Täysistunnon pöytäkirja 126/2004 vp

PTK 126/2004 vp

126. KESKIVIIKKONA 24. MARRASKUUTA 2004 kello 15

3) Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta — Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille

Lähetekeskustelu

Valtioneuvoston selonteko  VNS 8/2004 vp

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! On jo oikeastaan perinne, että hallitus antaa eduskunnalle kerran vaalikaudessa yhden tulevaisuusselonteon. Kyseiset selonteot ovat hyvä tapa käydä … (Hälinää)

Puhemies:

 (koputtaa)

Pyydän edustajia rauhoittumaan ja siirtämään palaverit salin ulkopuolelle!

Puhuja

Kyseiset selonteot ovat hyvä tapa käydä pitkäjänteistä keskustelua Suomen kehityksestä ja siihen vaikuttamisesta. Tämänkertainen tulevaisuusselonteko käsittelee väestökehitystä, väestöpolitiikkaa ja ikärakenteen muutokseen varautumista.

Ärade talman! Det fenomen som kallas befolkningens stigande medelålder nämns i alla sammanhang som en av de största framtida utmaningarna för vårt land. Enligt befolkningsprognoserna börjar Finlands befolkning småningom minska. Ännu viktigare och helt klart säkrare är att storleksförhållandena mellan åldersgrupperna förändras betydligt i framtiden. Förändringen har redan pågått länge, men den blir speciellt synlig redan om några år då de stora åldersklasserna når pensionsåldern.

Väestön ikääntymiseksi kutsuttu ilmiö mainitaan kaikissa yhteyksissä yhdeksi suurimmista maamme tulevaisuuden haasteista. Väestöennusteiden mukaan Suomen väestö kääntyy vähitellen laskuun. Sitäkin tärkeämpää — ja selvästi varmempaa — on, että ikäryhmien suuruussuhteet muuttuvat tulevaisuudessa merkittävästi. Muutos on ollut käynnissä jo pitkään, mutta se tulee erityisen näkyväksi jo muutamien vuosien päästä suurten ikäluokkien saavuttaessa eläkeiän.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa yli 600 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä. Samalla lasten ja työikäisten määrä vähenee yhteensä noin 400 000 hengellä. Näin voimakas väestön ikärakenteen muutos vaikuttaa talouskehitykseen ja työllisyyteen. Sillä on mittavia julkistaloudellisia seurauksia, ja se muuttaa hyvinvointipolitiikan painopisteitä.

Tulevaisuutta on yleensä vaikea ennustaa, mutta nämä kehitystrendit me tiedämme. Vuonna 2025 aloittavat opiskelijat ovat nyt jo neuvolatilastoissa mukana, ja vuonna 2030 viisikymmenvuotisjuhliaan viettävät ovat ensi keväänä valmistumassa yliopistoista. Heidän lukumääränsä tiedetään jo nyt.

Tulevaisuuteemme vaikuttaa muitakin suuria tekijöitä: globalisaatio, teknologian kehitys, turvallisuuteen vaikuttavat tekijät ja ympäristön tilan kehitys. Väestökehitys poikkeaa näistä muista tekijöistä juuri siinä, että tulevan väestön ainekset ja kehitys ovat meillä verraten hyvin tiedossa. Kehitys on ainakin keskipitkällä aikavälillä kohtuullisen hyvin ennustettavissa. Viimeksi tämän kehityksen merkitykseen eurooppalaisesta näkökulmasta on puututtu Wim Kokin työryhmän loppuraportissa, jossa todetaan väestörakenteen muutoksen aiheuttama haaste ja tarve reagoida siihen, jotta EU:n yhteiset tavoitteet saavutetaan.

Arvoisa puhemies! Olen puhunut paljon Suomen kaksoishaasteesta. Meidän on arvioitava yhtäältä suomalaisen työn ja tuotannon menestymisen mahdollisuuksia ja edellytyksiä globaalissa taloudessa ja toisaalta hyvinvointiyhteiskunnan turvaamista ikääntyvän väestön oloissa. Tässä selonteossa arvioidaan jälkimmäistä haastetta.

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon peruskysymys on periaatteessa yksinkertainen. Meillä on tulevaisuudessa vähemmän lapsia ja työikäisiä, mutta paljon enemmän eläkeikään ehtineitä. Kysymys kuuluu: pystymmekö ylläpitämään sellaista taloudellista kehitystä, jolla turvataan nykyisen kaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuus? Tähän kysymykseen voidaan antaa myönteinen vastaus yhdellä ehdolla. Tarvitsemme vahvaa talouskasvua ja kestävää julkistaloutta.

