Hallitus on ominut valmisteluvallan kuntauudistuksessa
Kataisen hallitus on ilmoittanut toteuttavansa koko maan laajuisen
kuntauudistuksen. Hallitus on halunnut ottaa täyden valmisteluvastuun
kuntauudistuksesta sysäämällä opposition
uudistuksen valmistelusta kokonaan syrjään. Tällainen poikkeuksellinen
toimenpide antaa ymmärtää, että hallituksella
on vahva näkemys ja vesiselvät perustelut siitä,
miten ja miksi kuntauudistus tulee toteuttaa.
Kuntauudistus on hallituksen pöytälaatikossa valmiina
Uudistuksen pohjana toimiva rakennelaki annetaan eduskunnalle
siten, että se tulisi voimaan jo 1.5.2013. Käytännössä tuohon
ajankohtaan on aikaa siis noin seitsemän kuukautta. Se
tarkoittaa sitä, että eduskunta saanee historiallisen
massiivisen rakennelain käsiteltäväkseen
viimeistään helmikuussa 2013 eli noin neljän
kuukauden kuluttua, ja se taas tarkoittaa sitä, että rakennelaki
on hallituksen pöytälaatikossa allekirjoitusta
vaille valmiina.
Valmisteluvallasta seuraa valmistelu- ja esittelyvastuu
Kunnille hallitus on luvannut kuntauudistuksesta toisen kuulemiskierroksen
vielä tänä syksynä. Ongelmana
vain on, että hallitus ei kerro ja perustele, millaista
sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta se maahamme ajaa. Kuntien
ja kuntalaisten on vaikea ottaa kantaa asiaan, kun kuntauudistuksen
keskeinen kysymys eli se, miten palvelut ja niiden saatavuus ja
saavutettavuus pystytään turvaamaan, on hallituksella
itselläänkin auki. Hallituksella, joka on halunnut
omia valmisteluvallan asiassa, on esittelyvastuu, ja nyt on tullut
sen vastuun kantamisen aika. Perussuomalai-set eivät voi
hyväksyä vastuunkantamisen laiminlyömistä,
ja siksi nostamme kissan pöydälle niin eduskunnassa
kuin myös kunnissa.
Perussuomalaisten armonaika hallitukselle käy vähiin
Kuntiin, joita hallitus haluaa nyt kuulla, valitaan 28.10.2012
uudet päättäjät. Jos hallitus
haluaa korostaa kunnallista demokratiaa muutenkin kuin vain juhlapuheissa,
sen tulee tuoda julki esityksensä sosiaali- ja terveydenhuollon
rakennelaiksi hyvissä ajoin ennen ennakkoäänestyksen alkua
eikä vasta vuoden lopussa tai ensi vuonna, kuten on annettu
ymmärtää. Yleensähän
kunnissa juuri kunnanvaltuustot ovat niitä tahoja, jotka antavat
valtioneuvostolle vastauksen tällaisissa tilanteissa. Jotta
kuntalaiset voivat valita oikeat henkilöt päättämään
tulevaisuudestaan, tulee heillä olla tiedossa ehdokkaiden
mielipide hallituksen kuntauudistuksesta. Se taas edellyttää, että hallitus
lyö uudistuksensa rehdisti pöytään kaiken
kansan ja kunnallisvaaliehdokkaiden arvioitavaksi. Kun otetaan huomioon
hallituksen eduskunnallekin tiedottama tiukka aikataulu uudistuksessa,
on oppositiolla oikeus ja velvollisuus nyt perätä hallitukselta
selkeää vastausta. Jos sitä ei ennen
kunnallisvaaleja saada, on se merkki siitä, että hallitus
tietoisesti piilottelee esitystään, ja jos näin
on, voivat kuntalaiset vetää siitä johtopäätöksensä.
Vahvan peruskunnan käsite hallituksen kuntapolitiikan
mantrana
Hallituksen kesäkuussa antaman tiedonannon mukaan tämän
vuoden loppuun mennessä esiteltävä ehdotus
sosiaali- ja terveydenhuollon rakennelaiksi lähtee siitä,
että se tukee hallituksen kuntauudistusta. Niin ikään
kuntalain uudistamisen ja valtionosuuslain uudistamisen perusteena
on se, että ne tukisivat hallituksen kuntauudistusta. Kaikki
isot lakiuudistukset kuntauudistuksessa on siis alistettu hallituksen
hallinnolliselle pyrkimykselle luoda maahamme vahvoja peruskuntia.
