Täysistunnon pöytäkirja 121/2004 vp

PTK 121/2004 vp

121. TIISTAINA 16. MARRASKUUTA 2004 kello 14

1) Hallituksen esitys laiksi rikoslain 17 luvun, kokoontumislain ja järjestyksenvalvojista annetun lain 8 §:n muuttamisesta

Ensimmäinen käsittely

Hallituksen esitys  HE 81/2004 vp

Lakivaliokunnan mietintö  LaVM 8/2004 vp

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Todellakin, tässä nyt ministeri Rajamäki poistui, mutta siitä huolimatta totean, että kyllä hänen puheenvuoronsa osoittavat, että ei hän nyt oikein erottanut sitä, mitä hänen oma ministeriönsä oli vaatinut ja minkä se oli myös ilmeisesti saanut oikeusministeri Koskisen esittämään, eli sitä, että yleinen naamioituneena esiintyminen olisi rikollista. Sen sijaan ongelman ydin (Ed. Salo: Kuka sitä esitti?) — sitä nimenomaan hallitus esitti — (Ed. Salo: Ei, varmasti!) ongelman ydinhän on se, millä tavalla käyttäydytään, eikä niinkään minusta ainakaan se, millä tavalla pukeudutaan. Sen lisäksi hallitus esitti nimenomaan mielenosoituksissa naamioitumisen kieltämistä, ei esimerkiksi sitä, että pankkiryöstäjää olisi jotenkin ankarammin rankaistava silloin, jos ryöstäjä esiintyy naamioituneena, ja sitten se olisi jotenkin kunnon kansalaisen toimintaa, jos ryöstää pankin kasvot paljaina valvontakameraan päin.

Kyllä tässä oli selvä yhteiskunnallinen ja poliittinen tarkoitus puuttua nimenomaan ihmisten pukeutumiseen. Tämä oli yksi osa sitä käsittelyä, mikä tuli ilmi, kun perustuslakivaliokunta asiasta omaa lausuntoaan laati. Perustuslakivaliokunnan lausunto on yksimielinen, ja tässä nimenomaan todetaan se, että todellinen ongelma mielenosoituksissa on ollut se, että osanottajien joukkoon on usein juuri naamioitumalla soluttautunut siihen alun perin kuulumattomia henkilöitä, (Ed. Zyskowicz: Nimenomaan tästä on kysymys!) joiden toiminta on johtanut mellakointiin ja väkivaltaisuuksiin. Tällainen on saattanut rajoittaa mielenosoituksiin rauhanomaisesti osallistuvien ilmaisu- ja kokoontumisvapautta. Sen takia hallituksen esitys tähän asiaan ei varsinaisesti edes puuttunut, vaan hallituksen keskeisenä tavoitteena oli estää sellainen kasvojen peittäminen, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa tunnistamista, mutta pelkästään järjestyshäiriöiden yhteydessä, ei esimerkiksi pankkiryöstön yhteydessä.

Perustuslakivaliokunta katsoikin, että henkilön pukeutumista voidaan arvioida perustuslaissa turvatun henkilökohtaisen vapauden kannalta ja naamiointikielto rajoittaisi juuri yksilön tahdonvapautta ja itsemääräämisoikeutta eli hänen vapauttaan pukeutua haluamallaan tavalla. Tätä ei pidetty kohtuullisena. Sen lisäksi hallituksen esityksessä tätä rajaa sallitun ja kielletyn pukeutumisen välillä olisi ollut hyvin vaikea vetää, jos laki olisi sellaisenaan hyväksytty. Se olisi todennäköisesti johtanut soveltamistilanteessa mielivaltaisuuksiin.

Päinvastoin kuin hallitus perustuslakivaliokunta näki, että naamiointi saattaa rohkaista ihmisiä osallistumaan mielenosoituksiin anonyymisti ja ilmaisemaan siellä mielipiteensä. Myös aikaisemmin perustuslakivaliokunta on katsonut, että sananvapaus suojaa myös anonyymia viestintää. Tässä mielessä sen kieltäminen ei olisi kohtuullista. Kaiken kaikkiaan tämä hallituksen esitys oli tällaisen suhteellisuusperiaatteen vastainen. Kuten ed. Brax omassa esittelypuheenvuorossaan totesi, niin hallituksen esitys oli myös rikosoikeuden laillisuusperiaatteen vastainen, koska jotta jokin teko voitaisiin määritellä eduskunnan hyväksymällä lailla rikokseksi, niin silloin tämä tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa eli milloin naamioitumisen katsottaisiin vaikeuttavan tätä tunnistamista. Kaikki tämä oli itse asiassa sisäasiainministeriölle tyypillisellä tavalla sotkettu keskenään. Olinkin kovasti yllättynyt siitä, että oikeusministeriö sellaisen esityksen teki, mutta tässä nyt ministerien Koskinen ja Rajamäki keskinäisessä sananvaihdossa kävikin ilmi, mistä oikeasti oli kysymys, eli sitten oikeusministeriö oli hallituksen voimalla pakotettu tekemään tällainen perustuslain vastainen esitys.