Hallitus ei halua sälyttää taakkaa muutoksesta minkään yksittäisen väestöryhmän harteille. Me olemme yhdessä historiallisessa vaiheessa ja sopeudumme tähän muutokseen vähitellen kuten kaikki muutkin maat. Olennaista on ymmärtää, että muutos koskettaa kaikkia ikäryhmiä. Toinen tärkeä tähdennettävä asia on se, että ikääntyneiden määrän kasvua merkityksellisempää voi olla työikäisten määrän väheneminen ja myös työssä olevien ikääntyminen. Tämä merkitsee sitä, että meidän kannattaa tästedes suunnata vielä enemmän huomiota talouskasvun vahvistamiseen ja resursseihin kuin eläkeikäisten määrän kasvusta syntyviin seurauksiin. Tätä jälkimmäistä puolta on viime vuosina tarkistettu monella tavalla ja muun muassa pian voimaan astuvassa eläkeuudistuksessa kustannusten hallinta on ollut vahva muutosten vaikutin.

Se, että työikäisiä on jatkossa vähemmän, merkitsee sitä, että myös työllisyys on jonkin verran vähäisempää. Väestön keski-iän kasvu merkitsee taas sitä, että käytettävissä oleva työikäinen väestö on aikaisempaa iäkkäämpää. Tällä on tutkimusten mukaan vaikutuksensa tuottavuudelle. Yhdessä nämä kaksi kehityskulkua tarkoittavat, että talouskasvumme potentiaali heikkenee nykyisestä, ellei asiaan vaikuteta. Jos kehitykseen ei voida vaikuttaa, myös veropohja pienenee samaan aikaan kun ikääntyneistä aiheutuvat kustannukset nousevat. Hallitus vetää tästä kehityskulusta tulevaisuusselonteossa sen johtopäätöksen, että meidän on vahvistettava talouskasvuamme suuntaamalla huomiota sekä työllisyysasteen nostamiseen että tuottavuuden parantamiseen. Molemmat ovat tärkeitä niin talouskasvun kuin julkistaloudenkin kannalta. Jo aikaisemmin hallituksen puolesta on monessa yhteydessä muistutettu, että elintasomme kehityksen kannalta tuottavuuden kasvu on tärkein yksittäinen tekijä.

Aivan oma kysymyksensä on alueiden tasapainoisen kehityksen turvaaminen. Vaikka syntyvyys lisääntyisi tuntuvasti ja vaikka maassamuutto ja maahanmuutto kehittyisivät tasapainoa tukevaan suuntaan, siitä huolimatta alueellisesti väestökehitys kohtaa suuria haasteita. Kuntien elinvoimaisuus eriytyy nimenomaan työikäisten vähenemisen takia. Suomi näyttää ennusteiden valossa pysyvän harvaanasuttuna maana. Asukasmäärältään pienten kuntien määrä jopa kasvaa. Tämän takia meidän on kehitettävä sellaisia palvelujen järjestämisen ja tuottamisen tapoja, että peruspalvelut pystytään tasapuolisesti turvaamaan maan eri osissa. Tosin tuleva väestökehitys voi merkitä myös alueellisten työllisyys- ja työttömyyserojen supistumista. On täysin mahdollista, että kohta käsillä olevan laajahkon eläköitymisen seurauksena monilla alueilla on tarjolla työpaikkoja nuoremmille ihmisille. Saattaa olla, että alueiden välinen työmahdollisuuksista johtuva muuttoliike tästä johtuen hidastuu.

Aikaisemmista väestökehitysarvioista poiketen hallitus on tulevaisuusselonteon valmistelussa pannut erityistä painoa mahdollisuuksien etsimiseen. Ikääntyminen ei ole vain haaste vaan myös mahdollisuus. Hallitus muistuttaa siitä, että ihmiset ovat aina tavoitelleet terveyttä ja pitkää ikää. Sen saavuttaminen on hyvinvointiyhteiskuntamme eräs suurimmista saavutuksista, jonka osalta tulokset koko ajan lisäksi paranevat. Siksi keskustelu ikääntymisestä ei saa olla mollivoittoista, vaan se on iloinen ja myönteinen asia.