Vahvat peruskunnat tarkoittavat hallituksen mielestä nykyistä isompia
kuntia, sillä vaikka kunta olisi taloudellisesti vahva
ja tehokas, se ei ole hallituksen mielestä vahva peruskunta,
jos se järjestää peruspalveluita yhdessä toisten
kuntien kanssa. Näin on, vaikka ylikunnallisen yhteistyön
takana saattaa käytännössä olla
vain edellisen hallituksen Paras-hanke, joka velvoitti kunnat moiseen.
Ensin on siis tehty yksi uudistus, jolla sitten perustellaan seuraavaa.
Hämmennys, joka kuntalaisten keskuudessa vallitsee, on enemmän
kuin ymmärrettävää. Yhä useampi kuntalainen
kysyy, voiko mihinkään enää luottaa.
Hallituksen ruokkima epäluottamuksen kierre on omiaan passivoimaan
kuntalaisia, mutta se lienee hallituksen tarkoituskin. Mikään
ei ole vallan väärinkäyttäjälle
parempi ystävä kuin uskonsa järjestelmään
menettänyt hallintoalamainen.
Kuntalaisten saatava lakisääteiset palvelut
kunnan koosta riippumatta
Perussuomalaisten mielestä vahva peruskunta on sinänsä hyvä tavoite,
mutta yksin se ei voi toimia kuntarakennepolitiikan lähtökohtana,
kuten nyt tapahtuu. Myöskään kaupunkikeskusten
paisuttaminen muun asutuksen kustannuksella, hallituksen kielellä "yhdyskuntarakenteen
tiivistäminen", ei voi olla kuntapolitiikan lähtökohtana.
Julkisen sektorin tehokkuustilastoissa monet Suomen pienimmät
kunnat ja suurimmat kaupungit ovat samaa sarjaa, mutta se ei Perussuomalaisten
mielestä tarkoita, että suurimmat kaupungit kannattaisi
pilkkoa pienemmiksi hallinnollisiksi yksiköiksi ja nykyiset
pienimmät kunnat automaattisesti liittää suurempiin
kuntiin. Jos uudistuksia halutaan tehdä, tulee lähtökohtana olla
palveluiden, niiden määrän ja laadun
sekä saavutettavuuden turvaaminen joka puolella Suomea.
Se edellyttää valtionosuuspolitiikan palauttamista
entiselle tasolleen ja joidenkin valtionosuuksien korvamerkitsemistä,
jotta valtion rahat käytetään siihen,
mihin ne on tarkoitettukin. Jos tämä ei auta,
tekevät pienimmät kunnat ajan oloon itse liittymispäätöksensä sitten,
kun niiden aika on. Vaikka vuosikymmenen tai kahden päässä oleva
todennäköinen liittymistarve olisi jo nyt ennustettavissa,
se ei Perussuomalaisten mielestä tarkoita, että liittyminen
suurempaan kuntaan tulisi toteuttaa jo nyt. Se on sama kuin jos
myisi kotinsa 60-vuotiaana ja muuttaisi palvelutaloon, kun sinne
kuitenkin joskus joutuu menemään.
Hallitus on myös selvityksen velkaa siitä,
millaisia hyötyjä ja haittoja viime vuosina tai
aiemmin tehdyistä kuntaliitoksista on kuntaliitosalueille
ja niiden asukkaille seurannut.
Hallituksen valtionosuuspolitiikalla hiillostetaan kuntia liittymään
yhteen
Kataisen hallituksen tähän asti harjoittama
valtionosuuspolitiikka ei ole missään vaiheessa
perustunut kuntalaisten palvelutarpeeseen, koska peruspalvelujen
valtionosuuksia kunnilta on leikattu rajusti ja leikkausten suuruus
on kehyskaudella 2012—2015 yhteensä huikeat 3 399
miljoonaa euroa. Palkkamenoiksi muutettuna se tarkoittaisi peräti
n. 100 000 henkilötyövuoden vähentämistä peruspalveluista,
lähinnä perusturvasta, hoito- ja vanhuspalveluista
sekä opetustoimesta. Toinen raju esimerkki hallituksen
keskit-tämispolitiikasta oli kiinteistöveron poistaminen verotulontasausjärjestelmästä.
Se tehtiin, koska hallitus halusi vastata kuntalaisten palvelutarpeeseen — suurimmissa
kaupungeissa, ei koko maassa. Kyse on keskittämisideologiasta
ja uskosta, että aiemmasta poiketen jatkossa "suurkaupungit"
toisivat uutta sykettä ja positiivisempaa näkymää Suomen
talouteen. Todellisuus on, että maaseudun mahdollisuudet
menetetään ja kaupungit tukehdutetaan uusiin julkisiin
investointeihin samaan aikaan, kun työntekijät
nääntyvät jatkuvan muutoskierteen edessä.