Edelleen tähän perustuslakivaliokunnan lausuntoon: Tässä myös todettiin, että sääntelyn oikeasuhteisuuden kannalta on ongelmallista, että henkilön tunnistamista vaikeuttava naamiointi on rangaistava ilman yhteyttä lainvastaiseen tekoon taikka järjestyksen tai turvallisuuden vaarantamiseen. Nyt tässä lakivaliokunnan mietinnössä tämä asia on korjattu. Sinänsä olisin itse nähnyt parhaaksi, kuten ed. Alhokin tässä totesi, että tällaista lakia ei olisi ollut tarpeen säätää ollenkaan, koska näihin tekoihin voidaan puuttua muutoinkin ja ulkonäköön ja pukeutumiseen puuttuminen ei ole mielestäni tarpeellista eikä asiallista meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme. Mutta kun tätä nyt on lakivaliokunnassa muutettu näiden perustuslakivaliokunnan rajausten takia, niin perustuslain säännösten valossa tämä kyllä on hyväksyttävissä.

Sen lisäksi, että hallitus esitti tätä yleistä naamioitumiskieltoa, niin hallitus esitti myös, toisin kuin ed. Salo siinä omassa lakialoitteessaan, että myös näiden esineiden hallussapidon kriminalisointi olisi saatettava voimaan. (Ed. Salo: En ole esittänyt sitä!) — Ei, totesin juuri, että ed. Salo ei sitä esittänyt, vaan hallitus meni vielä pitemmälle, kun avattiin tämä portti, että päästään sorkkimaan perusoikeuksia. Hallitus yritti sitten mennä vielä pidemmälle kuin ed. Salo silloin aikanaan oli edes esittänyt. — Perustuslakivaliokunta totesi, että liian pitkälle menevää puuttumista henkilökohtaiseen vapauteen ja siihen sisältyvään itsemääräämisoikeuteen olisi ollut se, että esineen, kuten esimerkiksi suojakypärän, kaulahuivin, ylimääräisten sukkahousujen tai hupullisen vapaa-ajan asun, pelkkä hallussapitäminen voitaisiin katsoa yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa uhkaksi turvallisuudelle ja sen vuoksi rangaistavaksi. Tämän vuoksi tätä esitettiin poistettavaksi, ja näin tässä nyt ollaan tekemässäkin. Hallituksen esityksessä sitten vielä näissä tarkastamisoikeuksissa haluttiin asia viedä edelleen pitemmälle niin, että näiden äsken mainittujen naamioitumisvälineiden hallussapito hallituksen esityksessä rinnastettiin ampuma-aseiden, räjähdysaineiden ja teräaseiden hallussapitoon, ja valiokunta totesikin sitten yksimielisesti, että hupullisten ulkoiluasujen, sukkahousujen ja naamiointivälineiden hallussapidon tarkastamisen tarve yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa on aivan eri suuruusluokan kysymys ja sen takia hallituksen esityksessä ehdotettu tarkastusoikeus ei täytä oikeasuhtaisuuden vaatimuksia ja siltä puuttuu painava yhteiskunnallinen tarve. No, nyt kun nämä muutokset on tehty, niin onneksi tästä ongelmasta päästään.

Tässä hallituksen keskustelussa usein vedottiin myös siihen, että muualla Euroopassa, Pohjoismaissa ja Ruotsissa ollaan säätämässä tällaista samanlaista naamioitumiskieltoa, jolla halutaan puuttua ihmisten pukeutumiseen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska esimerkiksi Ruotsin Lagrådet on Svenska Dagbladetin 29. syyskuuta tänä vuonna ilmestyneen uutisen mukaan todennut:

"Lagrådet gör tummen ner för förslaget att införa maskeringsförbud. Lagrådet anser att det strider mot såväl regeringsform som Europakonventionen och kan bidra till att skapa konfrontation med polisen." Ja lisäksi: "För den enskilde kan det vara av stor vikt att få delta i en demonstration och ge uttryck för sina åsikter utan att för den skull behöva röja sin identitet, anser Lagrådet."

Toisin sanoen Ruotsin vastaavantyylinen lakiesitys ollaan hylkäämässä juuri siksi, että katsotaan sen rajoittavan perusoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia tai olevan niiden vastaisia. Sen lisäksi Ruotsin Lagrådet on todennut, että on tärkeää, että yksilö, ihminen, voi osallistua mielenosoitukseen ilman, että hänen siitä huolimatta täytyy paljastaa omaa henkilöllisyyttään. (Ed. Halmeen välihuuto) Eli tämä hallituksen perustelu siitä, että kansainvälinen kehitys veisi toiseen suuntaan, kuin nyt perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan esitys tämän hallituksen esityksen muuttamisesta, niin ei sekään sitten pitänyt paikkaansa. — Anteeksi, nyt en kuullut tätä välihuutoa, että olisin voinut vastata. (Ed. Halme: Mielenosoituksessa ollaan henkilönä, ei anonyyminä!) — Joo, mutta toisinaan voi olla myös tilanteita, kuten totesin tuossa, että perustuslakivaliokunta on aikaisemmin ja uudelleen nyt todennut, että myös anonyymi sananvapaus on perusoikeus, (Puhemies koputtaa) ja pidän kyllä sitä aivan oikeana linjauksena.