Täysistunnon pöytäkirja 200/2002 vp

PTK 200/2002 vp

200. TIISTAINA 11. HELMIKUUTA 2003 kello 14

6) Hallituksen esitys laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta

Ensimmäinen käsittely

Hallituksen esitys  HE 52/2002 vp

Lakivaliokunnan mietintö  LaVM 31/2002 vp

Lakialoite  LA 24—26/1999 vp, 168/2000 vp

Toimenpidealoite  TPA 291/2001 vp

Henrik Lax /r:

Arvoisa rouva puhemies, ärade fru talman! Tämän esityksen lähtökohtana on esitutkintaviranomaisten toimintaympäristön muutokset: rikollisuuden muuttuminen aikaisempaa järjestäytyneemmäksi ja ammattimaisemmaksi.

Tavoitteena on tehostaa törkeiden ammattimaiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien rikosten selvittämistä ja rikoshyödyn jäljittämistä sekä estää rikosten selvitystason laskeminen. Tässä tarkoituksessa ehdotetaan muun muassa vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen käyttöedellytysten lieventämistä ja henkilöön kohdistuvien pakkokeinojen ja telepakkokeinojen sekä teknisen tarkkailun käyttöalan laajentamista. Esityksessä vahvistetaan myös rikoksen uhrin oikeusasemaa muun muassa muutoksilla, jotka parantavat uhrin tosiasiallisia mahdollisuuksia saada vahinkonsa korvatuksi.

Erityisesti hallituksen esitykseen sisältyvä esitys pakkokeinojen laajentamisesta ja niiden käyttökynnyksen alentamisesta on herättänyt paljon kritiikkiä. Tarkoitushan on ollut nimenomaan puuttua törkeimpiin rikoksiin, mutta kritiikissä on todettu, että useimmat säännökset kuitenkin koskevat kaikkia rikoksia, niin perinteisiä kuin vähäisiäkin.

Ainakin lakivaliokunnan käsittelyssä on ollut kolme erityistä kipukohtaa, joista kaikista on äänestetty ja päädytty nyt esiteltävään tulokseen.

Ensimmäinen koskee todennäköisyysvaatimuksen alentamista. Se koskee muun muassa pidättämistä, vangitsemista, matkustuskieltoa ja näitä muita pakkokeinoja. Kun aikaisemmin käyttökynnys oli määritelty sillä tavalla, että piti olla todennäköisiä syitä epäillä jotakuta rikoksesta, niin tämä nyt ilmaistaan uudella määritelmällä "on syytä epäillä".

Toinen kipukohta on ollut telekuuntelumahdollisuuksien laajentaminen. Laajennus koskisi törkeätä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja törkeää vahingontekoa ja myös törkeitä talousrikoksia, joilla tavoitellaan erityisen suurta hyötyä tai jotka tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Tässä perustuslakivaliokunta on omassa lausunnossaan esittänyt eräitä täsmennyksiä, ja näitä lakivaliokunta on toteuttanut.

Ehkä kaikkein kiistanalaisin kysymys valiokunnassa on ollut teknisen kuuntelun ulottaminen asuntoon. Siinä yhteydessä on ollut pakko kirjoittaa hallituksen esityksen asianomainen säännös uudelleen. Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt sen tarkempaa rajaamista niin, että se koskee valtiorikosten, väkivaltarikosten, yleisvaarallisten rikosten ja huumausainerikosten törkeimpiä tekomuotoja. Tämä rajaus on vielä asetettu tavallisen lainsäätämisjärjestyksen edellytykseksi. Nämä muutokset on lakivaliokunnan toimesta muotoiltu tähän.

Sekä telekuuntelun laajentaminen että teknisen kuuntelun ulottaminen asuntoon edellyttää tuomioistuimen päätöstä. Tämä on johtanut myös siihen, että on rakennettava uusi päivystysjärjestelmä, jotta tuomioistuimet voisivat ottaa kantaa näihin asioihin viikonpäivistä ja tunneista riippumatta.

Tekniseen kuunteluun on tuotu uusi elementti nimeltään julkinen asiamies, eli siinä yhteydessä, kun telekuuntelua ulotetaan asuntoon, tulee määrätä julkinen asiamies, jonka tulee valvoa rikoksesta epäillyn ja muiden kuuntelun kohteeksi joutuvien etuja.

Perustuslakivaliokunta on myös esittänyt harkittavaksi tämän uuden instituutin ulottamista telekuunteluun. Lakivaliokunta toteaakin, että julkisen asiamiehen järjestelmän ulottaminen telekuuntelua koskevaan päätöksentekoon on perusteltua. Voi sanoa, että se itse asiassa on ainoa johdonmukainen ratkaisu, koska telekuuntelun käyttöönoton yhteydessä koko järjestelmää aikaisemmin vastustettiin siksi, että epäiltiin sen tehokkuutta. Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksesta ja telekuuntelua koskevista ratkaisuista ilmenee nyt, että pakkokeinon kohteena olevien oikeussuojaa on kehitettävä. Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että julkisen asiamiehen järjestelmän laajentamista tulee arvioida muutaman vuoden kuluttua, kun on saatu kokemuksia sen toimivuudesta teknisen kuuntelun osalta.

Haluaisin vielä lopuksi todeta, että valiokunta ehdottaa kahden lausuman hyväksymistä. Ensimmäinen näistä on periaatteellisesti merkittävä. Se liittyy siihen, että esitutkintaviranomaisten valtuuksia on lisätty kerta toisensa jälkeen. Ei ole kuitenkaan syntynyt oikein selkeätä kokonaiskuvaa näiden keinojen tehokkuudesta. Sitä ei ole oikein selvitetty. Ei ole selvyyttä myöskään siitä, miten asianosaisten oikeusturva toteutuu tässä. Nämä ovat asioita, joihin täytyy nyt vastaisuudessa paneutua erityisen tarkkaan. Valiokunnan esittämä lausuma kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, millä tavoin uudet pakkokeinovaltuudet ovat edistäneet yksilön ja yhteiskunnan turvallisuutta ja onko pakkokeinojen kohteena olevien perusoikeuksien suoja riittävä. Selvityksen tuloksia tulee selostaa vuotta 2005 koskevassa hallituksen toimenpidekertomuksessa."

Toinen lausuma koskee vahingonkorvauslainsäädännön muutostarpeita vastapainona hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikkosäännösten soveltamisedellytysten lieventämiselle. Niin tässä täytyy varmistaa, että näiden toimenpiteiden kohteeksi joutuvat eivät kärsi vahinkoja ja että myös heidän mahdollisuudestaan saada vahingonkorvausta huolehditaan.

Fru talman! Det här har varit ett kinkigt lagpaket. Detta att möjligheterna att använda tvångsmedel utvidgas så att tröskeln för tillgripande av tvångsmedel sänks är alltid en svår fråga. Lagutskottet är väl medvetet om att den organiserade brottsligheten kräver hårdare motåtgärder, men det gäller också alltid att slå vakt om individens integritet och rättsskydd i en rättsstat. Resultatet av den här balansgången syns i lagutskottets betänkande, där lösningen i de svåraste frågorna har tillkommit efter omröstning.