Ikärakenteen muutos voi merkitä myös kustannussäästöjä joissakin toiminnoissa. Työikäisten määrän väheneminen avaa mahdollisuuden työttömyyden supistumiseen, ja on myös tärkeää, että työelämässä ymmärretään odotettavissa oleva tilanne laajamittaisesti ja panostetaan työhyvinvointiin. Näin myös ihmiset pysyisivät entistä pidempään työelämässä.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteossa hallitus on ottanut uudestaan käyttöön vanhan termin "väestöpolitiikka". Meillä ei ole harrastettu väestöpolitiikkaa pitkiin aikoihin. Joillakin voi olla sitä kohtaan varauksellistakin suhtautumista. Väestökehitys on kuitenkin sellainen, että meidän kannattaa nyt käydä vilkastakin keskustelua siitä, pitäisikö siihen pyrkiä vaikuttamaan ja millä keinoin. Selonteon linjaus on, että tarvitsemme väestöpolitiikkaa ja että nykyaikainen väestöpolitiikka rakentuu kahden pilarin varaan, syntyvyyteen ja maahanmuuttoon.

Ärade talman! Befolkningsutvecklingen är sådan att det nu lönar sig för oss att till och med livligt diskutera om man borde försöka påverka den och i så fall med vilka medel. Enligt förutsättningen i redogörelsen hänför sig den moderna befolkningspolitiken uttryckligen till nativitet och invandring.

Suomessa on tällä hetkellä kohtuullisen korkea kokonaishedelmällisyys. Meillä on myös monia maita suurempi osuus lapsiperheistä monilapsisia perheitä. Taloudellisella väestöpolitiikalla, päivähoitopalveluilla ja työn ja perheen yhteensovittamista helpottavilla käytännöillä on huolehdittu siitä, että ihmiset voivat sekä käydä töissä että toimia vanhempina. Tämä on malli, jota monet Euroopan maista vasta tavoittelevat.

Perheet saavat kuitenkin tällä hetkellä vähemmän lapsia ja useita vuosia myöhemmin kuin he itse tutkimusten mukaan toivovat. Monet siirtävät ensimmäisen lapsen saamista työhön tai muuhun elämään liittyvän epävarmuuden takia. Asuntojen pienuus ja kalleus taas panee monen lapsiperheen rajoittamaan lapsilukuaan tai odottamaan olojensa parantumista.

Nykyaikainen väestöpolitiikka syntyvyyden turvaamiseksi onkin keskitettävä ensi sijassa toimiin, joilla parannetaan nuorten ihmisten vakiintumista ja luodaan parempia edellytyksiä perheen perustamisen alkuvaiheessa. Opintojen jälkeen on saatava nopeasti vakituinen työ. Asuntopolitiikassa on kiinnitettävä erityishuomiota perheen kannalta toivottujen asuntojen saamiseksi. Tavoitetta myös edistää, mikäli suunnitelmat opintoaikojen nopeuttamisesta toteutuvat. Tähän kaikkeen on mahdollista päästä, sillä suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen lisää työelämässä mahdollisuuksia tarjota nuorille heti vakituisia työtehtäviä.

Hallitus esittää myös, että suuntaudumme aktiivisesti työperäisen maahanmuuton lisäämiseen. Tältä osin linjaus on selvä. Nyt työperusteisen maahanmuuton osuus koko maahanmuutostamme on häviävän pieni ja kaiken lisäksi työn perässä liikkuvat ovat usein tilapäisesti Suomessa keikkatöissä. Lisäksi Suomeen suuntautuva maahanmuutto tapahtuu voittopuolisesti perhesyistä. Liikkuvuus maailmalla lisääntyy, ja monet löytävät elinkumppanin toisesta maasta ja asettuvat Suomeen.

Työperäisen maahanmuuton lisääminen ei käy käden käänteessä. Paljon riippuu siitä, onko meillä työmarkkinoilla valmiuksia muualta kuin Suomesta tulevien työntekijöiden ottamiseen. Viranomaistoiminnalla voidaan tehdä paljonkin, mutta työsarkaa on runsaasti. Suomen oloissa pitää järjestää kielikoulutusta ja kulttuurin tuntemusta. Mukana tulevat perheenjäsenet on kyettävä saamaan tuntemaan olonsa kotoisaksi Suomessa. Hallitus valmisteleekin parhaillaan erillistä, täsmällisempää, maahanmuutto-ohjelmaa.

Tulevaisuusselonteon valmistelussa on kiinnitetty paljon huomiota palveluiden turvaamiseen. Palvelut ovat paljolti kuntien vastuulla. Palvelupolitiikkaan kohdistuu useita haasteita. Näyttää siltä, että ikärakenteen muutos heikentää kuntien tulopohjaa monissa kunnissa. Väestörakenteen muutos taas nostaa menoja, joskin eri kunnissa eri tavoin. Haasteena on myös se, että samaan aikaan, kun työikäisten määrä vuoteen 2030 mennessä vähenee arvioiden mukaan noin 300 000:lla, hoito- ja hoivapalveluihin tarvitaan tämänhetkisten arvioiden perusteella merkittävästi enemmän työntekijöitä. Väestörakenteen muutosnäkymät asettavat palvelutuotannolle ja sen rahoittamiselle erittäin kovia haasteita, etenkin maaseudulla. Niistä selviytyminen edellyttää kokonaan uudenlaista toiminnan organisointia.

