Oras Tynkkynen /vihr (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos hyvin käy, täytän
vuosisadan puolivälissä 72 vuotta. Silloinkin
olen vielä nuorempi kuin isoäitini nykyään.
Samassa ajassa, vuosisadan puoliväliin mennessä,
ilmastonmuutos on voinut tappaa jo yli miljoona eliölajia
sukupuuttoon. Puolet Amazonasin sademetsistä on voinut
muuttua ruohoaavikoiksi. Useampi kuin joka toinen kesä voi
olla vielä kuumempi kuin hellekesä 2003, joka
tappoi Euroopassa ihmisiä Imatran kaupungin väestön
verran.
Tuoreen Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyn mukaan
neljä viidesosaa suomalaisista on huolestunut ilmastonmuutoksesta.
Paljon huolestuneiden osuus on vuodessa kasvanut yli puolella. Suomalaiset
ovat syystä todella huolissaan. Ilmastonmuutos on tällä vuosisadalla
mahdollisesti ihmiskunnan vakavin uhka. Miten tähän
uhkaan reagoi hallitus? Viivyttelyllä, vastuun pakoilulla
ja keskinäisellä riitelyllä.
Hallitus lupasi hallitusohjelmassaan uudistaa ilmastostrategian.
Ei tullutkaan ilmastostrategiaa, tuli kansallinen strategia
Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi. Hallituksen
halu tai kyky ei riittänyt tekemään takkia,
joten piti ostaa alennuslaarista käytetty tuluskukkaro.
Hallituksen mitätön ja apaattinen tekele ei todellisuudessa
ansaitse strategian nimeä. Taktiikka on oppi siitä,
kuinka taistelu voitetaan. Strategia puolestaan on oppi siitä,
kuinka sota voitetaan. Tässä vaatimattomassa paperinivaskassa
ei edes yritetä esittää visiota sodan
voittamisesta. Energiankulutus kasvaa, sähkönkulutus
kasvaa, päästöt kasvavat. Varsinainen
tavoite, ilmastonmuutoksen torjuminen, on jäänyt
kauas taka-alalle. Hallitusta kiinnostaa vain limbota Kioto-riman
ali mahdollisimman vähällä.
Neuvottelut Kioton kauden jälkeisistä ilmastotavoitteista
alkoivat toissa päivänä YK:n ilmastokokouksessa
Montrealissa. Suurimpia haasteita on houkutella nopeasti kasvavia
kehitysmaita osallistumaan aktiivisesti ilmastotalkoisiin. Mutta
miksi köyhät maat rajoittaisivat jo ennestään pieniä päästöjään,
jos edes Suomen kaltaisissa rikkaissa ja korkean osaamisen maissa
ei viitsitä yrittää tämän
enempää?
Arvoisa puhemies! Kymmenen minuuttia on aivan liian lyhyt aika
tämän niin sanotun strategian puutteiden listaamiseen.
Käyn kuitenkin lyhyesti läpi viisi pahinta ongelmaa.
Ensinnäkin likinäköisen strategian
tavoitteet ja toimenpiteet ulottuvat vaivaisen kymmenen vuoden päähän.
Toisin on muualla. Esimerkiksi Iso-Britannia, Ranska, Ruotsi, jopa
Kalifornian osavaltio Yhdysvalloissa, ovat suunnanneet katseen vuosisadan
puoliväliin asti. Niiden tavoitteena on vähentää päästöjä tuossa
ajassa 60—80 prosenttia.
Suomen strategiasta puuttuu näkemys ilmastopolitiikan
suunnasta. Lyhytnäköisyys tulee kalliiksi veronmaksajille,
sillä vailla suuntaa ajelehdittaessa voidaan tehdä päätöksiä,
jotka kostautuvat myöhemmin, mutta se tulee kalliiksi myös
yrityksille, sillä tarvittaviin muutoksiin ei osata varautua
riittävän ajoissa.