Hallitus on omalla kapulakielellään ilmoittanut,
että jatkossa se haluaa vähentää kuntien
riippuvuutta valtionosuuksista. Suomeksi sanottuna hallitus siis
haluaa, että kunnat tulisivat toimeen vähemmillä valtionosuuksilla.
Se johtaa mielivaltaiseen ihmisten maaltapakottamiseen, kun pienen
kunnan joutuessa lopettamaan toimintansa ja liittyessä suureen
kuntaan ei valtionosuuksien taso alueella samassa suhteessa lisäänny
ja näin lähipalvelut joudutaan ajamaan alas. Keksimänsä ongelman
hallitus ulkoistaa kunnan- ja kaupunginvaltuutettujen ratkaistavaksi,
ja perään heitetään porkkanarahoiksi
kutsutut kipurahat.
Kuntien talousahdinko johtuu hallituksen valtionosuusleikkausten
lisäksi valtaosin siitä, että valtio
on vuosien saatossa lisännyt kunnille uusia velvoitteita,
joihin valtio ei ole osoittanut riittäviä määrärahoja.
Niinpä kuntakentän velkamäärä onkin
peräti kaksinkertaistumassa vuosien 2011—2016
välisenä aikana.
Kunnallisvaaleista kansanäänestys lähipalveluista
ja -demokratiasta
Koska hallitus edellä olevasta huolimatta antaa tällä hetkellä ymmärtää,
että kuntauudistus olisi yhä valmistelun alla
ja auki, esitämme me perussuomalaiset täällä valtakunnan
tasolla uudistuksen valmistelun poisottamista hallitukselta ja valmistelun
aloittamista parlamentaariselta pohjalta kaikkien eduskuntapuolueiden
kesken koskien kuntauudistuksen kaikkia mahdollisia lakiuudistuksia.
Tämä on vielä mahdollista, jos kerran
mitään ei ole lyöty lukkoon.
Jos tämä ei sovi, siirtyy pallo kunnille ja
siellä erityisesti hallituspuolueiden kunnallisvaaliehdokkaille.
Heillä on oltava vastaukset valmiina kuntalaisille, miten
he voivat hyväksyä hallituksen ajaman politiikan
ja edustaa sitä kunnissa. Perussuomalaiset ovat tarjonneet
hallitukselle yhteistyön kättä, mutta
hallitus on katsonut oikeudekseen ilman perusteluja torjua yhteistyötarjouksen.
Emme halua kuntiin vastaavanlaista hallintokulttuuria edustavia
ja pönkittäviä päättäjiä,
joten peräämme nyt muutosta myös Suomen kuntiin.
Hallitus on toimillaan kovaa vauhtia tekemässä kunnallisvaaleista
paitsi yleispoliittisen linjavaalin suhteessa harjoitettuun europolitiikkaan, myös
kansanäänestyksen, jossa ääni
hallituspuolueiden ehdokkaille on ääni järjettömälle
keskittämiselle ja sokealle luottamukselle. Kyseenalaistamalla
hallituksen politiikan Perussuomalaiset haluaa lähettää Suomen
kuntiin vahvan viestin siitä, että kunnat ja kaupungit
eivät jää kunnallisvaalien jälkeen
yksin taistelemaan hallituksen pakkovaltaa vastaan.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan välikysymyksen:
Miksi hallitus on sysännyt opposition poikkeuksellisesti
syrjään kuntauudistuksen keskeisestä valmistelusta,
niin että kaikki eduskuntapuolueet ovat edustettuina vain
kuntalain kokonaisuudistuksen parlamentaarisessa seurantaryhmässä,
aikooko hallitus tuoda kuntarakenneuudistukseensa liittyvän
sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen mallin ja perustelut julki
ennen kunnallisvaaleja 2012, jotta lähidemokratia toteutuisi
vaaleissa mahdollisimman hyvin,
miten hallitus aikoo turvata lakisääteiset
lähipalvelut koko maassa, kun se samaan aikaan heikentää kuntien
rahoituspohjaa,
miten hallitus perustelee keskittämis- ja suurkuntalinjaansa
suhteessa tietoon, että Suomen väkirikkaimmissa
suurissa kaupungeissa julkisen sektorin kustannustaso voi olla yhtä korkea
kuin pienimmissä kunnissa ja
onko hallituksella tietoa viime vuosina syntyneiden suurkuntaliitosten
vaikutuksista kuntalaisten arkeen ja palveluihin sekä tietoa
siitä, onko liitoksilla saatu aikaan tehokkuutta palveluissa?