Täysistunnon pöytäkirja 53/2007 vp

PTK 53/2007 vp

53. TIISTAINA 25. SYYSKUUTA 2007 kello 14

1) Hallituksen esitys laiksi tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta

Lähetekeskustelu

Hallituksen esitys  HE 52/2007 vp

Mats Nylund /r:

Arvoisa herra puhemies, värderade herr talman! Regeringen föreslår en viktig ändring i lagen om gårdsstöd. Som jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila klart påvisar i motiveringarna till lagpropositionen så innebär den nuvarande lagens 20 § 3 och 4 mom. en betydande osäkerhet för jordbrukarkåren, eftersom de står i strid med gemenskapsrätten. 20 §, 3 och 4 mom. innebär inte nödvändigtvis någon förstärkning av markägarnas rättigheter, eftersom vi om vi eventuellt förlorar i en rättsprocess skulle tvingas återföra stödrättigheterna till den nationella reserven.

EU:n tukijärjestelmän tarkoituksena on turvata viljelijäväestölle kohtuullinen elintaso ja tulotaso eikä suinkaan tukea maan omistamista. Alun perin EU:n maataloustuki oli tarkoitettu kompensaatioksi maataloustuotteiden hintojenalennuksesta, ja nämä hinnanalennukset eivät ole missään vaiheessa koskeneet maanomistajaa, jollei hän samanaikaisesti ole ollut aktiivinen viljelijä. Samoin maataloustukea ei ole koskaan maksettu maanomistuksen perusteella, vaan ainoastaan viljelijäväestölle.

Tukioikeudet muodostuvat alueellisista tukioikeuksista ja lisätukioikeuksista. Lisätukioikeudet ovat syntyneet esimerkiksi maitokiintiöstä, sonnipalkkiosta, emolehmäpalkkiosta jne. Ne liittyivät siis alun alkaen täysin viljelijän kotieläintuotantoon, eikä niillä ylipäänsä ole minkäänlaista kytkentää maanomistukseen. Lisätukioikeudet eivät ole mikään pieni asia, esimerkiksi tukialueella C yli puolella kaikkien tukioikeuksien saajista on myös lisäosa.

Koska EU:n lainsäädäntö ei mahdollista lisätukioikeuksien erottamista tavallisista tukioikeuksista, merkitsee nykyinen toimeenpanematon lainsäädäntö sitä, että lisätukioikeudet joistakin kymmenistä euroista hehtaarilta satoihin euroihin hehtaarilta siirrettäisiin myös maanomistajille, jos sovellamme nykyistä lainsäädäntöä. Tosin maanomistaja velvoitetaan 20 §:n 4 momentin mukaan korvaamaan vuosittain yksikkötuen ja lisätuen välinen erotus viljelijälle, jolle se oikeutetusti kuuluu, jos vuokrakausi päättyy ja osapuolet eivät ole muuta sopineet.

Lähden kuitenkin siitä, että vältymme monelta oikeudelliselta tutkinnalta, jos kumoamme 3 ja 4 momentin. Olen tutustunut edellisen eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja pannut merkille, että perustuslakivaliokunta ei ole lausunnon mukaan käsittelyssään lainkaan kiinnittänyt huomiota lisätukioikeuksiin.

Yhtenä syynä maatalouden heikkoon kannattavuuteen on, kuten esimerkiksi ed. Rajamäki mainitsi, että maataloustuet ovat pyrkineet pääomittumaan korkeisiin maanvuokriin ja -hintoihin. Hallituksen nyt ehdottama muutos vahvistaa jossain määrin viljelijän oikeudellista asemaa suhteessa maanomistajaan. Tämä vahvistaa sen tosiseikan, josta me kaikki lienemme yksimielisiä, nimittäin sen, että maataloustuen pitää kuulua sille, joka tekee työn, eikä sille, joka omistaa maan. Jos muutos hidastaa maanvuokrien lisänousua, myös tämä kehitys on tervetullut. Pidän hallituksen esitystä tarpeellisena ja tervetulleena.

En av orsakerna till jordbrukets svaga lönsamhet är att jordbruksstöden har haft en tendens att kapitaliseras i höga mark- och arrendepriser. Den ändring som regeringen nu föreslår stärker i någon mån jordbrukarens rättsliga ställning gentemot markägaren. Den befäster det faktum som väl alla är överens om, nämligen att jordbruksstöden skall tillfalla den som gör arbetet och inte den som äger marken. Om ändringen bidrar till att stävja en ytterligare stegring av arrendepriserna är också den utvecklingen välkommen. Jag upplever propositionen som nödvändig och välkommen.