Toiseksi strategiassa varaudutaan ostamaan päästöoikeuksia
ulkomailta veronmaksajien rahoilla. Tämä johtaisi
siihen, että vuonna 2013 silloisen hallituksen tulisi selvitä sekä uusista
päästövelvoitteista että vanhasta,
maton alle lakaistusta 10 miljoonasta päästötonnista.
Ongelmat eivät kuitenkaan ratkea vetkuttelemalla ja tuleville
hallituksille kasaamalla.
Kolmanneksi strategia kitsastelee satsauksissa uusiutuviin energianlähteisiin,
mutta kylvää satoja miljoonia teollisuudelle.
Esimerkiksi uusiutuvien energiatukeen käytettiin viime
vuonna 30 miljoonaa euroa, mutta strategiassa tavoite on vain 26
miljoonaa. Hallitus siis haluaa vähentää satsauksia
kotimaisiin uusiutuviin energianlähteisiin. Samalla mietitään
tekohengityksen antamista haitalliselle turvelauhteelle. Vihreiden mielestä veronmaksajien
niukoilla euroilla kannattaa mieluummin tukea päästöjen
vähentämistä kuin päästöjen
tuottamista.
Neljänneksi strategia luottaa nykyisiin toimenpiteisiin,
vaikka ne eivät riitä alkuunkaan. On häpeällistä,
että hallitus istui strategian päällä kuukausitolkulla,
mutta ei silti kyennyt keksimään liki ainuttakaan
uutta toimenpidettä, jolla ilmastonsuojelua voitaisiin
edistää. (Ed. Elo: Mitä vihreät
keksivät?) — Vihreät keksivät
kyllä, ja palaan siihen kohta.
Viidenneksi hallitus uskottelee, ettei päästökaupan
ulkopuolisella sektorilla voisi vähentää päästöjä juuri
lainkaan. Näin hallitus laiminlyö ilmastonsuojelun
mahdollisuudet erityisesti liikenteessä ja pientalojen
lämmityksessä. Energiantuotanto ja teollisuus
jätetään lähes yksin vastaamaan
päästöjen vähentämisestä.
Arvoisa puhemies! Toimettomuutta ilmastopolitiikassa perustellaan
usein sillä, että Suomessa kaikki on jo muka tehty.
Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Energiatalouden
tehostamisessa ja uusiutuvissa energianlähteissä on Suomessa
huikea potentiaali. Tuo potentiaali on vain osattava hyödyntää.
Esimerkiksi Tekesin mukaan uusien kerrostalojen lämmitysenergian tarvetta
voidaan Suomessa leikata matalaenergiatekniikalla 70 prosenttia
nykyisestä. Kyllä, kuulitte aivan oikein: 70 prosenttia.
Rakennuskustannuksia tällainen huipputekniikka lisäisi silti
vain pari prosenttia.
Hallituksen itse tilaaman selvityksen mukaan jätteistä saatava
biokaasu voisi enimmillään kattaa 40 prosenttia
Suomen tieliikenteen energiankulutuksesta. Metsähakkeen
lisäyksestä saatava energiamäärä voisi
olla yhtä suuri kuin koko Helsingin kaukolämmön
ja neljän Tornion terästehtaan sähkön
tarve yhteensä. Kymmenessä vuodessa tuulivoima
voisi puolestaan tuottaa tarpeeksi sähköä kattamaan
Suomen suurimman paperitehtaan vuotuisen kulutuksen nelinkertaisesti.
(Elo: Mikähän siinä on, ettei se tuota?) — Mahtaako
hallituksen politiikassa olla jotain vikaa, jos nämä asiat
eivät etene?
Kestävän energian mahdollisuudet ovat niin valtavat,
ettei lyhytnäköisiä hätäratkaisuja,
kuten lisäydinvoimaa, yksinkertaisesti tarvita. Energiakeskustelussa
onkin aika siirtyä 2000-luvulle. (Ed. Sasin välihuuto) — Meidän
pitää keskittyä moderniin, kestävään
teknologiaan, ed. Sasi, jolla voidaan luoda Suomeen työpaikkoja, vientituloja
ja yritysmahdollisuuksia.
