hoidon henkilöstön osalta on 0,5—0,6
hoitotyöntekijää asiakasta kohden vuorokaudessa
tai tuon alarajan alle. Sijaisia ei säästövaatimusten
takia palkata lainkaan tai sijaisina saatetaan käyttää epäpäteviä henkilöitä — räikeimmissä
tapauksissa
jopa alaikäinen työntekijä tekee itsenäisesti
yövuoroja. Hoitajien kuormitus työssä kasvaa,
kun he saattavat joutua tekemään ylipitkiä työvuoroja
ja vastaamaan perushoivatyön lisäksi esimerkiksi
siivouksesta tai ruokahuollosta. Ylikuormitus taas johtaa uupumiseen
ja lisääntyviin sairauspoissaoloihin.
Henkilöstövajeen ja kuntien talousvaikeuksien
ohella ongelmat johtuvat siis myös esimerkiksi työn
organisoinnin puutteista, alalle kouluttamattomien käyttämisestä,
palvelurakenteen hajanaisuudesta ja valvonnan resurssien vähäisyydestä.
Henkilöstön jaksamisen osalta ongelmallista on
myös, että hoitajat oman työnsä lisäksi joutuvat
usein tekemään työnjohdolle kuuluvia priorisointipäätöksiä ja
samalla käymään päivittäin
eettistä painiskelua käytännön
tasoa korkeammalla olevan työmoraalinsa kanssa.
Myös kotona asuvat heikkokuntoiset vanhukset joutuvat
sinnittelemään kotona ilman riittäviä palveluita.
Kotipalveluissa ongelmana on henkilökunnan niukkuus, ja
omaishoidon tuessa on useissa kunnissa merkittäviä puutteita.
Vanhustenhuollon ongelmallinen tilanne on ollut tiedossa. Jo
viime eduskuntavaaleissa ikäihmisten palvelujen parantaminen
oli keskeisimpiä teemoja ja kaikki puolueet halusivat saattaa vanhustenpalvelut
kuntoon. Myös hallitusohjelmassa luvataan turvata vanhusväestön
oikeus hyvään hoitoon. Tästä huolimatta
ongelmiin ei ole edelleenkään riittävässä määrin
puututtu.
Tulevaisuuteen varauduttaessa on tärkeää pitää huolta
hoito- ja hoivatyön houkuttelevuudesta ja hoitohenkilökunnan
pätevyydestä alalle. Vanhustenpalveluiden järjestämisongelmat
eivät tulevaisuudessa ainakaan helpotu: Yli 65-vuotiaiden
määrä kasvaa noin 600 000:lla
vuoteen 2020 mennessä samaan aikaan, kun työikäisten
määrä vähenee 200 000:lla.
Vain vanhustenpalvelulaki ja sen noudattaminen sekä lain
toimeenpanoa varten kunnille turvatut riittävät
lisävaltionosuudet takaavat tasa-arvoiset kunnalliset palvelut.
Hallitus ei ole rivakasti ryhtynyt korjaamaan vanhuspalveluiden puutteita.
Kasvavat palvelupaineet hallitus jättää kuntien
huoleksi. Vanhusten palveluita koskevan lain valmistelua ei ole
edes aloitettu.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan välikysymyksen:
Mihin kiireellisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vanhusten
laadukkaat palvelut ja heidän perusoikeutensa turvaavan
lain säätämiseksi ja lain toteutumisen
takaavien riittävien resurssien turvaamiseksi?
