Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat!
Ensiksi haluan kiittää puhemiestä siitä,
että hän on kuitenkin suhtautunut suhteellisen
sallivasti tähän keskusteluun. Vaikka tässä on
kyseessä ulkomaalaislain eräiden yksityiskohtien
muuttaminen, niin keskustelu mielestäni osoittaa, että täällä eduskunnassakin
on halua ja tarvetta kokonaisvaltaisemmin keskustella asioista,
jotka liittyvät meidän maahanmuuttopolitiikkaamme.
Mitä tulee tähän työperäiseen
maahanmuuttoon, niin kuin jo aikaisemmin sanoin, olen sitä mieltä ja
kokoomus on sitä mieltä, että Suomeen saa
tulla tekemään työtä, elättää perheensä ja
itsensä. Tämän työnteon pitää ehdottomasti
tapahtua suomalaisten työehtosopimusten ja suomalaisten
lakien mukaan. Tämä on peruslinjaus. On myös
aivan selvää, että lakien noudattamista
ja työehtojen noudattamista on valvottava. Sitä on valvottava
suomalaisten työntekijöiden kohdalla ja sitä on
valvottava ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla.
Tiedän, että valvonnasta huolimatta erilaista
rikollisuutta kukkii tällä alalla ja ulkomaalaisia
työntekijöitä hyväksikäytetään
suomalaisten lakien ja työehtosopimusten vastaisesti maksamalle
heille lainvastaisia, sopimustenvastaisia palkkoja.
Myös tiedämme, että ammattimainen
rikollisuus, joka aikaisemmin on keskittynyt ennen kaikkea huumekauppaan,
on huomannut, että tällaisessa talousrikollisuudessa
tuomiot ovat pienempiä, voitot ovat suurempia, kiinnijäämisriski on
pienempi, se on siistiä sisähommaa jne. Eli myös
tällainen järjestäytynyt taloudellinen
rikollisuus ja erilaiset moottoripyöräjengit ovat
valitettavasti löytäneet tänne harmaan
talouden ja talousrikollisuuden alalle.
Tämä työperäinen maahanmuutto
ei ole Suomessa millään tavoin, ja tämän
sanon ed. Heinäluoman puheenvuoron johdosta ja muiden täällä kuultujen
puheenvuorojen johdosta, ei ole millään tavoin
Suomessa karkaamassa käsistä. Siis ulkomaalaisten
Euroopan unionin ulkopuolelta tulevien työntekijöiden
määrä ei ole millään
tavoin ongelma suomalaisille ja suomalaisille työttömille.
Myöskään tämä hallituksen
esitys, joka tulee muuten voimaan vasta vuonna 2011, ei merkitse, että asia
jotenkin karkaa käsistä. Esimerkiksi jatkossakin
näillä EU:n ulkopuolelta tulevilla työntekijöillä pitää olla
tänne tullessaan työpaikka ja työnantaja
jo olemassa.
Nämä Suomessa työskentelevät
ulkomaalaiset, jotka tekevät työtä ja
yrittävät Suomessa ja toimivat suomalaisten lakien
ja työehtojen mukaan, tukevat Suomen talouskasvua. Vaikkeivät he
välttämättä ole mitään
pauligeja tai fazereita tai finlaysoneita, niin väitän,
että heidän yritystoimintansa, heidän
osaamisensa, heidän ahkeruutensa koituu suomalaisen yhteiskunnan
ja suomalaisen taloudellisen kasvun hyväksi puhumattakaan
siitä, että lähivuosina ja vuosikymmeninä me
väistämättä tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa.
En siis, toisin kuin ed. Heinäluoma, ole huolissani
niistä maahanmuuttajista, jotka tekevät Suomessa
työtä, vaan olen huolissani niistä maahanmuuttajista,
jotka eivät tee Suomessa työtä — no, en
tietystikään niistä, jotka ovat aidosti
turvapaikan tarpeessa ja tulevat tänne maahan pakolaisina
tai kiintiöpakolaisina, jotka hekin toivottavasti onnistuneen
kotoutumisen myötä työllistyvät ajan
mittaan, vaan ennen kaikkea nyt kannan huolta etuusperäisestä maahanmuutosta,
jolla tarkoitan muun muassa Euroopan unionin kansalaisten Suomesta
hakemia turvapaikkoja.
Viime vuonna meillä oli noin 800 turvapaikanhakijaa
Euroopan unionin jäsenmaista, lähinnä Bulgariasta.