Vaikka väestön ikääntyminen aiheuttaa menoja palvelutuotannon puolella, väestön ikääntyminen pitää siltikin nähdä mahdollisuutena. Suomessa on tulevaisuudessa paljon nykyistä enemmän 65 vuotta täyttäneitä, jotka ovat entistä terveempiä ja aktiivisempia kansalaisia. Tätä kasvavaa väestönosaa kannattaa tarkastella kahdelta kannalta. Yhtäältä tulee mahdollistaa ihmisten terve ja aktiivinen ikääntyminen. Toisaalta kannattaa myös miettiä, miten ikääntyvien voimavaroja voidaan hyödyntää yhteiskunnan kehityksessä. Eläkeläiset eivät ole passiivinen väestönosa, vaan heillä on merkittävä rooli myös taloudessamme. Lisäksi heidän merkityksensä laajemmin sosiaalisen pääoman kannalta tulee olemaan merkittävä. Ei ole lainkaan samantekevää, miten terveet ja toimintakykyiset ihmiset käyttävät aikaansa. Aktiivisessa ikääntymisessä on minusta juuri nämä kaksi puolta.

Tämän ikäryhmän myötä meille syntyy myös aikaisempaa enemmän palvelukysyntää. Eläkeikään tulevilla on keskimäärin enemmän ostovoimaa kuin edeltäjillään. Voidaan ajatella, että ikääntyneiden tarvitsemien palveluiden kysyntä lisääntynee muun muassa harrastusten ja vapaa-ajan tuotteiden, palveluiden, matkustamisen ja kulttuurin markkinoilla. Myös erilaisten hyvinvointipalvelujen kysyntä lisääntynee. Palveluihin kohdistuvan kysynnän kasvu avaa uusia aloja ja laajentamisen mahdollisuuksia palveluelinkeinoille. Ikärakenteen muutoksen aiheuttama uudenlainen kysyntä ja uudet markkinat kannustavat uusien tuotteiden kehittämiseen. Senioripalveluista ja -tuotteista on mahdollista kehittää Suomelle vientituotteita muissa maissa myöhemmin kasvaville seniorimarkkinoille.

Vi har på många sätt goda utgångspunkter för att hantera befolkningsförändringen. Vi har insett vad utvecklingen betyder och genomfört vittsyftande reformer. Vi har förberett oss på förändringen i synnerhet genom att minska på den offentliga skulden och revidera arbetspensionssystemet. Ett produktivt program har inletts med tanke på hela den offentliga sektorns och basservicens produktivitet. Strävan har framför allt varit att höja sysselsättningsgraden bland annat genom att tidigarelägga övergången till arbetslivet, senarelägga utträdet ur arbetslivet och revidera socialskyddet och beskattningen på ett sätt som sporrar till arbete.

Kun ikärakenne nyt jatkossa muuttuu nopeasti, meidän on pidettävä kiinni tästä vastuullisesta asioiden hoitamisen tavasta. Tästä eteenpäin näkökulmamme ikärakenteen muutokseen on oltava riittävän laaja ja on nähtävä myös mahdollisuudet. On myös osattava tehdä pitkäjänteisempää politiikkaa ja huolehdittava eri sektoreiden välisestä koordinaatiosta paremmin. Ikärakenteen muutos vaatii myös yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja kuntien kanssa.

Arvoisa puhemies! Useat ikääntyvän väestön aiheuttamat haasteet ja niissä tehdyt ratkaisut vaikuttavat vasta tulevaisuudessa. Siksi meidän onkin oltava kauaskantoisia ja vastuullisia päätöksentekijöitä ajoissa.

Tulevaisuusselontekojen erityinen rooli on ollut siinä, että niiden eduskuntakäsittelyssä on pystytty unohtamaan päivänkohtainen poliittinen ottelu ja suuntaamaan katse 10—20 vuoden päähän. Tässä selonteossa aikajänne on tuntuvasti vielä tätä pidempi.

Hallitus on lähettänyt eduskunnalle selonteon mukana viisi erillistä liiteraporttia. Ne ovat asiantuntijaselvityksiä, ja niitä ei ole käsitelty hallituksessa.