Esimerkiksi Teknologiateollisuuden ja Vtt:n tuore selvitys arvioi,
että tuulivoimateollisuuden työpaikkojen määrä voisi
Suomessa peräti yhdeksänkertaistua 18 000:een.
Jos emme osaa hyödyntää kestävän
energiatalouden potentiaalia, hukkaamme siis mittavia mahdollisuuksia työpaikkojen
ja yritystoiminnan luomisessa.
Suomella on tätä menoa vaarana tippua kestävän
teknologian kyydistä. Muiden maiden yritykset kyllä mielellään
omivat kasvavat markkinat, jotka ne saavat maamme hallitukselta
luovutusvoittona.
Hallituksen strategian valmistumista viivästytti viime
metreillä ministerien surkuhupaisa kiistely melko pienistä rahasummista.
Samaan aikaan hallitus ei ole juurikaan päässyt
eteenpäin energiayhtiöille kertyvän niin
sanotun windfall-voiton verottamisessa. Päästökaupan
toteutuksen puutteista maksavat nyt kuluttajat ja teollisuus. Jos
energiayhtiöiden ansiottomasta voitosta vaikka vain kolmannes
saataisiin talteen, (Ed. Elon välihuuto) kertyisi valtion
kirstuun vuosittain parisataa miljoonaa euroa. Tällä tuotolla
voisi rahoittaa paitsi hallituksen nyt esittämän
teollisuuden sähköveron puolittamisen, myös
lukuisia toimenpiteitä, joihin hallituksella ei ole riittänyt
rohkeutta ryhtyä.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kerta toisensa jälkeen
viivästynyttä strategiaa odotellessa vihreät
laativat kattavan ilmasto- ja energiaohjelman "Kestävää hyvinvointia
ilmastonsuojelulla". Siinä olemme esittäneet kymmenittäin
konkreettisia ja tehokkaita keinoja vähentää päästöjä. — Sieltä myös
ed. Elo löytää vastauksen kysymykseensä.
Muutama esimerkki. (Ed. Elo: Ei niitä jaksa lukea,
niitä on niin paljon!) — Jos ei jaksa lukea, ei
voi sitten syyttää ainakaan vihreitä,
ettei ole tarjottu vaihtoehtoja. — Lukuhaluttomille edustajille
voin kertoa muutaman esimerkin tässä. Esimerkiksi
useissa EU-maissa on otettu käyttöön
vihreän sähkön tuottajalle lisähinnan
takaavia syöttötariffeja. Niillä uusiutuvien
energianlähteiden käyttö on saatu ripeään
nousuun. Autojen verotuksen porrastaminen tiukasti päästötason
mukaan kannustaisi suomalaisia hankkimaan vähäpäästöisiä hybridi-
ja biopolttoaineautoja. Pääkaupunkiseudun
ruuhkamaksuilla voitaisiin rahoittaa joukkoliikenteen kunnianhimoista
kehittämistä ja samalla parantaa myös
autoilun sujuvuutta jne. jne. Keinoja kyllä riittää.
Ne pitää vain ottaa käyttöön.
Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden ihmiset tuskin voivat käsittää,
miksi nykyhallitus halvaantui ihmiskunnan ehkä vakavimman
uhkan edessä; miksi hallitus, joka puhui suuria sanoja tulevien
sukupolvien puolesta, käänsi niille tylysti selkänsä;
miksi tilaisuuteen ei tartuttu silloin, kun ilmastonmuutokselle
oli vielä helppo tehdä jotain. Onneksi suuntaa
on vielä mahdollista muuttaa. Me voimme vastata ilmastonsuojelun
haasteeseen kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla, joka luo Suomeen
työpaikkoja ja hyvinvointia.