Täysistunnon pöytäkirja 138/2004 vp

PTK 138/2004 vp

138. MAANANTAINA 13. JOULUKUUTA 2004 kello 12

1) Hallituksen esitys laeiksi valtioneuvostosta annetun lain 6 §:n ja valtion virkamieslain 5 §:n muuttamisesta

Toinen käsittely

Hallituksen esitys  HE 142/2004 vp

Perustuslakivaliokunnan mietintö  PeVM 5/2004 vp

Astrid Thors /r:

Värderade talman, bästa kolleger! Jag tycker att grundlagsutskottets ordförandes, ledamot Kimmo Sasis första anförande var ett klarläggande inlägg när det gäller vilken möjlighet statssekreterarna har att företräda finländarna i EU-frågor. Det som det ju uttryckligen handlar om är att ministern kan förordna statssekreteraren till sin ställföreträdare när det gäller nationella och internationella uppgifter som har samband med beredning av ärenden.

Som jurist skulle jag säga att det här är ett klart ställningstagande. Man har fått en fullmakt, och det betyder att man kan företräda Finland förutom när det röstas. Tänk igenom saken som en fullmakt så ser ni vad det handlar om. Det är bra att vi har den här klarläggande diskussionen idag, för jag tror att många som yttrade sig i förra veckan inte ens riktigt hade läst grundlagsutskottets betänkande. Man kan vara med men när det röstas, när det slutliga beslutet fattas, då är det viktigt att ministern är på plats.

Vi har kunnat konstatera i beredningen att vanligtvis har man årligen ett 70-tal, numera dock ett mindre antal, ministerrådsmöten och vi har flera sådana ministerråd där två eller flera finländska ministrar är på plats. Lyckligtvis uppstod det ifjol bara tre gånger en sådan situation att ingen finländsk minister var på plats. Ur riksdagens synvinkel och med de motiveringar som ledamot Kimmo Kiljunen framförde, är det skäl att ministrarna är på plats när besluten fattas.

Jag tycker också att det är förenligt med det som regeringen själv sade i motiveringen till propositionen, att statssekreteraren inte skall jämställas med ministern i fråga om sin politiska eller rättsliga ställning. Sekreteraren kan inte till exempel i statsrådet fungera som en ställföreträdare.

Arvoisa puhemies! Minä yhdyn perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin ensimmäiseen puheenvuoroon, jossa hän selvensi sitä tilannetta, missä valtiosihteeri voi edustaa Suomea EU-asioissa. Perustuslakivaliokunnan kannanotto on tavallaan katsottava kannanotoksi siitä, milloin ministeri voi antaa valtuutuksen valtiosihteerille toimia, ja tämä voi toimia muissa tilanteissa paitsi silloin, kun äänestetään ministerineuvostossa. Näin hän voi olla siis mukana keskustelussa aika vastaavalla tavalla kuin tällä hetkellä meidän EU-suurlähettiläämme, jos me sanomme näin populaarisesti.

Tärkeätä oli mielestäni myöskin, että ministeri Pekkarinen näki tämän eron ja hyväksyi tämän esityksen eikä asettanut liiaksi tämmöisiä kummallisia oikeudellisia mutkia, joita tässä asiassa ei ole. Jos katsoo itse hallituksen perusteluja, siinä sanottiin juuri, että ei voida aina katsoa, että valtiosihteeri on samassa asemassa kuin ministeri, mitä tulee poliittiseen tai oikeudelliseen asemaan. Tällä siis voidaan antaa valtuutus muihin asioihin paitsi sitten lainsäädäntöasioihin.

Haluaisin sitten kiittää kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajaa hänen rehellisestä tunnustuksestaan, että ministerin tehtävä on epäinhimillinen tehtävä. Voinemme kai vain luetella: Vanhanen, Tuomioja, Haavisto, Filatov ja muut ministerit, jotka osoittavat jonkinlaisen rasittuneisuuden merkkejä. Työtaakka on tänä päivänä hyvin epäinhimillinen. (Ed. Vistbacka: Ja valtuustoon pitää pyrkiä!) — Se ehkä ei ole yhtä vaativaa jet lagien kannalta kuin muitten osalta. — Tämä minun mielestäni on se todellisuus, missä eletään.