Tänä vuonna, tänä päivänä olemme
juuri kuulleet uutisia siitä, että Romaniasta tulleet
henkilöt, jotka tähän saakka ovat keskittyneet
lähinnä kerjäämiseen, ehkä valitettavasti myös
eräisiin rikollisuuden muotoihin, ovat nyt keksineet, että hakemalla
turvapaikkaa he saavat tämän kerjäämisen
päälle viranomaisilta järjestetyn asumisen
vastaanottokeskuksissa ja vielä käteistä rahaa
käteen toimeentulotuesta, ja tähän asiaan
ehdottomasti tarvitaan muutos. Siis ne kaikki unionin kansalaiset,
jotka tulevat Suomesta hakemaan turvapaikkaa, tietävät,
että he eivät voi saada Suomesta turvapaikkaa.
Kuitenkin meidän järjestelmämme ovat
niin hitaita ja niiden ajalta maksettavat kompensaatiot heidän
rutiköyhiin oloihinsa nähden niin tuntuvia, että kannattaa
hakea Suomesta turvapaikkaa. Osa näistä turvapaikanhakijoista
on hakenut Suomesta turvapaikkaa jo aikaisemmin. Tähän
hallitus on puuttunut esityksellä 25/2010, ja
todella toivon, että perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta,
vaikkapa raivaamalla sitten tilaa muilta töiltä,
keskittyisivät tähän esitykseen, jotta
se saataisiin mahdollisimman pian voimaan. Sillä siis leikataan
EU-maiden kansalaisten Suomesta turvapaikanhakijoina saamia etuisuuksia.
Myös hallituksen pitää varautua siihen,
että jos näiden muutosten jälkeenkin
tämä systeemi vuotaa eli saadaan toimeentulotukea
sitten muilla perusteilla, niin sekin porsaanreikä pitää tukkia.
Arvoisa puhemies! Lopuksi ministeri Thorsille olisin sanonut — hän
joutui valitettavasti poistumaan, mutta varmasti lukee keskustelumme pöytäkirjan —
että ei
kannata nyt lainkaan väheksyä sitä määrää maahanmuuttajia,
mitä perheenyhdistämisen kautta on Suomeen lähivuosina
tulossa. Tämä on todellinen ongelma.
Meillä on tällä hetkellä eri
tietojen mukaan jo 4 000 pelkästään
somalialaisten turvapaikanhakijoiden hakemia perheenyhdistämislupia
käsittelyssä, ja on arvioitu, että lähivuonna
näitä tulee tuhansia lisää.
Olemme hyvin pian tilanteessa, jossa, jos ei mitään
tehdä, näiden täällä olevien somalialaisten — siis
en tarkoita pelkästään alaikäisiä,
vaan myös täysi-ikäisiä — perheenyhdistämishakemusten
kautta Suomeen tulee hyvin suuri määrä somalialaisia
maahanmuuttajia, joista osa on kirjoitus- ja lukutaidottomia ja
meidän mitkään kotoutusjärjestelmämme
eivät tosiasiassa riitä sulattamaan tällaista
määrää uusia maahanmuuttajia
parin kolmen vuoden sisällä. Eli tehkäämme
niin, että mieluummin otamme vähemmän
ihmisiä esimerkiksi Somaliasta ja annamme heille hyvän
elämän edellytykset Suomessa kuin että otamme
paljon ja jätämme käytännössä nämä ihmiset
sitten kotouttamatta kaikkine niine ongelmineen, mitä siitä seuraa.
Eli mitkä vetovoimatekijät Suomella sitten näissä perheenyhdistämisasioissa
on? Erittäin merkittävät:
Ensinnäkin, sikäli kun tiedämme,
olemme ainoa maa maailmassa, ainoa maa maailmassa, joka muidenkin
kuin pakolaisten eli suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan
saaneiden kohdalla maksaa näiden tänne yhdistettävien
perheiden matkat sieltä Etiopiasta tai Somaliasta Suomeen.
Se on merkittävä vetovoimatekijä.
Toiseksi, toisin kuin esimerkiksi Tanska ja Norja, me emme aseta
mitään toimeentuloedellytystä tälle
perheen kokoajalle. Kun eräissä muissa Pohjoismaissa,
naapurimaissa, edellytetään, ennen kuin voi saada
perheen tänne Suomeen, että on tietty toimeentulo
jo olemassa, siis muu kuin sosiaaliturvan varassa oleva toimeentulo, Suomi
ei tänä päivänä aseta
mitään tällaisia vaatimuksia.
Näihin ministeri Thorsin on nyt pakko kiinnittää enenevässä määrin
huomiota, sillä minä väitän,
että tätä rataa tämän
perheenyhdistämisen kautta tuleva maahanmuutto räjähtää meille
käsiin.