Voin vakuuttaa ed. Soinille, joka tällä hetkellä on poissa, että nimittävä viranomainen päättää kielivaatimuksista uuden kielilain mukaan, mutta hänhän ehkä ei ole siihen kielilakiin tutustunut oikeastaan.

Ministeri Pekkarinen totesi myöskin avoimuudesta, että nyt tiedetään paremmin, montako henkilöä ministeriöiden johdossa nimitetään poliittisin perustein. On selkeästi sanottu, että neuvottelevista virkamiehistä luovutaan. Haluan vain kysyä esimerkiksi, niin kuin aikaisemmat kollegat ovat tehneet, montako neuvottelevaa virkamiestä nimitettiin esimerkiksi sisäasiainministeriöön kokoomuksen johtaessa tätä ministeriötä, yhtenä esimerkkinä vaan. Jos me oikeasti katsomme, mistä puhutaan, niin niitä neuvottelevia virkamiehiä on ainakin neljä ja nyt puhutaan yhdeksästä valtiosihteeristä, ja hirveä poru ja hirveää, mitä kaikkea tästä puhutaan.

Men med tanke på framtiden tror jag att det är nog så viktigt att vi tar det lite sakta i backen och inte hoppar i den enkla tunna som några från oppositionen här har använt, för vi vill ha ett vice minister-system. Jag tror ingen skulle vilja ändra grundlagen bara för att införa ett vice ministersystem. Jag tycker det skulle vara (Ed. Pulliainen : Vi vill!) — bara för att göra det. Jag tror inte det finns den politiska rörelse som skulle vilja göra det. Det är lätt att ropa och stöda någonting som är väldigt långt bakom ens horisont. Däremot är det viktigt med en ärlig utvärdering av systemet såsom minister Koskinen här lovade att det skall göras, för jag tror att vi nog trots alla skrivningar måste vara uppmärksamma på att det inte blir ett system som råddar till när det gäller klara regler inom förvaltningen.

Sist och slutligen, bästa vänner, såsom den här diskussionen idag har visat så hänger det på att ministrarna utser goda och sakkunniga personer till statssekreterare. Jag för min del skulle mycket gärna se att statssekreterarna kan komma med vägande politiska inlägg i samhälleliga frågor och att vi kommer ifrån en sådan situation att det bara är tjänstemän som framför de vägande inläggen, till exempel när det gäller globalisering. Är det någon som kan opponera sig mot att det på den politiska sidan behövs personer med likadant mod som till exempel statssekreterare Sailas, avdelningschef Brunila med flera?

Haluaisin vielä lopuksi todeta, että on erittäin helppoa sanoa, että me tukisimme apulaisministeriä, mutta se vaatii perustuslain muutosta, enkä usko, että vain sen johdosta esimerkiksi pitäisi muuttaa perustuslakia. Se tuo myöskin mukanaan yhtä paljon kysymysmerkkejä, joten emme kaikki todellakaan ole sitä tukemassa. Mutta on tärkeätä, että pystytään vaikkapa ulkopuoliselta taholta arvioimaan nyt läpivietävää uudistusta, mitä se on merkinnyt. Näin ministeri Koskinen lupasi.

Loppujen lopuksi, kyllähän paljon riippuu sitä, että ministerit todella nimittävät arvostettuja henkilöitä, jotka voivat sanoa totuuksia ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi Sailas ja Brunila. Minä todellakin toivon, että tällainen poliittinen ääni vahvistuu, poliittinen ääni, joka uskaltaa tarttua vaikeisiin kysymyksiin ja kertoa totuuksia ja herätellä keskustelua, niin kuin edellä mainitut henkilöt ovat tehneet viime vuosina.